Finnfoam rakentaa kierrätyslaitosta kahdeksalla miljoonalla eurolla – vaahtomuovijätteestä syntyy pian uusien eristelevyjen raaka-ainetta

1
Finnfoam Oy:n toimitusjohtaja Henri Nieminen ja ympäristöpäällikkö Sari Judin odottavat uuden rakeistuslaitoksen käyttöönottoa. Koeajoja on jo tehty. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Salolaisen Finnfoam Oy:n toimitusjohtaja Henri Nieminen kipaisee metalliportaat ylös esitelläkseen eristetehtaan uutta rakeistuslaitosta Meriniityn teollisuusalueella.

– Siilosto ja osa tulevista koneista on kaksitoista metriä korkeita, Nieminen hihkaisee katonrajasta.

Finnfoam pystyttää kahdeksalla miljoonalla eurolla laitosta, joka tekee rakennustyömailta kerättävästä vaahtomuovijätteestä puhdasta polystyreeniä uusien eristelevyjen raaka-aineeksi.

– Muovin kierrätyksen suurin este on se, että sitä on kiva polttaa ”päästöttömästi”, Nieminen hymähtää.

Pelkästään Suomen rakennustyömailla syntyy muovieristeistä jopa 250 000 kuutiota hukkapaloja vuodessa. Mutta muovia voisi tehdä myös savukaasuista ja kasvinosista. Nieminen on mukana sellaisissakin hankkeissa.

Suulakepuristetun solumuovin tärkeimmät raaka-aineet ovat polystyreeni sekä hiilidioksidi, jota Henri Nieminen tutki jo teekkarina diplomityössään 1990-luvun lopulla. Maapallon otsonikerrosta tuhoavat CFC-yhdisteet eli freonit oli tuolloin jo kielletty ja korvattu toisella fluoratulla kasvihuonekaasulla.

– Silloin keskityttiin otsonikerroksen pelastamiseen, Nieminen toteaa.

Parikymmentä henkeä työllistäneen Niemisten perheyrityksen hiilidioksidipäästöt saattoivat olla miljoona tonnia vuodessa. Tulevan toimitusjohtajan opinnäyte johti muutokseen – Finnfoam luopui HCFC-yhdisteistä vuonna 1999. Yritys ryhtyi käyttämään kierrätettyä hiilidioksidia koko tuotannossaan ensimmäisenä eristevalmistajana maailmassa. Hiilidioksidin eristetehdas sai muun teollisuuden päästöistä.

”Jos viimeiset kaksikymmentä vuotta ovat olleet informaatioteknologian kulta-aikaa, niin seuraavat kaksikymmentä vuotta ovat ympäristöteknologian kulta-aikaa”, Henri Nieminen totesi Salon Seudun Sanomissa lokakuussa 2010.
Nyt hän puhuu kiertotaloudesta, synteettisestä biologiasta ja hiilidioksidin talteenotosta.

Aloitetaan rakennusjätteistä, joita varten Finnfoam kehitti oman FF-Kierrätyssäkin pari vuotta sitten.
– Muovin lajittelu ja tunnistaminen on välillä vaikeaa ammattilaisellekin tavallisista kuluttajista puhumattakaan, Nieminen huomauttaa.

Rakennustyömaille ja rautakauppoihin ilmaiseksi jaettavan kierrätyssäkin idea on yksinkertainen: sinne voi sulloa kaikki EPS-, XPS-, PIR-, PUR-, EPP-, EPE- ja XPEEPS-vaahtomuovit valmistajasta riippumatta. Säkit kulkevat takaisin Saloon rekoissa, jotka muuten ajaisivat tyhjänä hakemaan uutta eristelevykuormaa.

– Korona on vauhdittanut rakennusbuumia, ja kierrätysraaka-ainetta on tullut paljon, Finnfoamin ympäristöpäällikkö Sari Judin sanoo.

Jätepalat on vielä toistaiseksi lajiteltu tehtaalla käsin ennen murskaamista, mutta koeajot ihmistyön korvaavilla koneilla on jo tehty. Miljoonalaitoksen on tarkoitus rakeistaa jätepaloja uusien eristelevyjen raaka-aineeksi ensi vuonna.

Aluehallintovirasto myönsi Finnfoamille marraskuussa ympäristöluvan EPS-helmijakeen valmistamiseksi. ”Kiertotalousnäkökulmasta on kaikkein tärkeintä välttää kierrätyskelpoisen materiaalin päätyminen polttoon”, Varsinais-Suomen ely-keskus toteaa lausunnossaan.

– Meitä kiinnostaa se, että pystymme jatkossa käyttämään entistä enemmän kierrätettyä polystyreeniä, jonka keräämme itse talteen ja teemme siitä uutta levyä, Nieminen toteaa.

