Marilyn, Picasso, JFK – Veturitallin uudessa valokuvanäyttelyssä laaja kattaus Arnold Newmanin muotokuvia

Salon taidemuseo Veturitallissa avautuu tänään lauantaina yhdysvaltalaisen valokuvaajan Arnold Newmanin (1918–2006) valokuvanäyttely Arnold Newman – Masterclass, Uuden muotokuvan synty.

Arnold Newmanin nimi ei välttämättä ole suurelle yleisölle tuttu, mutta moni hänen kuvistaan on laajasti tunnettu ja hänen vaikutuksensa valokuvauksen kehitykseen on ollut suuri. Häntä pidetään miljöömuotokuvan isänä.

– Muotokuvat oli totuttu pitkään valokuvaamaan siten, että kuvattava poseerasi studiossa taustan edessä. Muotokuvissa kerrottiin vain se, miltä ihminen näyttää, selittää Veturitallin museonjohtaja Susanna Luojus.

– Kun Newman tuli alalle 1940-luvulla, hän pani alulle uudenlaisen tavan esittää kuvattava tälle ominaisessa ympäristössä. Newman yritti ymmärtää, millainen kuvattava on ja miten sen voisi valokuvan kautta kertoa, jatkaa intendentti Minna Nyqvist.

Arnold Newman vaikutti New Yorkin taidepiireissä sotien jälkeen ja kuvasi monille aikakauslehdille. Hän kuvasi paljon julkisuuden henkilöitä, kuten poliitikkoja, yritysjohtajia, urheilijoita ja taiteilijoita.

Newman meni kuvaamaan näitä ihmisiä ateljeihin, työpaikoille, todellisiin miljöisiin. Hänen kuviensa kautta näitä maailmankuuluja ihmisiä ja heidän persoonaansa voi päästä lähemmäs.

Koskettavana esimerkkinä tästä kuvaustavasta Luojus ja Nyqvist nostavat esiin Marilyn Monroen muotokuvan vuodelta 1962.

Newman ei koskaan pitänyt varsinaista muotokuvaussessiota Marilynin kanssa, mutta hän osallistui tämän kanssa samaan illanviettoon ja kuvasi Marilynin juhlintaa.

Ilkamoinnin keskellä Monroe oli hetkeksi vaipunut omiin ajatuksiinsa, ja Newman sai tallennettua tuon hetken. Kaikista ottamistaan ruuduista hän valitsi juuri tuon tähden muotokuvaksi. Kuva on otettu vain muutama kuukausi ennen Marilynin kuolemaa.

–  Masterclass-näyttelyn viimeisessä salissa voi tutkia pinnakkaiskopioita ja nähdä, millaisista kuvista Newman on valinnut muotokuvaksi juuri tuon, Luojus kertoo.

Masterclass-näyttelyyn tutustumiseen on syytä varata aikaa, sillä esillä on noin sata muotokuvaa ja työstövaiheen printtiä. Monet teoksista ovat esillä ensimmäistä kertaa.

Kuvat eivät ole valtavan suuria, joten kannattaa mennä rohkeasti lähelle ja tutkia.

– Newmanin kuvissa syvyys ei ole se juttu, vaan sommittelu. Kuvissa on paljon yksityiskohtia, ja kaikilla niistä on joku merkitys, Nyqvist kertoo.

Newman käytti usein hyväksi muun muassa erilaisissa tiloissa havaitsemaansa geometriaa. Tästä tunnettu esimerkki on säveltäjä Igor Stravinskyn muotokuva vuodelta 1946, jossa hallitseva elementti on musta flyygelin kansi.

Newman oli myös kokeileva ja tekninen kuvapinnan testaaja. Hän rikkoi sääntöjä, repi kuvan reunoja, kaksoisvalotti kuvaa ja rajasi rohkeasti.

Kuvaustyönsä lisäksi Arnold Newman toimi pitkään valokuvauksen opettajana. Masterclass -näyttelyssäkin ajatuksena on, että Newman voi opettaa meille paljon edelleen.

– Valokuvaajat ovat varmasti kiinnostuneita tästä näyttelystä, mutta tällä on paljon annettavaa myös harrastajakuvaajille, Luojus sanoo.

Näyttelyssä voi kuulla myös mestarin äänen. Erillisessä huoneessa pyörii Ira Gardnerin kuvaama dokumenttifilmi Newmanista vuodelta 2001.

Masterclass-kokonaisuuden on kuratoinut valokuvaan erikoistunut kirjailija William A. Ewing ja tuottanut yhdysvaltalainen Foundation for the Exhibition of Photography (FEP) yhteistyössä Salon taidemuseo Veturitallin kanssa.

Kiertueella oleva näyttely saapui Suomeen Liettuan Kaunasista. Salosta sen on tarkoitus jatkaa matkaa Pietariin ja sieltä takaisin Suomeen, Kuopioon.

