Salon kulttuurituottajat Suvi Aarnio ja Sini Lundgrén korostavat yhdenvertaisuutta: niukkuutta on jaettava tasapuolisesti kaikille

Yhteistyö.

Se on sana, joka toistuu Salon kulttuurituottajien Suvi Aarnion ja Sini Lundgrénin puheissa. Naiset tekevät tiiviisti yhteistyötä keskenään ja peräänkuuluttavat samaa myös kaikilta Salon kulttuuritoimijoilta.

– Meidän mukanamme on tullut muutoksia toimintakulttuuriin. Haluamme avata keskusteluyhteyttä, saada tietoja, rakentaa ja pähkäillä yhdessä, miten resurssit käytettäisiin parhaalla mahdollisella tavalla, Suvi Aarnio sanoo.

– Kaikki toimintamme perustuu yhteistyölle. Kaksi naista ei voi kahdestaan järjestää hirveästi tapahtumia, vaan tarvitaan verkostoitumista. Se on toimintamme avain, Sini Lundgrén korostaa.

Aarnio ja Lundgrén aloittivat työnsä vuonna 2019. Pitkäaikainen kulttuurituottaja Jouko Kivirinta jäi eläkkeelle, ja lastenkulttuuriin erikoistuneen tuottajan pesti perustettiin uutena. Korona-aallosta saati tapahtumien peruutusrumbasta ei ollut tietoakaan.

Naiset tunsivat sattumalta toisensa jo entuudestaan: he olivat molemmat mukana eri hankkeissa Turun kulttuuripääkaupunkivuonna 2011 ja jakoivat työhuoneen.

– On hirveän antoisaa, että on tuttu työpari, johon voi luottaa. Täydennämme toisiamme, Lundgrén kertoo.

Ensimmäisenä aloittanut Aarnio ehti käydä aluksi yksin ja myöhemmin Lundgrénin kanssa tutustumassa Salon tarjontaan Raatalan Humpparallista alkaen.

– Meille on tärkeää, että olemme tulleet tutuiksi ihmisten kanssa ja nähneet, mitä Salossa käytännössä tehdään.

Kaksikko sai kaupungintalolla pian lempinimen Kulttuuriässät, kun Sini ja Suvi tahtoivat mennä useammaltakin sekaisin. Samaa nimeä kantaa nyttemmin tuottajien yhteinen Instagram-tili, jossa he kertovat työpäivistään ja vinkkaavat tulevista kulttuuritapahtumista.

Sini Lundgrén on asunut Salossa pian 20 vuotta. Hän työskenteli aiemmin Salon kansalaisopistossa koulutussuunnittelijana ja koordinoi maahanmuuttajille suunnattuja opintoja.

Lundgrén on koulutukseltaan kulttuurituottaja ja vastaa nykyisin lastenkulttuurista sekä kulttuurikasvatussuunnitelmasta.

Suvi Aarnio on koulutukseltaan kuvataiteilija. Hän asuu Liedossa ja on aiemmin muun muassa Taiteen edistämiskeskuksessa yhteisötaiteen läänintaiteilijana

Esimerkiksi onnistuneesta paikallisesta yhteisötaiteesta hän nostaa Angelniemen kyläyhdistyksen ja nukkeanimaatioistaan tutun taiteilija Katariina Lillqvistin projektin viime kesältä.

– Kyläyhdistys ja Lillqvist tekivät Kokkilan rantaan yhdessä Merenkuninkaan matka -teoksen, joka on nähtävissä edelleen. On antoisaa, kun ihmiset toimivat yhdessä.

Korona on varjostanut tuottajien työtä liki jatkuvasti. Tapahtumia on jouduttu peruuttamaan, eivätkä kaikki suunnitelmat ole edenneet. Esimerkiksi Lundgren suunnitteli järjestävänsä lastenkulttuuritreffejä alueen toimijoille.

–  Yhdessä ideointi on hedelmällistä. Koronan takia kulttuurikasvatussuunnitelman työryhmä ei ole tavannut yhdessä livenä koskaan. Myös yhteistyön laajentaminen on ollut koronan vuoksi suunniteltua pienimuotoisempaa.

– Emme ole saaneet vakinaistettua esitystoimintaamme siten, että ihmiset tietäisivät mitä ja milloin tapahtuu. Korona-aika on vaatinut kaikilta suunnitelmia a, b, c ja ties mihin kirjaimeen asti, Aarnio sanoo.

