Keräilijöiden koti hehkuu oranssina – salolaisasunnossa on 1400 kylpyankkaa, mutta ei yhtään kylpyammetta

0
Aki Soukaisen (vas.) ja Juha Otasalmen koti tulvii keräilyesineitä. Ruokailutilan pääosassa on Mikki Hiiri, joka on mukana sadoissa eri hahmoissa. Kuvat: SSS/Minna Määttänen

Aki Soukaisen ja Juha Otasalmen kodissa on tungosta.

Kylpyhuoneen ovat vallanneet keltaiset kylpyankat. Niitä onkin aika parvi, peräti 1400 kappaletta. Mikit ja Minnit ovat asettuneet taloksi ruokailutilaan. Akuja on vähän joka puolella. Siinä olikin ankat ja hiiret.

Keittiössä on Coca-Cola-kokoelma.

Kaikki elizabethtaylorit eli elokuvajulisteet, sohvatyynyt ja Lontoosta Harrodsilta hankittu Elizabeth Taylor -barbie joutuvat jakamaan huoneen Tinttien, Milouiden ja kapteeni Haddockien kanssa. Vaikka uuteen, viiden huoneen kotiin muutettaessa oli jo puolittain luvattu filmitähdelle oma huone.

Otasalmen raitiovaunut ja metrot ovat parkissa työhuoneessa. Niitäkin on kolmenumeroinen määrä. Anita, teddyankka, ottaa sohvalla rennosti. Hän on Miamista kotoisin.

Aki Soukainen sai Aku Ankan syntymäpäivälahjaksi Juha Otasalmelta.

Soukaisen ja Otasalmen kaksihenkinen perhe muutti vajaa viisi vuotta sitten Helsingistä tilavaan, 115 neliön asuntoon, 15 minuutin kävelymatkan päähän Salon torilta.

– Se oli se tavallinen tarina. Meillä oli kokonaan maksettu kaksio Linnanmäen kupeessa, 57,5 neliötä. Helsingin ydinkeskustaan oli kuitenkin enää harvoin asiaa eikä siellä tullut juuri käytyä. Kaipasimme myös lisää tilaa keräilyharrastukselle ja mietimme, että saamme näillä asunnonhinnoilla enemmän neliöitä jostain vähän kauempaa, Soukainen kertoo.

He alkoivat etsiä uutta kotia 100 kilometrin säteellä Helsingin keskustasta. Autottoman, paljon matkustelevan parin kriteereinä olivat hyvät liikenneyhteydet Helsinkiin, Turkuun ja lentokentälle.

– Meillä ei ollut mitään sidoksia Saloon ennestään. Joku vain vinkkasi, että se on kiva paikka. Niinpä aloimme tutkia asuntoilmoituksia täältä. Löysimme kaksi kiinnostavaa kohdetta, joita lähdimme katsomaan. Toiseen emme menneet edes sisälle, sillä yhtiö näytti jo ulkoapäin hoitamattomalta. Tämä asunto nappasi heti, vaikkei ollutkaan missään tiptop-kunnossa. Pohjaratkaisussa oli paljon potentiaalia ja tilaa hulppeasti kaksinkertainen määrä edelliseen, Soukainen jatkaa.

Disney-esineiden kokoelmaan ovat päässeet mukaan myös säästölippaat.

Minnit, Mikit, Akut ja kumppanit muuttivat sisään ja ovat sittemmin lisääntyneet.

– On täällä vielä siellä täällä vähän tilaa, selittää Otasalmi ja näyttää tyhjää koloa seinällä kahden taulun välissä. Rättipatterin voisi ehkä poistaa kylpyhuoneesta. Kyllä siihenkin sata uutta ankkaa mahtuisi.

Soukaisen ja Otasalmen ankat ovat kelluneet yhteisessä lammikossa kolmisenkymmentä vuotta, mutta mistä niiden keräily oikein alkoi?

– Sekin oli kai se tavallinen tarina. Yhdestä ankasta tämä kaikki alkoi. Noin 30 vuotta sitten jompikumpi meistä sai idean, että olisi kiva, jos kylpyhuoneessa olisi se klassikko, keltainen kylpyankka. Niinpä ostimme sen. Kohta niitä olikin sitten 10, kun kaupoissa tuli vastaan erilaisia ankkoja. Silloin kaikki vieraat hämmästelivät kylpyhuoneessa käytyään, että onpa teillä paljon ankkoja, Soukainen nauraa.

– No joo, siinä vaiheessa, kun ankkapoliisit, palomiehet, sairaanhoitajat ynnä muut ilmestyivät kauppoihin, tämä keräily lähti kunnolla vauhtiin, kertoo Otasalmi ja jatkaa:

– Suurin osa kokoelmastamme on halpoja leluja, useimmat hinnoiltaan kahden ja kuuden euron väliltä. Jotkut Akut, Mikit ja Minnit ovat keräilyfiguureja ja jonkin verran arvokkaampia.

Keittiön teemana on Coca-Cola, Aki Soukainen esittelee.

