Takaa-ajon hurmaa – Aussit napsivat pikkujyrsijöitä ja lintujakin

0
Jalkapallon jahtaaminen on mukavaa. Chelsean nahkapallo on kokenut kovia Liekin käsittelyssä.

Salon Seudun Sanomat seuraa vuoden alussa syntyneen australianterrieri Liekin kasvamista sarjassaan Pentuvuosi. Sarjan 33:s osassa nähdään kettu ja muistellaan oravan nappaamista.

Upeaturkkinen kettu loikkasi autiotalon nurkalta ojan yli tielle viiden metrin päässä edessämme. Se huomasi meidät jo hypätessään, ja kääntyi saman tien vauhdilla tulosuuntaansa. Koirat olivat onneksi kiinni, sillä muuten ne olisivat lähteneet perään. En ole varma, missä mielessä olisivat menneet. Todennäköisesti tutustumisaatoksin, koska koirakaveriltahan tuo näytti.

Helin ja Taiston entinen koira oli aikoinaan Merimaskun-mökillä tutustunut kettuun ja käynyt sen kanssa reissuilla. Kettu oli monena vuonna ilmestynyt pihalle mökkiläisten tultua kesälomalle, ja hakenut ystävänsä seurakseen kunnes yhtenä kesänä sitä ei enää näkynyt.

Koirien metsästyshinku vaihtelee roduittain ja yksilöittäin. Jahtaamisesta innostuvat luonnostaan monet. Lintuja on kiva säikäyttää lentoon, ajaa takaa rusakkoa ja haukkua oravaa puun alla. Pääosin jahtihalu purkautuu jalkapallon tai muiden lelujen perässä juostessa.

Liekki suhtautuu intohimoisesti lintuihin, ja pyrkii niiden perään selvästi metsästysaikeissa. Viuhka ei enää piittaa linnuista kuten nuorempana, mutta muuten sillä on huomattava innostus takaa-ajoihin.

Aiemmista ausseistani Nasta oli kova ”metsästyskoira”. Se ajoi kissat puuhun ja peuroja pitkin peltoja. Pihalle kantautui vain ajohaukku, kun Nasta paineli kotitantereen takamailla sorkkaeläinten perässä.

Nasta myös nappaili näpsästi muutamia nuoria räkättirastaita. Ensimmäiset niistä jouduin tappamaan itse, kun hölmöyksissäni menin huutamaan irti ja Nastahan totteli. Vahingoittunutta lintua ei voinut jättää kitumaan, joten ei ollut kerta eikä kaksi, kun jouduin etsimään lähistöltä ison kiven saadakseni linnun hengiltä.

Aussit ovat aikoinaan olleet vahtikoiria ja pitäneet samalla tilukset puhtaina pikkujyrsijöistä. Nasta napsi niitä jopa lenkin varren ruohikoista. Myös oravat innostavat koiria. Orava on yksi ensimmäisistä sanoista, joita aussini ovat oppineet.

Takavuosina näin Essin, Muskan ja Alman kanssa lenkillä ollessani kaksi oravaa, jotka liikkuivat puistossa niin hitaasti, että niiden täytyi olla sairaita. Muska ehti jopa painaa nenänsä kiinni puunrungon alaosaan tarrautuneeseen oravaan, mutta kuuliaisena koirana ei napannut sitä, kun kielsin.

Kerran Alma ja Nasta vetivät pihapuiden alla oravaa kuin vanhan mainoksen sidostesukkaa, kun olin päästänyt ne vapaiksi kotipihalle tultuamme. Alma ja Nasta olivat menneet edeltä ja napanneet saaliin, joka oli oletettavasti ollut menossa maata pitkin puiden välissä.

Muska ei osallistunut jahtiin, vaan tuli kanssani perässä todistamaan tilannetta. Silloin olin jo oppinut pitämään suuni kiinni, ja tehtäväkseni jäi pyytää ikkunassa roikkuneelta naapurinmammalta muovikassi, johon sain korjattua oravanraadon.

Pentuvuosi-sarjassa seurataan Salon Seudun Sanomien toimittajan koiranpennun kasvamista.