Liekki sekoilee jouluvierailuilla ja kiskoo kuusenkoristeita

0
Pallo pyöri Liekin mielestä hauskasti myös lahjapaperiin pakattuna. Kuva: SSS/Minna Filppu

Salon Seudun Sanomat seuraa vuoden alussa syntyneen australianterrieri Liekin kasvamista sarjassaan Pentuvuosi. Sarjan 36:s osa kertoo jouluvierailuista, joilla Liekki ravistelee rikkaharjaa ja kiskoo kuusenkoristeita.

Liekki pääsi mukaan ennen aattoa tehdyille joulutervehdyskäynneille. Kahdeksanvuotias Viuhka otti ne rennosti, mutta Liekki paneutui huushollien perinpohjaiseen tutkimiseen.

Matti-pappan luona kyytiä saivat sisätöppöset, Crocsit ja huoneen nurkasta löytynyt pehmonalle. Niiden retuuttamisesta isäntä ei ollut moinaaskaan, mutta toppuutteli, kun Liekki rupesi raivoisasti ravistelemaan keittiöstä löytämäänsä rikkaharjaa. Harja oli pakko säilöä vaatehuoneeseen.

Mailan luona Liekki lirutti olohuoneen matolle, koska ei ollut pihalla keskittynyt asioimaan. Syy oli tietenkin minun, eikä siitä voinut koiraa torua: sisälle ei olisi pitänyt suunnata niin nopeasti. Vahinkoa kuivatellessani totesimme, että onneksi koiran läikkä ei haise. Eikä vierailusta jäänyt ikävää muistoa. Maila jakoi koirille kinkkuleikesiivut.

Faijalla Viuhka asettui nojatuoliin lepäämään, mutta Liekki viihdytti itseään hyppelemällä sohvatuolien selkänojalta toiselle.

Kaarina antoi kahvittelun lomassa koirille tähtipiparit. Olohuoneeseen siirryttyämme Liekki näki ensimmäistä kertaa joulukuusen, ja nappasi heti alaoksalta olkienkelin. Riensin pelastamaan koristeen, jota takaisin ripustaessani Liekki veti jo hopeasydäntä suuhunsa. Oli aika lähteä kotiin.

Hain tekokuusen varastosta pelkästään kasvatuksellisista syistä.

– Ä-ä-ää, varoittelin ottamasta koristeita, kun Liekki tutki joulupuuta.

Muutaman kerran se kävi nappaamassa koristeen ja heitteli sitä kovaa vauhtia ennen kuin ehdin hätiin. Lopulta kuusi sai olla rauhassa.

Ruoan jälkeen Liekki parkkeerasi tarkkailemaan, milloin lahjat saa avata. Kuva: SSS/Minna Filppu

Aattona Liekki kävi useamman kerran tutkimassa kuusen alle pantuja lahjoja. Pari kertaa se nappasi paketin, mutta antoi lopulta olla, kun joutui aina luopumaan ja sai kehut. Harjoittelimme itsehillintää.

Liekki ja Viuhka saivat kuppiinsa jouluruoista vähän kaikkea lihapitoista. Niille maistui mainiosti, ja vatsat kestivät hyvin, koska tarjoilu ei ollut liiallista.

Ruoan jälkeen Liekki asettui makaamaan kuusen juurelle lahjojen viereen leuka maassa. Rauhoittumisen ansiosta lahjat avattiin. Koirat kävivät kiinni ydinluupaketteihinsa, repivät paperit ja keskittyivät kalvamiseen pariksi tunniksi. Sain avata lelupaketit ihan keskenäni. Uudet lelut alkoivat kiinnostaa myöhemmin illalla.

Pyhien kovimmilla pakkasilla ulkoilut jäivät vartin pyrähdyksiksi. Tapaninpäivän 15 astetta salli peräti tunnin kävelyn, kun oli aivan tyyntä ja kuivaa. Seuraavana päivänä aurinko ei enää paistanut, ja samoilla pakkaslukemilla hyyti luihin ja ytimiin. Onneksi sää sitten lauhtui.

Ulkona ollessa kuultiin raketteja, jotka alkavat tavalliseen tapaan paukkua jo välipäivinä. Viuhka ei niistä piitannut ja kun en itsekään kiinnittänyt niihin erityistä huomiota, ei Liekkikään asiaa suuremmin ihmetellyt.

Aussikin reagoi yllättäviin ääniin ja räiskyviin valoihin, mutta lujahermoisena se ei yleensä ala vouhottaa, kunhan omistaja käyttäytyy tyynesti. Liekki ottaa useimmat asiat hyvin lunkisti, koska se on päässyt ensimmäisen elinvuotensa aikana kulkemaan monenlaisissa paikoissa, saanut mukavia kokemuksia ja huomannut pärjäävänsä.

Pentuvuosi-sarjassa seurataan Salon Seudun Sanomien toimittajan koiranpennun kasvamista.