Tukiperheistä on pulaa – ”Lapset ovat ihania ja antavat myös minulle”, sanoo tukiperheenä toimiva salolainen Sofia Martyugova

1
Sofia Martyugova kuvailee päätöstään ryhtyä tukiperheeksi isoksi. - Kova halu auttaa lapsia auttoi päätöksen teossa, hän lisää. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Lapset ovat ihania. Näin tyhjentävästi sanoo salolainen Sofia Martyugova, joka on toiminut tukiperheenä jo yli kolme vuotta Majakan Valo -säätiön kautta.

Hän helpottaa omalta osaltaan tukiperheistä olevaa jatkuvaa pulaa, joka ei näytä hellittävän, vaan päinvastoin.

– Tarve on kasvava, arvioi mututuntumalta varsinaissuomalaisten kuntien sijaishuoltoyksikkö Tammen sosiaalityöntekijä Sirpa Vainio.

Sijaishuoltoyksikkö etsii lapsille tukiperheitä myös yksityisen toimijan, kuten esimerkiksi Majakan Valon kautta.

Vainio sanoo, että tukiperheistä on ollut aina pulaa hänen yli 30-vuotisen työuransa aikana.

– Kiinnostuneita perheitä on, mutta ei niin paljon, hän sanoo.

Tukiperheeksi ryhtynyt lapseton Martyugova innostui työstä lapsuuden ystävänsä vinkistä. Ystävä sattui työskentelemään säätiössä, jonka kautta Martyugova nyt toimii tukiperheenä.

– Se oli iso päätös omalta kohdaltani, hän sanoo.

Kun hän kertoo oman tarinansa, ymmärtää, että päätöstä on pitänyt punnita tarkkaan.

– Kova halu auttaa lapsia auttoi päätöksen teossa, hän sanoo.

Martyuogova on muuttanut perheensä kanssa Saloon 15-vuotiaana Petroskoista ja käynyt koulunsa Salossa.

Hän piti jo tuolloin niin paljon lapsista, että toimi MLL:ssa lastenhoitoapuna.

Lukioaikana hän opiskeli kaksoistutkinnon, minkä jälkeen hän on käynyt armeijan, valmistunut opettajaksi ja asunut Yhdysvalloissa sekä Italiassa.

Vaikka hänellä oli talo Salossa koko ajan, hän ei ollut Suomessa koko aikaa. Kun häntä kysyttiin tukiperheeksi, hän lopulta päätti, että nyt hänellä on sellaista aikaa. Hän oli jo päättänyt jäädä Saloon.

– Kun lapsia tulee, järjestän oman elämän niin, ettei ole muuta, hän kertoo.

Tällainen aika on yleensä kerran kuukaudessa viikonloppu, mutta muustakin voidaan sopia.

Martyugova selittää, että ennen tukiperheeksi ryhtymistä säätiö kävi katsomassa, että hänen kotinsa on turvallinen.

– Myös perhe tulee katsomaan ennen ensimmäistä kertaa, hän sanoo.

Tukiperhe valikoituu lapselle tai lapsille lähtien jo siitä, kun tukiperheeksi alkava esittää omia toiveitaan.

– Olen esittänyt toiveita, että lapsia saa olla kaksi samaan aikaan ja että he olisivat kouluikäisiä, jotka pystyvät puuhamaan paljon.

– Kotiini ei voi ottaa esimerkiksi pyörätuolissa olevaa, hän lisää.

Martyugovalla on kissa ja koira, joten niille allergisia lapsia hän ei voi myöskään ottaa.

Ennen kuin tukiperheeseen tulevasta lapsesta tai lapsista päätetään, häneen otetaan ensin yhteyttä ja selitetään, minkälainen lapsi olisi tulossa.

Jos asia etenee, lapsi perheineen, sosiaalityöntekijät, säätiön edustaja ja Martyugova tapaavat.

– Sovitaan esimerkiksi päivämäärät, jolloin lapsi tulee.

– Haluan suurin piirtein säännölliset päivät, koska säännöllisyys on lapsille tärkeää, Martyugova sanoo.

Hän kysyy myös esimerkiksi kotona olevista käytännöistä.

Martyugova muistuttaa, että tukiperheeksi haluavan ei kannata miettiä, onko hänellä tarjota elämyksiä.

– Sen sijaan lapsen kanssa voi esimerkiksi potkia palloa ja kehua, että hienosti potkittu.

Martyugova sanoo, että lapset tarvitsevat perusturvallista arkea ja aikuisen, johon he voivat luottaa.

Hän sanoo myös, että kun lapsi tulee tukiperheeseen, hänelle on oltava aikaa.

– Ei se tarkoita sitä, että lapsi vain on, Martyugova lisää.

