Puolustus on paras hyökkäys – onnistuuko Vilpas puhkomaan Karhubasketin historiallisen maagista oman korin suojelua?

0
Karhubasketin Severi Kaukiaisen (oik.) rooli on Salohallissa suuri sekä hyökkäys- että puolustuspäässä. (kuva: Lehtikuva/Heikki Saukkomaa)

Kauhajoen Karhubasketia vastaan on tehty miesten korisliigakauden alussa ottelua kohti keskimäärin 67,9 pistettä. Salon Vilppaan vastaava luku on 87,7.

Edellisen kerran päästettyjen pisteiden luku on ollut koko runkosarjan mitassa yhtä pieni lähes 50 vuotta sitten. Muut joukkueet pystyivät tekemään Helsingin Kisa-Tovereita vastaan kaudella 1972–1973 ottelua kohti 66,2 pistettä.

Noina HKT:n aikoina SM-sarjan yleinen keskiarvo oli alle 80 pistettä, kun tänä päivänä pyörii merkittävästi suuremmissa numeroissa. Automaattiseksi pistemäärien lisääjäksi tuli hyökkäysajan muuttuminen 24 sekunnin mittaiseksi vuosituhannen vaihteessa. Sitä ennen oli vuodesta 1957 lähtien noudatettu 30 sekunnin hyökkäysaikaa.

Otanta on toki pieni, kun tästä kaudesta on pelattu Karhubasketin osalta vasta 12 ottelua. Ja vieläpä niin, että se on kohdannut ainoastaan jumbo-Korihait kahteen kertaan. Korihait jäi ennen maaottelutaukoa Kauhajoella 37 pisteeseen, joka on miesten SM-koripallossa pienin määrä lähes 60 vuoteen.

Silti: joukkueen puolustuspelaaminen on ollut paikoin suorastaan maagista, kuten Vilppaan apuvalmentaja ja vastustajien osalta peleihin valmistautumisesta vastaava Jere Anttila toteaa.

Anttilan mukaan asiaan on kolme syytä – ja yksi Rene Rougeau -niminen, osin näihin kolmeen syyhyn linkittävä asia. Seuraavaksi käydään läpi nämä seikat Anttilan kuvailemina.

1) Puolustuskonsepti

– Valmennuskolmikko Janne Koskimies, Risto-Matti Rousku ja Marcos Santos ovat tehneet paljon töitä luodakseen sellaisen mallin, joka mahdollistaa kovan pallonpaineen eli aggressiivisen puolustuksen vastustajan pallollista pelaajaa kohtaan.

– Konsepti perustuu pallonpaineen lisäksi siihen, että pelaajat lukevat tilanteita ja toimivat muuttuvien asioiden edellyttämällä tavalla. Heidän liikkumisensa on selkeää. Samoin se, mitä hyökkäyksen elementtejä he haluavat ottaa vastustajalta pois.

2) Harjoittelu

– He harjoittelevat puolustusta todella paljon, oman kuulemani mukaan välillä jopa 80 prosenttia treeniajasta. Heidän tekemisensä onkin välillä kuin shakkia pelaisi, kun siirrot ovat tarkasti mietittyjä.

– Kaikki ottelut ovat tietysti erilaisia, mutta he ovat valmiita myös tekemään tarvittavia muutoksia.

3) Kokoonpano

– Jos kaikki pelaajat ovat terveinä, on aloitusviisikon keskipituus 198 senttimetriä ja viisikon lyhyinkin mies 193 senttiä.

– Lähes kaikilla pelaajilla on vuosien kokemus vastuullisesta roolista vähintään Korisliigassa, joillain kovatasoisemmistakin sarjoista. Puolustuskonsepti on pelaajille haastava, mutta kun budjetissa on ollut varaa hankkia todella kokeneet ulkomaalaiset (Cameron Jones, Rene Rougeau, Lee Skinner), on asioiden läpikäynti huomattavasti helpompaa kuin Euroopan kenttien tulokkaiden kanssa.

–  Bojan Sarcevicin vaihto Severi Kaukiaiseen mahdollistaa pallonpaineen. Kaukiainen on toteuttanut aktiivista puolustustapaa vuosien varrella Kouvoissa koko ajan.

Ja sitten se – tai siis hän – Rene Rougeau. Yksi keskeimmistä Karhubasketin 2018 ja 2019 mestaruuksien takuumiehistä ja perjantaina marraskuun parhaaksi liigapelaajaksi nimetty henkilö.

– Rougeaun koripalloälykkyys on todella korkealla tasolla. Esimerkiksi pallonpaine ei ole hänelle 35-vuotiaana täysin se ykkösjuttu, mutta hän tekee puolustuksessa silti oikeita valintoja. Lisäksi hänet pystyy laittamaan tarvittaessa melkein mille tahansa pelipaikalle, Anttila kuvailee.