Onnistumisista molemmat nostavat esiin Näkkärin eli kansalaisopiston auditorion Ylhäisissä. Idea auditorion muuttamisesta kulttuurikäyttöön syntyi alkujaan kansalaisopistossa, joka tarvitsi esiintymistilan opiskelijoille. Nyt Näkkäri on sekä kansalaisopiston, kulttuuritoimen että maksutta myös paikallisten yhdistysten käytössä.

Lundgrén ja Aarnio ideoivat Näkkäriin keväisin ja syksyisin jatkuvan kulttuuritapahtumien sarjan, Lasten lauantait ja Yleisöperjantait. Suunnittelussa on myös mukana Sarika Lipasti kansalaisopistolta. Esityskauden on tarkoitus alkaa maaliskuussa – koronan vuoksi kuukauden alkuperäistä myöhemmin.

Kaupungin kulttuurirahojen niukkuus ei tullut tuottajille yllätyksenä. Sen sijaan rahojen jakautumisessa ja toimintatapojen selvittelyssä on ollut työtä. Osa ajan saatossa tehdyistä sopimuksista ja käytännöistä on tullut tuottajille yllätyksenä.

– Tapahtumatuotannon lisäksi työtehtäviimme kuuluu kaikki jälkisiivouksesta tiedotukseen ja hallintoon, koska esimerkiksi vapaa-aikajohtajan työajasta vain kymmenen prosenttia on osoitettu kulttuurille, Aarnio sanoo.

Tuottajien tavoitteena on kohdella kaikkia kulttuurikentän toimijoita tasapuolisesti. Niukkuudesta on riitettävä euroja kaikille, ja uuden tulokkaan rahoittaminen voi olla vanhojen potista pois.

– Saloon on muuttanut viime vuosina paljon eri taiteenalojen ammattilaisia, Aarnio mainitsee.

Tiukka budjetti näkyy tuottajien työssä siinä, ettei varsinaiseen kehitystyön riitä rahaa. Muusikolta voidaan ostaa valmis konsertti, mutta valmistelevaa luovaa työtä ei ole mahdollista tukea.

Lastenkulttuurin puolella taas on mahdollista tehdä kulttuurikasvatussuunnitelman mukaiset perusvierailut, mutta syventämiseen, lisätarjonnan hankkimiseen eivät rahat riitä.

–  Kaikki tapahtumat eivät myöskään näy suoraan meidän budjetissamme, koska niitä tehdään yhdessä muiden toimialojen kanssa, Lundgrén huomauttaa.

Aarnio ja Lundgrén ovat valmiita tarjoamaan taide- ja kulttuurikentän toimijoille apua esimerkiksi viestinnässä. Tapahtumien suunnittelun ja järjestämisen salolaiset osaavat hyvin jo entuudestaan.

– Tahdomme tietää tulevasta enemmän, jotta voimme välittää tietoa eteenpäin salolaisille kaupungin tiedotuskanavien kautta. Ei riitä, että kirjoitetaan sopimus ja annetaan avustus, vaan toivomme lisää yhteistyötä ja vastavuoroisuutta, Aarnio sanoo.

Salon kulttuurielämä saa tuottajilta runsaasti kehuja. Tarjonta on monipuolista ja kattavaa.

– Meillä on todella tasokkaat ja vahvat teatterit, niin ympärivuotiset kuin kausiluontoisetkin. Klassisen ja kevyen musiikin tarjonta on hyvää, Suvi Aarnio sanoo.

Tuottajat ovat löytäneet korona-ajan haasteisiin uusia ratkaisuja. Vuosi sitten Lastenkulttuurin maaliskuussa järjestettiin minimaailmannäyttely, johon pystyi tutustumaan ulkotiloissa. Keväällä vuorossa oli muun muassa liikuntapalveluiden kanssa tehty Vuohensaaren tarinallinen luontopolku.

Salon kulttuuriklubien yhteydessä kokeiltiin esitysten ja konserttien striimausta.

– Ilman koronaa tapahtumia olisi tuotettu perinteisemmin. Jos pandemiassa on ollut jotain hyvää, niin se on ollut uudenlaisten toteutustapojen opettelu. Ne voivat tuoda kulttuuria lähemmäs yleisöä, Sini Lundgrén miettii.

– Onneksi kulttuurin kenttä on hyvin luovaa, emmekä työparini kanssa lannistu, vaan aina tulee uusi idea. Luovuus on tässä työssä tärkeää.