Muun työn ohessa tukiperheenä toimiva Martyugova muistuttaa, että tukiperhetyö ei ole ilmaista vapaaehtoistyötä, vaan siitä maksetaan palkkio.

– Koen, että se on tärkeää myös siksi, että työtä arvostetaan, hän pohtii.

Palkkion lisäksi Martyugova on saanut muutakin tukiperheenä olosta.

– Lapset antavat minulle kärsivällisyyttä, vaikka olen siihen oppinutkin opettajan työssä, hän naurahtaa.

Hän sanoo pohtivansa myös omaa toimintaansa, kun hän kirjoittaa tapaamisten raportit tukiperhelapsista.

– Opin siinä tavallaan itsestänikin asioita.

– Lapset ovat niin aitoja, hän lisää.

Salossa tukiperhepalvelujen käyttö ollut melko tasaista

Salon perhesosiaalityön päällikkö Katri Viippo kertoo sähköpostitse, että Salossa on myönnetty viime vuosina aika tasaisesti tukiperhepalveluita sekä sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden että lastensuojelun avohuollon puolella.

Viime vuonna tukiperhepalvelua käytti 37 lasta sosiaalihuoltolain puolella perhetiimin myöntämänä ja 58 lasta lastensuojelun puolella.

Viippo kirjoittaa, että suurin muutos on tapahtunut vuoden 2015 maaliskuussa voimaan tulleen sosiaalihuoltolain muutoksen myötä. Tuolloin tuli mahdolliseksi tukiperheiden myöntäminen ilman lastensuojelun asiakkuutta, minkä jälkeen toiveet ja tarpeet sekä tukiperheiden että tukihenkilöiden osalta nousivat huomattavasti.

Salossa tukiperheitä myönnetään rajatusti ja erikseen arvioiden erityistä tukea tarvitseville ja lastensuojelussa asiakkaina oleville lapsille. Viippo jatkaa, että ensisijaisena pidetään aina lapsen oman luonnollisen lähiverkoston mahdollisuuksia toimia tukea tarvitsevan lapsen ja perheen apuna.

Joskus tukiperheeseen syntyy pysyvä side

Lapsi käy tukiperheessä vaihtelevan pituisia aikoja. Sijaishuoltoyksikkö Tammen sosiaalityöntekijä Sirpa Vainio sanoo, että tukitoimintaa järjestetään niin kauan kuin on tarvetta.

– Joillakin vuosi on riittänyt, mutta tukitoiminta voi kestää useammankin vuoden, jopa täysi-ikäisyyteen asti, hän sanoo.

Vainio sanoo, että on käynyt niinkin, että tukiperheessä ollut lapsi pitää yhteyttä vielä aikuisiälläkin käymällä tervehtimässä tukiperhettään.

Tukiperhetoiminta auttaa hyvin erilaisissa tilanteissa. Taustalla voi Vainion mukaan olla esimerkiksi yksinhuoltajuus, arjen haasteet ja jaksaminen, johon haetaan apua.

– Vanhemmalla voi olla myös sairautta, jolloin lapsi saa tukiperheessä mielekästä tekemistä ja vanhempi levätä.

Vainio sanoo, että ihan tavatonta ei ole sekään, että vanhemmat oma-aloitteisesti kysyvät tukiperhetoimintaa.

– Tärkeää kuitenkin on, että sosiaalityöntekijät tarjoavat toimintaa, hän lisää.

Vainion mukaan on sellaisiakin tapauksia, että tuki on tullut oikeassa kohdassa eikä ole tarvittu muuta.

Kun Sofia Martyugova lähti mukaan tukiperhetoimintaan, hän esitti toiveen, että hänelle tulevat lapset olisivat kouluikäisiä, jotka pystyvät puuhamaan paljon. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo
1 Comment
Inline Feedbacks
View all comments
Kokemus kertoo eri tarinan
5 kuukautta sitten

Tässäkin vammaiset ovat se ryhmä, joita syrjitään. Salossa tai Salon lähettyvillä ainuttakaan perhettä tai henkilöä. Kyllä lastensuojelun puolella vaan löytyy, kun vähänkin tarvetta on. Vammaisen lapsen vanhempi jos tekee lastensuojeluilmoituksen, niin silloin ehkä vois tukiperhe löytyä, mutta ei vammaispalvelun kautta. Ja harva perhe lähtee tuolle tielle. Et näin hyvin meillä asiat Salossa. Juttu jotenkin pöljä, kun tiedän että ei tukiperhettä lastensuojelussa joudu kauaa odottamaan. Yhdellä tutulla lapset ovat jo kolmannessa paikassa, kun kaksi muuta eivät oikein sopineet. Nämä siis vuoden sisällä, et silleen. Ei oo muka perheitä!