Eivätkä tämän kauden tilastot ole aiempaankaan peilattuna sattumaa. Karhubasketia vastaan tehtiin vähiten pisteitä jo kausien 2018–2019 ja 2019–2020 runkosarjoissa.

Vilppaalle on siis tehty tällä kaudella jokaisessa ottelussa keskimäärin noin 20 pistettä enemmän kuin Karhubasketille. Vilppaan päästettyjen pisteiden luku on suurempi kuin kertaakaan sitten kauden 2001–2002.

Osasyy tähän kaikkeen löytyy levypalloista. Hanakasti hyökkäyslevypalloihin menevä Karhubasket on sillä saralla liigan ylivoimaisesti paras joukkue, kun taas Vilppaalle on jäänyt Korihaiden jälkeen toiseksi vähiten tarjolla olleita levypalloja.

Rene Rougeau (vas.) tekee kovien tilastolukujen lisäksi paljon hyviä asioita, jotka eivät näy tilastoissa. (kuva: Lehtikuva/Heikki Saukkomaa)

Voimasuhteet muuttuvat melkoisesti

Lauantain ottelun voimasuhteet muuttuvat Karhubasketin kokoonpanouutisten myötä melkoisesti. Cameron Jonesin ja Henri Kantosen poissaolot alavartalovammojen takia tylsistyttävät hyökkäyspelaamista kovasti, ja kokoonpanon kapeus tekee kuluttavasta koko kentän puolustuspelaamisesta haastavaa.

Seagulls pystyi puhkaisemaan pohjanmaalaispuolustusta ensimmäisellä puoliajalla, kun se voitti Kisahallissa Karhubasketin noin kuukausi sitten.

Silti korkein Karhubasketia vastaan tehty pistemäärä on edelleen 85, jonka Vilpas suoritti kauden alkumetreillä. Tuolloin vastustajan riveissä ei vielä ollut sentteri Simeon Carteria.

– Tuossa pelissä meillä oli paljon niin sanottuja tyhjiä pallonhallintoja, joista lopulta teimme kuitenkin korin. Se taas kertoo siitä, että meillä on hyviä yksilöitä, mutta joukkuekonsepti ei ollut siinä vaiheessa kautta uomissaan, Vilppaan apuvalmentaja Jere Anttila muistelee.

Vilppaan Bryan Griffin ja Jeremiah Wood tulevat olemaan pitkät tovit kentällä samaan aikaan Riku Laineen ja Juho Nenosen poissaollessa. Tämä on samaan aikaan sekä uhka että mahdollisuus.

Mahdollisuus on siinä, että nämä miehet pystyisivät mellastamaan korin alla ja tarjoamaan vapaita paikkoja kaukoheittäjille. Varsinkin kun vastustajan Carterin pelaaminen on epävarmaa.

– Carterin vahvuudet pakkipäässä ovat enemmän heitontorjunnassa ja apupuolustuksessa kuin varsinaisessa korinaluspelaamisessa, Anttila kuvailee.

Brian Fobbsin (oik.) panos on lauantaina merkittävä. (kuva: SSS-arkisto/Marko Mattila)

VILPAS–KARHUBASKET LAUANTAINA KELLO 17 SALOHALLISSA

Poissaolojen sävyttämää

Lähtökohdat: Poissaolot pistävät pakkaa melkoisesti uusiksi. Vilppaalta ovat sivussa Riku Laine ja Juho Nenonen, Karhubasketilta lokakuun paras korisliigapelaaja, hyökkäyspelin moottori Cameron Jones sekä vuoden 2020 parhaaksi (kotimaiseksi) pelaajaksi valittu Henri Kantonen. Eero Innamaan ja Severi Kaukiaisen vastuut kasvavat melkoisesti.

Voitto–tappiosaldot (Karhubasket 11–1, Vilpas 5–7) kertovat alkukauden voimasuhteista. Pelaajatilanteet ja näiden seurojen perinteisesti kova kotietu tasoittavat kuitenkin puntteja.

Seuraa häntä: Rene Rougeau. Karhubasketin monipuolisuustyökalu tuo suuren haasteen Vilppaalle, jonka riveistä puuttuvat molemmat nelospaikan pelaajat. Brian Fobbsin rooli nousee sen vuoksi entistä tärkeämmäksi.

Kokoonpanot:

Vilpas: Trey Niemi, Perttu Blomgren, Mikko Koivisto, Roope Ahonen, Brian Fobbs, Niilo Kärkkäinen, Marcus LoVett, Jeremiah Wood, Bryan Griffin. Poissa: Riku Laine ja Juho Nenonen.

Karhubasket: Rene Rougeau, Severi Kaukiainen, Eero Innamaa, Joona Hakamaa, Lee Skinner, Kalle Peltonen, Miikka Marttinen. Epävarma: Simeon Carter. Poissa: Cameron Jones, Henri Kantonen ja Malik Toppin.

Tulosennuste: 79–75