Uudessa runokirjassaan murrerunoilija Heli Laaksonen juttelee varsin sujuvasti 71 vuotta sitten kuolleen latvialaisen runoilijan kanssa. Laaksonen on suomentanut Aleksandrs Čaksin (1901–1950) runoja ja kirjoittanut hänen runoilleen vastaukseksi murrerunojaan. Kirjaan sisältyy lisäksi erillinen kuvaliite, johon Laaksonen on maalannut kirjan runoihin pohjautuvia töitä.
Poimit sydämeni kirjahyllystä onkin oiva osoitus Laaksosen monipuolisuudesta. Hän on samassa kirjassa runoilija, kääntäjä ja taidemaalari
Kirja sisältää 15 Čaksin ja yhtä monta Laaksosen runoa. Čaksin runot soljuvat 1900-luvun alkupuolen Riian hämärillä kaduilla ja kolisevissa raitiovaunuissa, Laaksosen taas suomalaisessa maalaismaisemassa ”kanafarmin ja koivumetän välis”. Aihepiirit liikkuvat unelmissa, rakkaudessa, kuolemassa, arjen askareissa, ihmisen elämässä yleensä.
Kun Čaks kirjoittaa pitkän runon ”kuolleelle lehtimyyjämummolle”, Laaksonen vastaa kirjoittamalla runon Äiti-piänel pilve reunal. Kirjansa jälkisanoissa Laaksonen kertoo äitinsä kuolleen kirjan kirjoittamisen aikana.
Čaksin runoista välittyy rakkaus kiehtovaan mutta myös varsin ankeaan Riikaan. Runossaan Romantiikkaa hän maalailee esimerkiksi näin: ”Ei jokea kummenpaa kuin viemäri,/ei järveä kummempaa kuin/auringonlämmin lätäkkö,/jossa kellareiden lapset leikkivät.” Maalaismaisemassaan kirjoittava Laaksonen puolestaan vastaa: ”Sumu loju/talon katol./Ei käy tuuli,/ei muitaka./Ei näy linnurata,/hyvä jos linnunpönttö/pihakoivus,/siin joka vuas sama yksinkertane siappo.”
Heli Laaksonen tunnetaan valoisana ja huumoria viljelevänä persoonana. Vaikka tekstit olisivat haikeita ja koskettavia, niihin mahtuu yleensä myös pieni hymynhäivä. Esimerkiksi edellä mainitusta runosta äidille löytyy surumielisyyden lisäksi myös ripaus läntiselle Suomelle ominaisen vaatimattomuuden sävyttämää huumoria: ”Jos olisin tiänny, et olet niin pia lährös,/olissin soittanu viäl kerra enne./Kyl mul aikka olis ollu./Ajattelin vaa, etten viitti häiritä./Olisko mul mittä niin tärkiäkä ollu?/ Ainaka semmost, mitä olissin kehrannu sanno.”
Heli Laaksonen on onnistunut runovuoropuhelussaan hyvin. Kahden aivan erityyppisen runoilijan yhteentörmäys herättää ajatuksia ja saa näkemään eroavaisuuksien lisäksi myös yhtäläisyydet. Ihminen on perimmäisten asioiden äärellä aina yksi ja sama, riippumatta asuinpaikasta tai ajankohdasta.
Heli Laaksonen, Aleksandrs Čaks: Poimit sydämeni kirjahyllystä, Kynälä 2021. 60 s.
