Dna:sta luetaan sudet ja niiden sukupuut – Mikael Sundberg tietää, missä on Kemiönsaaren susien hot spot

0
Mikael Sundbergin pohjanpystykorva Sulo on opastanut isäntänsä suden haaskalle, jonka lähistöltä Sundberg on löytänyt suden jätöksiä dna-tutkimuksia varten. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Tämä on hot spot -alue. Näin kuvailee Mikael Sundberg, kun hän kulkee parivuotiaan pohjanpystykorvansa Sulon kanssa metsäautotietä Kemiönsaaren Tjudan kylässä pakkassäässä.

– Sudet käyttävät tätä kulkiessaan, hän sanoo.

Olemme maastossa, josta hyvällä tuurilla saattaisi löytyä sudenjätöksiä. Niitä kerätään Luonnonvarakeskukselle eli Lukelle susien dna-tutkimuksia varten.

– Tärkein niistä saatava tieto on susien yksilömäärä, minkä lisäksi tutkitaan susien geneettistä monimuotoisuutta, Luken tutkimusprofessori Ilpo Kojola kertoo.

Sulo on innoissaan maastossa. Siitä odotetaan mahdollisesti apulaista pienpetojen eli lähinnä supikoiran jahtiin, mutta Sundberg ei vielä tiedä, mihin monipuolisen metsästyskoiran veri vetää.

– Sulo saa päättää, hän sanoo.

Hän on käynyt koiransa kanssa metsällä Pohjois-Suomessa, mutta on Sulosta ollut apua sudenjätöstenkin etsimisessä.

– Se on vainunnut haaskan, jota sudet käyvät syömässä.

Sundberg kertoo, että kun sudet ovat saaneet saaliksi valkohäntäpeuran, ne yleensä oleilevat lähistöllä pari kolme päivää, kunnes peura on saatu syötyä.

– Olen löytänyt Kemiönsaarelta paljon näytteitä tällaisen haaskan läheltä, mutta suurimman osan tieltä, hän sanoo.

Tällä kertaa lyhyt kävely tiellä ei kuitenkaan antanut viitteitäkään susista.

Sundberg tietää Kemiönsaaren susien käyttämät kulkureitit. Sauvossa asuva Sundberg tuntee alueen muutenkin hyvin, sillä hän on kotoisin Kemiönsaarelta, jossa hän käy myös metsällä.

Ihmiset ovat taltioineet susien liikkeitä muun muassa riistakamerakuviin, mutta Sundbergilla on omassa kännykässään jopa video, jossa näkyvät vaalea susinaaras sekä uusi tumma urossusi.

– En tiedä, kuinka kaukaa tämä on kuvattu, hän sanoo.

Kovin kaukana hän ei ole ollut, sillä kännykän videossa näkyvät selvästi molemmat sudet, jotka huomaavat kuvaajan ja pakenevat.

Jälkiä jää harvemmin, mutta lumiseen aikaan sydäntalvella jälkihavaintojakin tulee. Sundberg muistuttaa, että tähän aikaan vuodesta niiden pohjalta on vaikea enää erottaa, mikä on pentu ja mikä aikuinen susi.

Vaikka Sundbergia kiinnostavat nyt susien liikkeet, myös muut suurpedot ovat häntä kiinnostaneet, ensin ilves ja myöhemmin karhu. Karhuhavaintojakin Kemiönsaarella tehtiin takavuosina, mutta nyt on ollut hiljaista.

Lähivuosina sudet ovat puhuttaneet saarella paljon. Siellä liikkui lauma, joka kuitenkin hajosi lisääntyvän naaraan (alfanaaraan) jäätyä auton alle vajaat kaksi vuotta sitten.

Nyt olisi kiinnostavaa tietää, mistä Kemiönsaarelle jäänyt vaalea naarassusi on saanut parikseen tumman urossuden.

– Siitä on saatu niin hyviä riistakamerakuvia, että niistä näkee sen olevan uros, Sundberg tarkentaa.

Tumman uroksen alkuperä saattaa hyvinkin selvitä ulostenäytteistä, joita Sundbergin ohella kerää moni muukin vapaaehtoinen Kemiönsaarella. Vapaaehtoisten porukka kerää näytteitä muuallakin ympäri Salon seudun susireviirejä. Marraskuun alussa alkanut keräyskausi jatkuu helmikuun loppuun.

Sudet syövät yleensä kaatamaansa valkohäntäpeuraa vähitellen, joten haaskan ympäriltä voi helposti löytää suden jätöksiä dna-tutkimuksia varten. Kuva: Mikael Sundberg

Sundberg on yksi keräysvastaavista, jonka kautta vapaaehtoiseksi kerääjäksi pääsee ja saa myös keräystä varten tarvikkeet. Hän toimii keräysvastaavana myös Peimarin riistanhoitoyhdistyksen alueella, jossa parhaillaan seurataan Paimion susireviirin tilannetta. Tämä reviiri ulottuu pitkälle Saloon. Paimion ja Salon seudun keräysvastaavana toimii Sundbergin lisäksi Marko Laine.

Sundbergin kautta toimivat tuovat näytteet hänelle. Hän pakastaa näytteet odottamaan, että Luken Antti Härkälä hakee ne.

– On myös vapaaehtoisia kerääjiä, jotka keräävät itsenäisesti ja toimittavat näytteet Luonnonvarakeskukseen, Sundberg sanoo.