Finnfoam teetti ensimmäiset raaka-ainejyvät Saksassa muutama vuosi sitten, ja osa kokeista on tehty Intiassa saakka. Koronaviruspandemia on hidastanut kehitystyötä, mutta rakeistuslaitos on nyt saatu asennettua.
Se ei vielä riitä, Finnfoam työstää jo seuraavaa ympäristölupahakemusta.
– Puhumme kemiallisesta kierrätyksestä. Kaikki vaahtomuovit voi kipata erottelematta samaan myllyyn, jonka jälkeen lajittelemme muovit kemiallisesti, suodatamme liuoksen ja saamme puhdasta polystyreeniä.

Prosessissa syntyvä muu eristevaahtopuru päätyy äänieristepinnoitteeksi, ja hienosta PIR-pölystä tehdään rakennuslevyjä, joita jalostetaan Finnfoamin tytäryhtiössä Liettuassa.
– Se on 99-prosenttisesti kiertotaloutta, jossa juuri mitään ei mene hukkaan. Liuotinkin kerätään talteen ja käytetään uudelleen, Nieminen muistuttaa.

Teknologian tutkimuskeskus VTT julkaisi tammikuussa artikkelin, jossa Finnfoamia kutsuttiin hiilidioksidin kierrättämisen konkariksi. Henri Nieminen on nytkin mukana Business Finlandin rahoittamassa hankkeessa, jossa tutkitaan polyolien talteenottoa bioenergian tuotannon hiilidioksidipäästöistä.

”Uskomme vahvasti, että tämä teknologia pystytään kaupallistamaan”, hankkeen vastuullinen johtaja Juha Lehtonen VTT:ltä totesi tiedotteessa.

Finnfoamin nimi on vuosien aikana putkahdellut esiin monissa tutkimusprojekteissa. Kaikista ei ole edes kerrottu.

Henri Nieminen uskoo, että muovintuotannon ympäristökysymyksiä voidaan ratkoa kemialla. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Nieminen levittelee eristelevyjen näytekappaleita neuvotteluhuoneen pöydälle ja kipaisee välillä piirtämään kaavioita fläppitaululle. Hän on jo piirtänyt muovimolekyylien pilkkomisen monomeereiksi ja niiden polymeroinnin polymeereiksi. Nyt hän loihtii tussilla kasveja.

– Evoluutiossa voittajia ovat kasvit, jotka pystyvät ottamaan hiilidioksidia ilmasta kaikkein tehokkaimmin. Sekään teknologia ei ole kaukana, että savupiipuista otetaan kaikki hiilidioksidi talteen biomassatuhkalla.

Vetyä yhdistelemällä siitä voitaisiin Niemisen mukaan valmistaa periaatteessa kaikkia muoveja. Tällaisessakin tutkimuksessa hän on mukana.

Finnfoam Oy jakaantui alkuvuodesta kahtia. Uusi yritys sai nimen FF Future Oy, joka tarkoittaa tulevaisuutta. FF Future tutkii biomuovin tuotantoa Uudenkaupungin soijatehtaalla, joka sekin kuuluu Niemisten perheen omistuksiin. Nordic Soya Oy on Euroopan suurin soijapapujalostamo.

”Soijan tähteistä aletaan tehdä biomuovia”, Salon Seudun Sanomat uutisoi maaliskuussa.

VTT oli mukana nelivuotisessa tutkimusprojektissa, jossa tutkittiin soijamelassia muovin raaka-aineena. Ruuaksi kelpaamaton soijamelassi päätyy tällä hetkellä poltettavaksi, mutta siitä saisi mikrobien voimalla ekologista maitohappopolymeeriä.
Henri Nieminen oli hankkeen alullepanija.

– Soijamelassi ei kilpaile millään lailla ruuantuotannon kanssa. Jos maailman kaikesta soijatuotannosta otettaisiin soijamelassi pois, siitä pystyttäisiin valmistamaan 22 miljoonaa tonnia tällaisia muoveja, Nieminen osoittelee näytekappaleita.

Nyt pitäisi rakentaa 7–8 miljoonalla eurolla biomuovin pilottitehdas, joka olisi Niemisen mukaan kuin iso laboratorio. Varsinainen tuotantolaitos maksaisi kymmenen kertaa enemmän.
–  Siihen menee vielä aikaa. Emme pysty tekemään kaikkea yksin.

1 Comment
Inline Feedbacks
View all comments
Onko mietitty jotain kotimaista kasvia?
1 kuukausi sitten

Missä se soija kasvaa? Ei ainakaan Suomessa, vielä.