Seuraavaksi Lundgrén ja Aarnio aikovat selvittää, millaisia toiveita ja odotuksia kaupunkilaisilla on kulttuurin suhteen. Kuntalaiskysely on tarkoitus järjestää kevään aikana.

Suunnitteilla on myös kokonaan uusia avauksia.

– ­Meitä voisi kiinnostaa järjestää klassisen musiikin konsertti kansallispuistossa luontopolun varrella, jolloin elämykseen yhdistyisi ulkona oleminen ja liikkuminen. Ylipäätään haluamme järjestää tapahtumia, jotka ovat helposti saavutettavissa, Suvi Aarnio sanoo.

Nappula vie koululaiset Veturitalliin

Sini Lundgrénin ensimmäiset vuodet kulttuurituottajana ovat menneet pitkälti kulttuurikasvatussuunnitelman parissa. Viime keväänä valmistunut suunnitelma on nimeltään Nappula, ja se tuo kulttuuritarjontaa kaikille ikäluokille päiväkodista yläkouluun saakka.

Parhaillaan on menossa pilottivuosi, jona suunnitelmaa ei vielä viedä läpi täydessä laajuudessaan.

– Tavoitteena on saada kaikille kaksi kulttuurikokemusta per vuosi. Toinen niistä liittyy kirjastoon, toinen esittelee muuta taidealaa. Pyrimme tekemään Nappulasta kaikki taiteenalat kattavan ja mahdollisimman salolaisen.

Kotikunta näkyy konkreettisesti: esimerkiksi kaikki viidesluokkalaiset tutustuvat Veturitalliin ja kakkosluokkalaiset katsovat kansalaisopiston Teatterikoulun esityksen Näkkärissä.

Nappulan toteuttamisessa on mukana kulttuuritoimen ja koulujen lisäksi muun muassa Salon Musiikkiopisto. Musiikkiopiston nuoret opiskelijat käyvät joka vuosi kahdeksassa päiväkodissa esittelemässä soittimia ja musiikkiharrastusta.

– Samalla nuoret saavat esiintymiskokemusta.

Korona-aika on tuonut esteitä Nappulankin toteuttamiseen. Kuudesluokkalaisille suunniteltu konsertti onnistui kyläkouluissa konserttikiertueen muodossa, mutta keskustan kutosille oli tarkoitus järjestää iso konsertti Salohallissa. Se taas on rajoitusten vuoksi toistaiseksi mahdotonta.

Lundgrénin tavoitteena on myös lisätä kulttuuritarjonta erityslapsille yhdessä kansalaisopiston ja musiikkiopiston kanssa.

– Haluamme madaltaa lasten taideharrastuksiin osallistumisen kynnystä entisestään, ja viime syksynä otimmekin käyttöön asiasta kertovan saavutettava taideharrastus -merkin.

Tavoitteena monipuolisuus

Suvi Aarnion aikana kaupungin kulttuuritarjonta on joitain kokenut muutoksia. Muun muassa klassisen musiikin konsertit ovat olleet tauolla, koska sopivia tiloja ei ole ollut käytössä Veturitallin remontin ja näyttelyiden vuoksi. Korona-aikana ryhmämatkat esimerkiksi oopperaan eivät ole olleet mahdollisia.

– Ensisijainen tehtävämme ei ole tutustuttaa muiden palveluihin, vaan tarjota kulttuuria Salossa, Aarnio huomauttaa.

Myös Aarniolle on tärkeää avata uusia näkökulmia ja madaltaa kynnystä kulttuurin kokemiseen.

– Monipuolinen tarjonta voi tuoda uusia yleisöjä. Näkkärissä voi esimerkiksi nähdä ja kuulla esityksiä, joita ei välttämättä muualla Salossa koe, kuten aikuisten nukketeatteria ja mediataidetta.

Kulttuuripalvelut jalkautuvat myös kyliin, kaupunginosiin ja sosiaali- ja terveysalan yksikköihin.

Tärkeä yhteistyötaho Aarniolle on salolaisista yhdistyksistä koostuva Kulttuurikumppanit-verkosto. Salossa muutama vuosi sitten luotu toimintamalli on herättänyt valtakunnallistakin kiinnostusta.

– Toiminta on kehittynyt valtavasti, mutta vielä sitä ei tunneta tarpeeksi Salossa. Toivottavasti pääsemme vihdoin järjestämään kulttuurigaalan, joka keväällä 2020 jäi koronan jalkoihin.