”On Laikalla kuuma, anturit hiertää, kapseli on ahdas, suolissa kiertää” – Heikki Paakkanen riimitteli tarinoita tunnetuista koirista

0
Yksilösuorittaja Heikki Paakkanen avasi Koiraeloa-kirjaa varten joukkopaskahankkeen. – Tämä on ainoa yritykseni yhteisöllisyyteen, hän sanoo. Joka sivulla on kirjailijan koirapiirros ja runo sekä muiden sarjakuvataiteilijoiden tuottamat paskakasat. Kuva: SSS/Minna Filppu

Sarjakuvataiteilija, pilapiirtäjä, graafikko ja monipuolinen kynätaituri Heikki Paakkanen on kirjoittanut ja kuvittanut koirarunokirjan. Noin 60-sivuinen uutuuskirja Koiraeloa esittelee sekä tunnettuja että unhoon jääneitä koiria elämänkohtaloineen.

Mukaan on päässyt sankari-, elokuva-, sarjakuva- ja kosmonauttikoiria, nimekkäiden omistajien koiria, presidenttien lahjoituskoiria ja kirjoista tuttuja hurttia. Oman sivunsa ovat saaneet esimerkiksi Laulava Lintukoira ja uskollinen Hachiko.

Paakkasen riimipoljento esittelee kunkin koiran elämän sisältöä. Hän toteaa, että kaikilla kirjan koirilla on todellinen esikuva. Kirjaa tehdessään Paakkanen perehtyi näiden tehtäviin ja käyttötarkoituksiin.

–  Sigmund Freudilla oli koira, joka oli huoneessa pehmentämässä tunnelmaa, kun hän psykoanalysoi potilaitaan, Paakkanen kertoo ja kirjoittaa Jofi freudilaisesta:

… piski riehuu, puree sohvan takajalkaa / rimpsut repii, kuseskelee tohveleihin / freudilainen lipsauttelee, astunto voi alkaa / potilas uskoutuu / kiihotun vain vohveleihin

Paakkanen huomauttaa osan sankarikoirista olevan ”topattuina” museoissa.

– New Yorkin Central Parkissa on pronssiin valettu sankarikoira Balto, joka vei aikoinaan tuberkuloosilääkkeitä Alaskaan.

… rutto riehuu, tauti jyllää / kurkkumätä tappaa lasta / malamuutti sankariksi löytyy Alaskasta / huskyvainaa topattiin, pronssipystiin lyötiin / Central Parkin patsaalla kuumaa koiraa syötiin

Oman runonsa ovat saaneet Paakkasen lapsuudenperheessä 1960-luvulla ollut pieni münsterinseisoja Napoleon ja sen pentuesisar Isabella, joka päätyi presidentti Urho Kekkoselle. Paakkanen muistaa Napoleonin tykänneen repiä univormuja ja työhaalareita eli riimitellen ”univormut, virkapuvut riekaleiksi raastaa / valppaan tulee alituiseen esivaltaa haastaa.

Vakituisesti Ilta-Sanomiin ja paikallislehti Someroon piirtävä Heikki Paakkanen kertoo lisäävänsä koiria pilapiirroksiinsa luomaan kodikkuutta tai ilmentämään perheonnea. Kuva: SSS/Minna Filppu

Paakkasella itsellään on ollut karjalankarhukoiran ja collien sekoitus, jonka perhe otti muuttaessaan Somerolle vuonna 1976. Nimikkorunossa Emmiä kaivataan hellästi:

… karhukoiran ulkomuoto, luonne susinaaraan / ulvoo yössä, vartioi, ei lasta laske vaaraan / ei löydy kantakirjaa joukosta paperien, passien / sankari muistossa on kuitenkin lailla Lassien

Piirretyistä koirista kansien väliin ovat päätyneet muun muassa Milou, Pluto, Idefix sekä Paakkasen sanoin ”kaiken söpöyden ja tunnelmallisuuden ikonit” Kaunotar ja Kulkuri. Tenavien Ressun sijaan kirjaan nousi tämän autiomaassa asuva veli Remppu, joka on Paakkasen suosikki:

… Neulala on peräkylä aivan aavikolla / paahtava on aurinko, tukalaa on olla / pään suojaa vanha fedora, saguaro varjonansa / voi erakkous olla valinta mutta myöskin ansa

Paakkanen on ottanut kirjassaan kantaa myös koiranjalostuksen epäkohtiin. Presidentillisen bostoninterrieri Lennun runossa hän muistuttaa:

… karvoihin katso, rotupassia selaa / kuono on lytyssä, geeneissä mutkia / veikeä, leikkisä, palloakin pelaa / ystävänkin taustoja hyvä on tutkia

– Lyttynokkaista huohottajasukua ollut Lennu oli kömpelö valinta kansikuvakoiraksi ja se vedettiinkin julkisuudesta vähin äänin, Paakkanen toteaa.

Hän muistaa kirjassaan myös lukuisia avaruuslennoille ”kaduilta poimittuja rakkiraukkoja”, joista tunnetuin on Laika:

… on Laikalla kuuma, anturit hiertää / kapseli on ahdas, suolissa kiertää / sovjettitötterö taivaan on nuoli / avaruus vallattiin, sankari kuoli

Heikki Paakkasen uutuuskirja Koiraneloa sisältää riimipoljentoisia koirakohtaloita. Kuva: SSS/Minna Filppu

Natsi-Saksan johtaja Adolf Hitlerin Blondi-nimisille saksanpaimenkoirille Paakkanen kirjoittaa muun muassa näin:

… on bunkkerissa ahdasta, jyrisee ja paukkuu / kauhu valtaa kopperon, susikoira haukkuu / Johtaja kennelissään ryystää parsalimalientä / juhlii, skoolaa Blondilleen, soi radiossa liedi / yhteisaterian viimeisen maustaa syaniidi

– Etsin kaksi päivää riimiä syaniidille!

