Konna, sankari ja sijaiskärsijä

0
Maalivahti Noora Räty ja päävalmentaja Pasi Mustonen 15. joulukuuta pelatussa harjoitusottelussa Suomi-Tshekki. (kuva: Lehtikuva/Heikki Saukkomaa)

Mistä tietää, että olympialaiset lähestyy?

Siitä, että Suomen kisajoukkue läpikäy jo toista valintakohua.

Pienen ja riitaisen kansamme arvokisakaanoniin kuuluu kiinteänä osana se, ettemme vieläkään osaa valita kovasti harvenevasta joukosta kovasti harvenevaa kisajoukkuetta.

Kun Peking järjesti edellisen kerran olympialaiset kesällä 2008, valintakohun keskiössä olivat purjehtijat Sari Multala ja Tuula Tenkanen.

Kokenut Euroopan mestari ja MM-hopeamitalisti Multala oli hävinnyt kummassakin karsintakilpailussa vasta 17-vuotiaalle Tenkaselle. Kisapaikka meni sääntöjen mukaan Tenkaselle.

Tunnetusti oikealle kallellaan oleva urheilukabinetti masinoi median Multalan puolelle. Kabinettiliikkeen johdossa häärivät jokaisen elossa olevan suomalaisen olympiaurheilijan henkilökohtainen ystävä Ilkka Kanerva (kok.) sekä suomalaisen urheilun harmaa eminenssi Harri Halme, joka oli myös Multalan manageri ja Kanervan vaalipäällikkö.

Mikään ei auttanut: Tenkanen valittiin kisoihin ja hänen ylleen lastattiin täysin kohtuuttomat paineet ja epärealistiset odotukset.

Tenkanen sijoittui Pekingissä 22:nneksi ja Multalasta tuli vuonna 2015 Kokoomuksen kansanedustaja.

14 vuotta myöhemmin Pekingin talviolympialaisten ensimmäinen valintakohu koski maastohiihtojoukkueen viimeisiä valintoja. Nuori ja kärsimätön sompasankari Remi Lindholm ehti kutsua Hiihtoliiton päättäjiä Instagramissa jo ”vitun lampaiksi”, mutta se ei sentään vienyt Lindholmilta ansaittua paikkaa joukkueessa.

Suurempi kohu odotti jo kulman takana: maalivahti Noora Rädyn ja päävalmentaja Pasi Mustosen pitkän ja jossain välissä jo mukasovitun riidan huipennuksena Mustonen jätti Rädyn ulos naisten olympiajoukkueesta.

Yhtenä maailman parhaista maalivahdeista pidetty Räty oli jo jäänyt pois viime elokuun MM-kisoista työkiireisiinsä vedoten. Viimeiseen asti urheilijan puolta pitävät kansa ja media ymmärsivät Rätyä, mutta Mustonen ei.

Räväköitä ja ravistelevia mielipiteitä koko päävalmentajakautensa ajan jakanut Mustonen oli alusta asti tarinan konna ja Räty kaltoinkohdeltu sankari. Rädyn paikkaa olympiajoukkueessa pidettiin itsestäänselvänä, olihan hän ollut vuosikausia Suomen ykkösvahti. Se ei luonnollisesti haitannut, että yli 99 prosenttia keskusteluun osallistuneista ei ole nähnyt koskaan Rädyn pelaavan seurajoukkueessa.

Eikä sitäkään juuri mainittu, että Rädyn edelliset arvokisat olivat kevään 2019 MM-kotikisat. Tai sitä, että Räty on osallistunut viime vuosina yhtä monta kertaa tosi-tv-sarjaan (Selviytyjät ja Farmi) kuin kieltäytynyt maajoukkuekutsusta.

Tässä vaiheessa on hyvä muistuttaa myös siitä, että Räty on kuulunut viime kautta lukuunottamatta opetus- ja kulttuuriministeriön verottoman urheilija-apurahan piiriin. Tällä kaudella hän sai 10 000 euron apurahan.

Tämän tarinan tuulatenkanen, eli syytön sijaiskärsijä on naisleijonien todennäköinen ykkösmaalivahti ja joukkueen tärkein pelaaja Anni Keisala, joka joutuu pelaamaan Pekingissä massiivisten paineiden alla.

Tosin Keisalalla on tosin tuore näyte paineidensietokyvystä: Rädyn kieltäydyttyä viime syksyn MM-kisoista Keisala otti ykkösvahdin paikan ja hänet valittiin kisojen parhaaksi maalivahdiksi ja turnauksen tähdistökentälliseen.

Mitä jos Mustonen valitsi sittenkin parhaan maalivahdin ja hänen ympärilleen parhaan mahdollisen joukkueen?

Niin päävalmentajat ovat yleensä toimineet.