Edessä ensimmäinen joulu – Liekki saa omat pakettinsa

0
Marraskuussa yritettiin ottaa joulukorttikuvia. Liekin (vas.) poseeraustaito ei yllä Viuhkaan tasolle. Kuva: SSS/Minna Filppu

Salon Seudun Sanomat seuraa vuoden alussa syntyneen australianterrieri Liekin kasvamista sarjassaan Pentuvuosi. Sarjan 35:s osa valmistautuu jouluun ja tapailee Liekin nimikkojoululaulua.

Edessä on Liekin ensimmäinen joulu. Koirille on paketoituna ydinluut, possunkorvat, leluja ja perinteisesti myös Suffelit.

Edesmennyt Muska kävi aina nappaamassa jo keskellä aattopäivää kuusen alta yhden paketeista, joka oli osoitettu sille. Se oli hauska sattuma, joka toistui monena jouluna. Se ei todista, että Muska osasi lukea, vaan että arvatenkin koirien paketit tuoksuvat niiden nenään kiinnostavammilta kuin muut.

Saa nähdä, intoutuuko Liekki aattoiltana repimään omat lahjapakettinsa auki. Veikkaan, että intoutuu. Liekki on muutenkin kova riipimään. Loppusyksystä se vielä paloitteli eteisestä löytämänsä Rinta-Joupin mainoskassin. Tilaisuuden tullen se purkaa kuulakärkikynät.

Liekki on seurannut mielenkiinnolla joulukoristeiden esille nostelua. Jos se on saanut napattua kiinni koristeköynnöksestä, se on ollut sen köynnöksen menoa. Tonttupipoista se nykii tupsut irti, jos onnistuu sieppaamaan hiippalakin.

Marraskuun lopulla osuimme lenkillä keskelle joulukadun avajaisia. Siellä Liekki tarkkaili kiinnostuneena ihmispaljoutta ja poneja eikä hätkähtänyt fanfaaritorvensoittajaakaan.

Itsenäisyyspäivänä se työnsi pihalla nenänsä melkein ulkotuleen kiinni, kun ensimmäistä kertaa näki sellaisen. Kaikki uusihan on tutkittava.

Uutta Liekille oli myös osallistuminen eläinten joulurauhan julistukseen. Sillä oli huisin hauskaa, kun sai leikkiä colliepoika-Merlinin kanssa. Liekki ei antanut gordoninsetteri-Speden pidättyväisyydenkään estää riemullista tuttavuuden tekoa.

Tapahtumassa laulettiin Liekin nimikkojoululaulu, eikä omistaja pystynyt liikutukseltaan laulamaan, koska – toden totta – alkuvuonna pieni Liekki syntyi ”talven synkkään pimeyteen” ja ”valon antoi, toiveen tuikkeen sydämeen”.

Pappi kertoi, miten aikana ilman koiraa hän oli lenkkeillyt äänikirjoja kuunnellen, mutta kun koira taas tuli taloon, jäivät kuulokkeet ulos lähtiessä tietenkin kotiin. Pennun kanssa hän keskittyi jälleen katselemaan ja kuuntelemaan, aisti luonnon kauneuden ja huomasi ympärillään kaikki ihmeellisyydet kuten maailmaan tutustuva pentu.

Lenkkeilyä ei sovi unohtaa joulunpyhinäkään. Kuva: SSS/Minna Filppu

Jouluaattona meillä laitetaan koirien ruokakuppeihin vähän kinkkua, vähän kalkkunaa, vähän maksalaatikkoa ja pala ruodoista putsattua lohta. Koirien vatsat eivät kestä yhtäkkisiä ruokamuutoksia, ja niitä on suojeltava övereiltä, vaikka ihmiset vetäisivätkin itsensä jouluähkyyn.

Uuteen vuoteen emme varaudu koirien osalta mitenkään, koska aussit eivät ole paukkuarkoja. Koirat ovat aina olleet vuodenvaihteessa mukanamme ulkona katselemassa ilotulitusta.

Liekkikään ei ole pelännyt minkäänlaisia kovia ääniä. Se ei Viuhkan tavoin edes ulvo mukana, kun laulan sopraanostemmoja.

Leppoisaa jouluaikaa kaikille Pentuvuosi-sarjan lukijoille! Anna-Mari Kaskisen joululaululyriikkaa mukaillen muistutan, että:

Pieni Liekki maailmassa nyt voi olla jokainen; pieni Liekki, joka kantaa valon luokse kaikkien!

*

Pentuvuosi-sarjassa seurataan Salon Seudun Sanomien toimittajan koiranpennun kasvamista.