– Salon näyttelyssä näkyy vahvasti oma kädenjälkemme. Olemme tehneet näyttelyn suomalaiselle katsojalle sopivaksi, Luojus ja Nyqvist kertovat.

Veturitallin tavoitteena on tehdä Newmanin työskentelyä ja teoksia tunnetuksi suomalaiselle yleisölle ja alan ammattilaisille. Viimeksi Newmanin töitä on nähty Suomessa pienimuotoisesti vuosina 1986–87, jolloin Newman myös itse kävi Suomessa.

Veturitallin näyttelyn teksteissä kävijöitä houkutellaan myös pohtimaan, miten he itse haluaisivat tulla kuvatuiksi.

– Se on aika ajankohtainen kysymys, kun ihmiset tuuttaavat koko ajan itsestään kuvia nettiin, Nyqvist toteaa.

AJATUKSIA HERÄTTÄVIÄ PUUPIIRROKSIA

Jaana Pauluksen teoksista tullut ajan saatossa herkempiä ja henkilökohtaisempia.

Arnold Newmanin mustavalkoisen valokuvanäyttelyn parina Veturitallissa avautuu Jaana Pauluksen (s. 1963) värikkäitä puupiirroksia esittelevä näyttely. Pienessä Galleria Sivuraiteessa on esillä kymmenen Pauluksen taidokasta teosta.

Paulus on tehnyt värikkäitä puupiirroksia yli 30 vuoden ajan reduktiotekniikalla. Viime vuonna hänellä oli Helsingissä 30-vuotistaiteilijajuhlanäyttely.

– En ole luopunut tästä tekniiikasta, koska tuntuu, että siitä löytyy aina lisää ja lisää, hän kuvailee.

Takavuosina Jaana Paulus asui ja vaikutti pitkän aikaa Salon seudulla. Nyt hän asuu Kirkkonummella, ja hänellä on työhuone Perniössä.

Puupiirros on vuosisatoja vanha kohopainotekniikka, jossa kuva vedostuu painolaatalle leikkaamatta koholleen jätetyistä pinnoista. Perinteisesti väripuupiirroksiin painetaan värit erillisiltä laatoilta.

Reduktiotekniikassa kaikki teoksessa käytetyt värit painetaan yhtä ja samaa laattaa käyttäen. Teos syntyy kaivertamisen ja vedostamisen vuorottelussa, ja yhden teoksen tekemiseen sisältyy suuri määrä vedostuskertoja. Työskentelyn kuluessa laatta tulee ”kaiverretuksi loppuun”.

Paulus käyttää laattamateriaalina joko koivuvaneria tai japanilaista shinavaneria.

– Yhden teoksen valmistumiseen menee 3–4 kuukautta, Paulus arvioi.

Hänen käsin painetut vedossarjansa ovat hyvin pieniä tai teokset ovat uniikkeja.

– Tämä on minulle kuitenkin aika maalauksenomainen tapa työskennellä. Olen aina enemmän kokenutkin olevani maalari, hän luonnehtii.

1990-luvulla Pauluksen puupiirrokset olivat värikkäitä ja kantaaottavia. Tästä esimerkkinä näyttelyssä nähdään muun muassa Sarajevolainen pikkupoika vuodelta 1993. Teos oli taiteilijan suora reaktio tv-uutisiin, joissa kerrottiin pommituksista sarajevolaiselle torille.

2000-luvulla Pauluksen puupiirrokset muuttuivat henkilökohtaisemmiksi. Teoksessa saattoi olla naispyhimys ilman sädekehää, stigmat tai viiltelyn jäljet ranteissaan. Viime vuosina teoksiin on ilmestynyt järvimaisema, jonka esikuvana on Paulukselle lapsuudesta asti tuttu Päijänne.

Näyttelyssä paljon henkilökohtaisuutta liittyy muun muassa teokseen Elämän karuselli vuodelta 2021, johon kätkeytyy taiteilijalle rakkaita ihmisiä ja eläimiä.

Suurin osa näyttelyn töistä on Pauluksen uusinta tuotantoa, joiden värimaailma on entistä vaaleampi ja herkempi.

– Ehkä se liittyy iän karttumiseen, taiteilija naurahtaa.

Oman mausteensa teoksiin antaa niissä käytetty kultaus ja hopeointi. Kultaus tuli Paulukselle tutuksi, kun hän konservoi Hollolan Pyhän Marian kirkon keskiaikaiset puuveistokset vuosina 2003–2006.

Lähes kaikissa Pauluksen teoksissa on mukana luonto. Toistuvia teemoja teoksissa ovat muistot elämän hauraudesta, ihmisten toisilleen aiheuttamat kärsimykset ja taiteilijan omat kokemukset luonnon kauneudesta.

– Nyt olen hullaantunut taivaaseen ja pilviin, hän kertoo.