Kauppias Åsa Storbergin matkanteko Kemiönsaarella katkesi, kun keskellä tietä seisonut hirvi ei väistänyt, vaan alkoi yllättäen kiertää hänen autoaan ja laski lopulta päänsä auton katolle.
– Vähän pelotti. Olin yksin pimeässä keskellä metsää.
Pattitilanne Västanfjärdintiellä kesti lopulta toista tuntia, jonka aikana eläintä yritettiin sysätä tien sivuun jopa käsivoimin. Syy sarvensa pudottaneen nuoren hirvisonnin käyttäytymisestä on nyt varmistunut.
– Sillä oli maksasyöpä, erikoistutkija Marja Isomursu sanoo.
Vuosi oli juuri vaihtunut, kun Åsa Storberg lähti maanantaina töihin Knalliksen kyläkauppaan. Kello oli vähän vaille seitsemän aamulla.
– Tie oli liukas, ja ajelin hiljaksiin, kun täällä liikkuu eläimiä.
Storberg ehti ajaa kotoaan Smedsbölestä vain puolitoista kilometriä kohti Lammalaa, kun hän näki hirven tulevan tielle. Jarruttamiseen oli hyvin aikaa. Storberg tööttäili ja ajoi hiljaa lähemmäs, mutta eläin ei lähtenyt pakoon.
– Se pysähtyi aivan auton eteen, kurkkasi sisään ikkunasta, kiersi auton toiselle puolelle ja kurkkasi taas sisälle.
Hirvikin ilmeisesti liukasteli jäisellä tiellä niin, että sen jalka osui autoon. Storberg kuuli kopsahduksen.
– Ajattelin, että tällaista ei voi tapahtua, että nyt minun päässäni on vikaa. Tilanne oli käsittämätön, Storberg sanoo.
Storberg soitti paikalle hirviä ja valkohäntäpeuroja metsästävän miehensä Ulf Bergströmin, joka otti aseen mukaan ja päästi puolisonsa jatkamaan matkaa. Hirvi seisoi yhä tiellä.
Bergström näki, että eläin oli sairas ja väsynyt. Riistamies turvautui omiin käsivoimiinsakin saadakseen eläimen tieltä vaarantamasta liikennettä.
– Yritin työntää sitä, mistä vain kiinni sain.
Bergström olisi halunnut lopettaa eläimen, mutta hätäkeskuksesta neuvottiin odottamaan poliisia. Samaan aikaan autoliikenne Västanfjärdintiellä vilkastui ihmisten lähtiessä töihin.
– Hätävilkut olivat päällä, ja yritin varoittaa taskulampunkin kanssa. Monet ajoivat kuitenkin vauhdilla ohi, ja oli monta vaaratilannetta.
Tiellä on kahdeksankympin nopeusrajoitus.
Poliisipartio Turusta saapui tunnin päästä toteamaan, että hirvi pitää ampua. Bergström päästi eläimen kärsimyksistään.
Bergströmin mukaan hirvi oli nuori uros. Isot sonnit tiputtavat sarvensa pian kiima-ajan jälkeen, mutta nuorilla sarvet voivat pysyä kevääseen.
– Sekin oli yksi vahva merkki jostain sairaudesta, että sen sarvet olivat pudonneet näin aikaisin.
Huolena oli, että eläin olisi sairastanut näivettymistautia, jota on Suomessa tavattu tähän mennessä kahdesti. Ruho avattiin vielä samana päivänä.
– En ollut ikinä ennen nähnyt hirvellä samanlaista maksaa, Ulf Bergström toteaa.
Kemiönsaaren eläinlääkäri Minna Hakala arvioi maksan nähtyään, että eläimellä oli ollut hepaattinen enkefalopatia.
– Maksa näytti kasvaimelta, ja kun maksa lakkaa toimimasta, myrkylliset aineenvaihduntatuotteet kertyvät elimistöön ja aiheuttavat erilaisia aivo-oireita.
Naudoilla hepaattinen enkefalopatia näkyy Hakalan mukaan tyypillisesti niin, että eläin painaa päätään jotakin vasten. Ihan niin kuin hirvikin oli tehnyt.
Sama aivosairaus voi iskeä eläinten lisäksi myös ihmiseen.
Hakala otti hirven maksasta näytteet ja lähetti ne Matkahuollon kautta Ruokavirastoon Ouluun tutkittavaksi.
Näytepalat on nyt tutkittu. Ruokaviraston erikoistutkija Marja Isomursu Oulusta sanoo, että hirvellä oli pitkälle edennyt maksasyöpä.
– Kauaa se ei olisi enää elänyt. Kasvaimet eri puolilla elimistöä eivät ole mitenkään tavattomia luonnoneläimilläkään.
Hirvieläimistä löydettyjä kasvaimia tulee Isomursun mukaan Ruokaviraston tutkittavaksi vuosittain.
Ulf Bergströmiä mietityttää se, että hirvi joutui kitumaan tunnin poliiseja odotellessa, vaikka hän olisi voinut lopettaa sen heti.
– Eläin ei olisi kärsinyt niin pahasti autojen seassa. Loukkaantuneen eläimen saa lopettaa, jos siltä on vaikka jalka poikki, mutta ei näköjään sairasta.
Tilanne Smedsbölen ja Tappon kylien välisellä metsätaipaleella oli kokeneellekin metsästäjälle sen verran jännittävä, että valokuvat jäivät ottamatta.