Ulostenäytteet Sundberg neuvoo laittamaan Luonnonvarakeskukselta saatuihin pusseihin, mutta jos niitä ei satu olemaan mukana, vahvaan pakastepussiin.

– Laitan pussin vielä toiseen pakastepussiin, hän sanoo.

Myös näytteet hän kerää siten, että sujauttaa kätensä suojaksi pakastepussin.

– Käytän siinäkin vahvempaa pakastepussia, hän sanoo.

Suden jätös erittää voimakasta hajua, minkä vuoksi suojaksi tarvitaan vahva pussi.

Suden jätöksen tunnistamiseen Sundberg antaa pari yleispätevää vinkkiä.

– Niissä on eläimen karvoja ja luita.

– Jätökset ovat mustia ja paksuja kuin HK:n sininen lenkki, hän lisää.

Mikael Sundberg neuvoo laittamaan sudenjätökset pakasteeseen kahdessa pussissa eli varsinaisen keräyspussin päälle vielä toisen, jotta haju ei leviä. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Kemiönsaaren uusi susipari saattaa lisääntyä

Kemiönsaaren susitilanne on muuttunut paljon parin vuoden takaisesta, sillä saarella eläneen perhelauman lisääntyvä naaras kuoli liikenteessä 24.1.2020.

Osan jälkeläisistä tiedetään dna-näytteiden perusteella hajaantuneen eri puolille Suomea. Yksi susi löytyi kuolleena merestä viime kesänä, mutta jutun tekohetkellä ei vielä ollut tietoa suden dna:sta. Eläintä oli ammuttu.

Tätä ennen susista puhuttiin paljon, sillä niiden nähtiin liikkuvan jopa pihapiireissä. Perhelaumassa oli ollut viisi edellisen kevään pentua, joista oli ehditty saada dna-näytteet yhtä lukuun ottamatta. Laumaan kuului myös niin sanottu lapsenlikka eli aiemman pentueen susi, joten susien kokonaismäärä kipusi kahdeksaan.

– Susien pihajuoksentelu loppui, kun naaras kuoli, Mikael Sundberg kuvailee tilannetta.

Samalla loppuivat lukuisat puhelut, joita hän sai alueen ihmisiltä. Sundberg sanoo ihmisten pelänneen susia. Hän sanoo, ettei voinut tehdä muuta kuin kertoa susista asiallista tietoa.

Nyt hän sanoo saarella havaitun susiparin pysytelleen pois piha-alueilta. Ainakaan havaintoja pihavierailuista ei ole ollut.

Sundberg ennustaa saaren susiparin myös lisääntyvän. Hän tietää, että alueella nähdyllä naarassudella oli kiima jo viime kevättalvella.

Parhaillaan virallinen kanta-arvio Kemiön reviiristä on kesäkuulta 2021, eikä Kemiönsaarella sen mukaan ollut maaliskuussa 2021 pari- eikä perhelaumaa.

Mikael Sundbergin muutaman vuoden takaisessa riistakamerakuvassa on Kemiönsaaren aiemman lauman alfauros. Lauma hajosi vajaat kaksi vuotta sitten alfanaaraan jäätyä auton alle. Kuva: Mikael Sundbergin riistakamera

Salon ympärillä monta susialuetta

Saloa viistää usea susireviiri. Paimion reviiri ulottuu pitkälle Saloon, mutta myös Somerniemen ja Raaseporin reviirit ovat kaupungin rajalla.

Aiemmin Raaseporin sudet liikkuivat enemmän Salon puolella.

– Lauma on nyt liikkunut lähempänä rannikkoa, Luken tutkimusprofessori Ilpo Kojola sanoo.

Salon lähellä liikkuu susia myös Kemiönsaarella, vaikka viimeisimmän kesäkuussa 2021 julkaistun dna-analyysin perusteella saarella ei ole perhe- tai parilaumaa.

Viimeisimmät analyysit perustuvat näytekeräyskauteen 2020–2021, mutta tilanne on muuttunut Kemiönsaarella ja saattaa olla toisenlainen myös muilla reviireillä.

Virallista tietoa varten kerättyjen näytteiden jälkeen on saattanut syntyä jo uusi pentue ja lauman koko muuttua. Jos jollakin alueella on todettu pari, nyt siellä voi olla jo perhelauma.

Susista koottu tieto perustuu niiden ulostenäytteistä saatuihin dna-analyyseihin. Ilpo Kojola muistuttaa, että näytteistä saatava tieto on erityisen tärkeää yksilömääriä arvioitaessa Lounais-Suomessa, jossa lunta on vähän. Lumen avulla voitaisiin seurata jälkiä.

Vapaaehtoisuuteen perustuva näytteiden keräys sai alkunsa Varsinais-Suomessa useita vuosia sitten.

Dna-analyysien avulla on kartoitettu myös susien geneettistä monimuotoisuutta.

– Läntinen Suomi ei ole ihan samaa tasoa kuin Itä-Suomi, jonne susia tulee idästä, Kojola sanoo.

Kemiönsaaressa pari vuotta sitten hajonnut perhelauma oli saman pentueen susiparin muodostama.

– Tämä oli poikkeuksellista, Kojola sanoo.

Vaikka susien geneettisen monimuotoisuuden on havaittu alentuneen Kojolan mukaan jonkin verran, hän ei pidä sitä huolestuttavana.

  • Lue lisää aiheesta
  • Susi