Zum Teufelin kustantaman kirjan koirapiirrokset ovat kierrätysmateriaalia, jotka on poimittu Paakkasen pilapiirroksista kymmenen viime vuoden ajalta.

– Olen jo pitkään lisännyt piirroksiin koiria luomaan kodikkuutta tai ilmentämään perheonnea. Joskus ne ovat vain terapeuttisesti mukana täyttämässä tilaa, kertoo Ilta-Sanomiin ja paikallislehti Someroon vakituisesti piirtävä taiteilija.

okaisella sivulla on koirapiirroksen ja runon lisäksi muiden taiteilijoiden näkemys koiran pökäleestä. Paakkanen iloitsee joukkopaskahankkeensa onnistumisesta. Hän lähetti sarjakuvataiteilijoille ja näiden ystäville pyynnön osallistua kirjantekotalkoisiin piirtämällä koiranpaska.

Pyyntöön vastasi yli 30 piirtäjää, joiden joukossa läjiä ovat luoneet muun muassa Kivi Larmola, Kati Kovács, Pentti Otsamo ja ranskalainen Bernhard Willem Holtrop.

– Olen yksilösuorittaja ja tämä on ainoa yritykseni yhteisöllisyyteen, Paakkanen nauraa ja kertoo hyödyntäneensä lapsiaan ja lapsenlapsiaan kuvien skannauksessa, kirjan taitossa ja puuttuvien läjien piirtäjinä.

Paakkanen toivoo, ettei kirjaa arvioitaisi pelkkien pökäleiden perusteella, koska suurin työ oli 50 riimirunon ja niiden tiiviin ilmaisun työstämisessä.

– Olen hyvin ylpeä loruista, mutta ihmisillä on taipumus tuijottaa koiranjätöksiä, Paakkanen tietää ja tunnustaa tuijotelleensa niitä itsekin.

Hänen työhuoneensa oli katutasossa Helsingin ydinkeskustassa 1980–1990-luvuilla.

– Kadunpätkä oli suosittua koirienulkoilutusaluetta ja jouduin puolustamaan reviirini puhtautta. Ei auttanut, vaikka kuinka lempeästi ja diplomaattisesti yritin ottaa puheeksi jätösten korjaamisen, hän muistaa.

Koiraeloa-kirjan piirrokset voi myös värittää. Heikki Paakkanen ohjeistaa käyttämään läjissä natsisaksan ryntäysjoukkojen ruskeaa sävyä. Kuva: SSS/Minna Filppu

Taiteilija haki naapurin sushiravintolasta puikkoja, joihin kiinnitti pieniä kylttejä tekstillä ”omistaja vieköön kotiinsa” ja tökkäsi ne suurimpiin kasoihin.

– Itse jouduin silti siivoamaan, mutta ehkä sain kiinnitettyä huomiota ongelmaan.

Koiranpaskat ovat Paakkasen mukaan kuuluneet pitkään erityisesti kaupunkikulttuuriin, jossa ne helpoimmin osuvat silmiin ja kenkään. Helsinkiä pahempia koiranpaskakaupunkeja ovat hänen havaintojensa mukaan Pariisi ja Amsterdam.

– Suomalaiset ovat oppineet hienosti ja enenevässä määrin korjaamaan koiriensa jätökset. Ranskalaiset eivät niitä korjaa, elleivät ole aivan viime aikoina oppineet.

Paakkanen muistaa nähneensä vaikuttavan mopoimurin, joka komeili Pariisin puhtaanapitolaitoksen hohtavissa väreissä.

– Koiranpaskojen korjaamista ei ollut sälytetty omistajien harteille, vaan yhteiskunta hoiti asian! Tieteismopon näköinen kirkkaanvihreä laitos imureineen ja suurine säiliöineen ajeli ympäri kaupunkia siivoamassa.

Koiraeloa toimii myös värityskirjana. Värit saa vapaasti valita, mutta Paakkanen ohjeistaa käyttämään paskakasoihin natsisaksan ryntäysjoukkojen ruskeaa sävyä.

Filmitähtenä muistettu saksanpaimenkoira Rin Tin Tin innosti Heikki Paakkasen runoilemaan puheviasta.

… änkyttävä isäntä nimeä jos antaa / totot, nonot, rantanplanit kantaa kaulapantaa / vaikka nimi-idun tarjoaa ruostunut peltipurkki/ kiiltävä ja hohtava on sankarisusikoiran turkki

Paakkanen näkee myös Venäjän presidentti Vladimir Putinin lahjakoirien ytimeen:

… kun lahjoja syydetään hallitsijalle / lahjakrääsästä on etua vain antajalle / on käätyjä, elukoita, tähtiä; roinaa ylipäänsä / lahjakoirat viattomat kun nuolee isäntäänsä / luulo valtaa syvä; olen pidetty olen hyvä

Heikki Paakkasella on ollut koti Somerolla vuodesta 1976. Kuva: SSS/Minna Filppu