Jo lähes kaksi vuotta sitkeästi jatkunut korona-aika on lisännyt fysioterapian tarvetta varsinkin etätyöläisten parissa. Tämä johtuu siitä, että läheskään kaikki eivät saa rakennettua kotikonttorille yhtä ergonomista työskentelyasentoa kuin varsinaisella työpaikalla. Varsinaista työpistettä heikompi ergonomia johtaa tyypillisemmin vaivoihin niskan ja hartian seudulla.
– Työstä tai työasennosta johtuvien niskahartiaongelmaisten määrä fysioterapiavastaanotolla on lisääntynyt koronaa edeltävältä ajalta merkittävästi. Karkea arvio on 30–40 prosentin lisäys, vahvistaa fysioterapeutti Tom Kåla Fysios Salosta.
– Useimmiten ongelmana on juuri se, että työpaikalla ergonomia on katsottu hyväksi, mutta sitä ei saada vastaavanlaiseksi kotona. Osa yrityksistä on antanut työpisteet työntekijöille kotiin, mutta kaikilla ei ole tilaa esimerkiksi ylimääräiselle työpöydälle.
Kåla sanoo, että työskentely kotona on suurimmalle osalle erilaista kuin työpaikalla.
– Tahattomat keskeytykset puuttuvat. Ei tarvitse kävellä palaverihuoneeseen tai lähteä työkaverin kanssa lounaalle. Monille työskentely kotona menee niin, että kävellään keittiöön, haetaan kuppi kahvia ja jatketaan töitä.
Kålan mukaan monilla on lisäksi vääränlainen mielikuva omasta työskentelyasennostaan.
– Ulkopuolinen huomaisi heti, että asento on kamala. Helppo tapa on kuvata hetken aikaa kännykällä sivusta omaa työasentoaan.
Vaivoja saattaa lisätä myös se, että korona-aikana esimerkiksi kuntosaliliikunta on jäänyt osalle ihmisistä normaalia vähäisemmäksi rajoitusten takia.
– Monille liikunnan uudelleen aloittamisen kynnys on aika suuri. Ei osata mennä enää, kun ollaan oltu hetki pois. Kaikki eivät myöskään motivoidu lähtemään kävelemään pimeään, Kåla sanoo.
– Kesällä ihmisille tulee luontaista liikuntaa enemmän, mutta talvella monilla menee illat sohvalla nökötellessä. Jos olet ensin työpäivän huonossa asennossa ja sen jälkeen vielä huonommassa asennossa illan sohvalla, niin siitä ongelmat monesti tulevat.
Kålan mukaan riippuu paljon tilanteesta, kuinka herkästi ihmiset hakeutuvat fysioterapeutin vastaanotolle niska- ja hartiakipujen vuoksi.
– Jos työnantaja maksaa fysioterapian, työntekijän kynnys ei ole niin suuri kuin jos hän itse joutuu maksamaan hoidosta. Osa saapuu vastaanotolle hyvinkin herkästi varsinkin, jos hänellä on aiempaa kokemusta siitä, että kerta tai pari riittää taas pitkäksi aikaa, Kåla kuvailee.
Liian pitkään kipujen kanssa ei kannata sinnitellä.
– Silloin homma menee aina vain hankalammaksi eikä ole enää niin nopeasti ratkaistavissa. Jos jumeja on ollut toista kuukautta ja ollaan ihan kunnolla solmussa, vaatii se luonnollisesti isompaa hoitoa fysioterapiassa, Kåla muistuttaa.
Toisille parikin käyntikertaa voi riittää.
– Tarkoituksena on saada asiakas tekemään liikkeitä omatoimisesti kotona. Jotkut sanovat suoraan, etteivät viitsi tai ei ole aikaa. He käyvät mieluummin paikan päällä.
Työikäisistä puhuttaessa suurimmat asiakasmäärät ovat yli 40-vuotiaissa.
– Toki nuorempiakin asiakkaita meillä on käynyt. Nuoremmat jopa saattavat hakea apua nopeammin, jos jotain vaivaa ilmenee.
Naiset hakeutuvat miehiä herkemmin fysioterapeutin pakeille.
– Naisilla on myös enemmän staattista työtä kuin miehillä. Useimmiten naisilla ylävartalon lihasvoima on heikompaa kuin miehillä, mikä voi altistaa nopeammin niska- ja hartiakipuihin, Kåla sanoo.
Voivatko niska- ja hartiaseudun kolotukset hävitä ilman ammattilaisen apua?
– Jos jatkuva kuormitus ongelma-alueelle loppuu, niin miksei voisi. Jos kyseessä on reiluja kulumamuutoksia, madaltumia tai hermoärsytystä, vaativat ne jo jonkin verran työtä, mutta eivät toki lopun ikää.
Kåla kannustaa hakemaan apua, jos tuntee, että omassa työskentelyasennossa on korjattavaa.
– Kärsiä ei kannata. Monesti pienilläkin ergonomisilla ratkaisuilla voi muuttaa tilannetta. Asiantuntija-apua saa työterveyshuollosta.
Tom Kålan ennaltaehkäisevät
lääkkeet etätyöläiselle
– Tauota työtä mikrotauoin. Tee yksi jumppaliike, kävele pöydän ympäri, vaihda työasentoa tai käy juomassa lasi vettä toisessa huoneessa. Pidä vähintään kerran tunnissa minuutin-kahden pituinen tauko. Näin työpäivään tulee useampia pieniä katkoja eikä työpäivä ole pelkkää istumista.
– Pyri liikkumaan ennen tai jälkeen työpäivän edes 15 minuuttia tai tee kotona pieni jumppa. Vapaa-ajalla olisi tärkeää, että tekeminen olisi jotain muutakin kuin päätelaitteella olemista.
Sauvakävely, 30-40 minuuttia ennen työpäivän alkua. Aivot herää ulkoilmassa ja niskahartiat saavat työtä. Liikkuvuusharjoitukset kolme kertaa 30 minuuttia viikossa. Liikkuvuusharjoituksissa varsinkin huomaan, mikä paikka kiristää.
Hyviä harjoituksia on some pullollaan. Jokaiselle löytyy sopiva harjoite.
Vielä kun joku keksisi, miten lähityöläinen pääsee myös etätöihin. Ei tarvitsisi pingottaa käsidesin, maskien, turvavälin ja töiden välillä vaan voisi huokaista edes päivän verran kotona.
Juoda tauolla kahvikupillisen hyvällä omallatunnolla ilman, että pitää heti perään laittaa maski naamalle.