Soukainen ja Otasalmi pitävät huushollissaan tiukkaa jöötä. Kylpyhuone on ankkojen lammikko ja siellä pysytään. Paitsi Axu. Sen lisäksi, että Axu on sometähti ja sillä on oma Instagram-tili, se on myös maailmanmatkaaja: Axu matkustaa miesten mukana kaikkialle, Axu poseeraa ja Soukainen kuvaa sekä tekee hänestä somepäivityksiä. Axu tuli muuten hiljattain Kreetalta.

– Somen kautta olemme tutustuneet lukuisiin lelukeräilijöihin ja monia olemme tavanneetkin eri puolilla maailmaa. Jotkut ovat tulleet jopa Suomeen tapaamaan meitä. Syksyllä Kreetalla tapasimme muun muassa amerikkalaisen nuoren naisen, joka keräilee teddynalleja. Seuraamme toisiamme Instassa ja huomasimme olevamme samassa paikassa. Heti treffattiin ja juteltiin keräilyharrastuksesta, Soukainen kertoo.

Soukaiselle ja Otasalmelle keräily on hauskaa ja rentoa ajanvietettä, ei ryppyotsaista pingottamista.

– Tärkeintä tässä hommassa on hauskuus. Me emme tiukkapipoile emmekä kerää millään pakko saada -mentaliteetilla. Kierrellään kirpputoreja muutaman kerran kuukaudessa, tsekataan ehkä kerran viikossa Tori.fi ja Huuto.net ja ostetaan, jos jotain kivaa tulee vastaan. Matkoilta tuodaan toki paljon, kertoo Soukainen.

– No joo, kerran näimme San Diegon liepeillä, Hotel del Coronadon vieressä olevan lelukaupan ikkunassa ankan. Menimme sisään katsomaan sitä. Omistaja kertoi, että hänellä on varastossa muitakin ankkoja. Lähdimme ulos 110 ankkaa mukanamme, nauraa Otasalmi.

Ankkoja on löytynyt niin kirpputoreilta kuin kaupoistakin. Kuva: Kari Silvola

Heidän onnekseen ankat ovat melko pieniä ja kevyitä eivätkä ne mene rikki kovin helposti. Kaikki puolisukeltajat lensivät turvallisesti Suomeen – ilman ekstramaksua lisäkiloista.

Kodin kaapit, komerot ja vaatehuone ovat ojennuksessa kuin armeijassa.

Onkos täällä siivottu toimittajan suorittamaa tupatarkastusta ja valokuvausta varten? Ankat voi kai kylvettää, mutta miten onnistuu pölyjen pyyhkiminen kaikista muista?

– Se on oikeastaan aika nopeaa puuhaa. Hahmot on kiinnitetty hyllyille sinitarroilla, joten pölyhuiskalla pääsee huiskimaan aika vapaasti, paljastaa Soukainen.

Ja näköjään tehokkaasti. En löydä pölyhiukkasta etsimälläkään.

– Pidän tasaista tahtia yllä pölyjen pyyhkimisessä. Tärkein juttu on, ettei päästä tilannetta ryöstäytymään käsistä.

Raitiovaunujen ja metrojen kokoelma on Juha Otasalmen valitsemaa. Kuva: Kari Silvola

Värikäs, pop, retro, vaikutteita maailmalta. Kotia on vaikea sovittaa yhteen tyylikategoriaan. Leimallisin on pop-henkisyys, sillä asunnon tyyli ammentaa niin vahvasti pop-kulttuurin kuvastosta eli sarjakuvista, elokuvista ja musiikista. Oranssi väri on retroa.

– Mieli halajaa takaisin lapsuuteen, 1970-luvun tavaramaailmaan ja väreihin, Aki Soukainen sanoo.

Keräilyesineiden lukumäärää on mahdotonta yhdellä juttukeikalla tarkasti laskea, mutta niitä täytyy olla tuhansia. Kodissa vallitsee kuitenkin tasapainoinen harmonia. Kaikki näyttää olevan paikoillaan. Miten ihmeessä ne ovat löytäneet oman paikkansa?

– Olihan se muuton yhteydessä aika urakka sijoittaa kaikki uudessa kodissa. Mutta siitä se lähti, että teemoitimme kaikki huoneet ja esineet alkoivat loksahdella paikoilleen, Soukainen muistelee.

Jos tulisi tulenpalava äkkilähtö ja mahdollisuus ottaa mukaan vain yksi tavara, mikä se olisi?

– Mä ottaisin tuon olohuoneessa olevan Akun. Se on syntymäpäivälahja Juhalta.

– Ostin sen Hietaniemen torilta mieheltä, joka oli tuonut sen Saksasta. Se on todennäköisesti 1960-luvulta ja keramiikkaa. Ensin jännitin, miten saan sen ratikassa ehjänä kotiin, sitten miten saan sen säilymään ehjänä Akin synttäreihin asti.

Juha Otasalmen mukaan lähtisi HKL:n metron sekä Helsingin ja Turun ratikan pienoismallit.

– Mutta emme lähde täältä mihinkään, ja ikinä enää emme muuta. Salo on ihan mahtava paikka asua. Kaikki palvelut pelaavat. Eikä meillä ole omakohtaisia kokemuksia mistään varsinaissuomalaisesta juroudesta, vaan salolaiset ovat todella mukavaa ja ystävällistä porukkaa. Eikä täällä tarvitse ikinä jonottaa mihinkään!