Liekki räiskeessä ja tähtisateessa

5
Liekki (oik.) ja Viuhka näkevät lenkeillä välillä koirakavereita ja välillä jotain kummallista kuten potkukelkkoja tai lumen kolaamista. Tärkeintä on saada liikuntaa ja päästä haistelemaan. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Salon Seudun Sanomat seuraa australianterrieri Liekin kasvamista sarjassaan Pentuvuosi. Sarjan 38:s osa kertoo ensimmäisestä uuden vuoden aatosta ja miten kävi, kun leikinohjaaja palasi välipäivinä töihin.

Liekki ei korvaansa lotkauttanut uuden vuoden aaton ilotulitukselle, vaan suhtautui asiaan juuri niin lunkisti kuin olin päätellyt sen tekevän. Ensimmäisiä se vilkaisi, mutta sen koommin ei enää noteerannut uuden vuoden juhlintaan liittyvää melskettä.

Maailmaan nyt vaan kuuluu erilaisia koviakin ääniä ja joskus jopa valoshow´ta, eikä niistä tarvitse sen paremmin koiranomistajan kuin koiran tehdä numeroa. Ääniin herkemmin reagoiva Viuhka haukahti muutaman kerran ensimmäisille paukkeille, mutta lopetti lyhyeen.

Aaton pitkä lenkki tehtiin jo aamupäivällä, mutta ulkona oltiin useampaan otteeseen myös rakettien räiskeessä. Tulitus alkoi meillä päin todenteolla jo iltaseitsemältä ja oli niin upeaa, että menimme porukalla sitä pihalle ihailemaan. Liekki ja Viuhka haistelivat tavalliseen tapaansa toisten koirien jättämiä viestejä ja asioivat tyynen rauhallisesti, vaikka ympärillä jylisi.

Vielä maanantai-iltana joku ampui pari rakettia ilmaan lähistöllä, kun lähdimme iltalenkille. Hyvää harjoitusta sekin. Silloin Liekki oli jo kokenut kulkija tähtisateen alla.

Sen sijaan Liekkiä jännittivät aamulenkin aikaan kevyen liikenteen sillalla lunta kolanneet kaupungin työmiehet. Mitä täällä tapahtuu! Nuo eivät kuulu aamumaisemaan.

Miehet lopettivat kohteliaasti kolaamisen, kun lähestyimme ja seisoivat kuin patsaat sillan vieressä. Sekös Liekkiä kummastutti vielä enemmän. Mitä, mitä, mitä?! Mykkiä ja liikkumattomia = epätavallisia = hämmentäviä.

– Voisitteko sanoa niille jotain, pyysin.

Miehet alkoivat ystävällisesti jutella koirille, ja Liekki rentoutui saman tien. Ihania ihmisiä! Se meni mutkulana miesten jalkoihin kiehnäämään ja riehumaan.

Olin ilahtunut, että nuori koira sai taas mukavan kokemuksen. Kiitin miehiä koirankasvatuksellisesta avusta.

Liekki alkoi jarrutella, kun kävelysiltaa aamuhämärissä kolattiin lumesta. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Olohuoneeseen raahaamani tekokuusi sai olla Liekiltä rauhassa, mutta varmuuden vuoksi nostin sen kylpyhuoneeseen lähtiessäni välipäivinä töihin.

Kuusi säästyi, mutta eteisen seinällä roikkunut 1960-luvun psykedeelinen seinävaate ei. Liekki oli riuhtonut sen alas, repinyt siitä irti kesällä kiinnittämäni näyttelyruusukkeet, vienyt niitä sängyn päälle ja ratkonut tuusan nuuskaksi. Vain sen itse erikoisnäyttelystä saama hieno vihreä ruusuke oli ehjä. Vitsikästä.

Eikä siinä vielä kaikki. Makuuhuoneen nurkan hyllystä se oli löytänyt kuvakuoria yli kymmenen vuoden takaa ja repinyt valokuviakin.

Rasavillin aika oli käynyt pitkäksi, kun leikinohjaaja oli poistunut vapaapäivien jälkeen oikeisiin töihin, eikä edes ymmärtänyt jättää maksalaatikolla täytettyjä Kongeja energian purkua varten. Kyllä taas muisti heti seuraavana aamuna.

Liekki keskittyy maksalaatikolla täytetyn Kongin tyhjentämiseen. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Pentuvuosi-sarjassa seurataan Salon Seudun Sanomien toimittajan koiranpennun kasvamista.

5 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Erja
5 kuukautta sitten

Vihdoinkin uusia kuulumisia Viuhkasta ja Liekistä! Kaipasimme jo Pipsan, neiti Parsonrussellinterrieri 9 v, kanssa kovin. Minulla on hirmuinen koiravauvakuume ja valmistelen Pipsaa ja miestä pennun hankintaan.

Pentuvuosi-kolumnin lukeminen paperisalkkarista on meidän perheen yhteistä laatuaikaa!

Pertti
5 kuukautta sitten
Reply to  Erja

Ei ole koiravauvoja, ihmisillä on vauvoja. Koirilla on koiranpentuja. Se on vissi ero.

Keijo K.
5 kuukautta sitten
Reply to  Pertti

Siinäkin on vissi ero, miten kukakin kirjoitetun tai luetun ymmärtää, olisiko pitänyt olla ”koiravauvakuume” tai (koiravauvakuume)?

Pertti
5 kuukautta sitten
Reply to  Keijo K.

Ei ole olemassa koiravauvoja, vain koiranpentuja. Tässä ei ole kysymys kirjoituksen ymmärtämisestä, ainoastaan väärä termi. Oikea termi on koirapentukuume. Lieneekö siinäkin väärä mielleyhtymä, koirakuume pitäisi varmaan olla oikea. Koiranpentua ei voi pitää pitkään, siitä tulee koira.

Keijo K.
5 kuukautta sitten
Reply to  Pertti

Olen sanaton. Nautin silti eläkepäivistäni, vaikka joskus entinen työ vaan muistuttaa, mutta eiköhän sen kestä.