Talous on politiikkaa

0

ANTERO LEPPÄNEN. Rahamarkkinat ja niiden toiminta ovat tavallisten tallaajien käsityskyvyn ulkopuolella. Voimme kuitenkin antaa tuon vajavaisuuden itsellemme anteeksi ja lohduttautua sillä, että eivät ne ole asiantuntijoidenkaan hallinnassa.

Kun meteorologit ennustavat tuuletonta säätä Länsi-Suomeen huomiseksi, voimme olla varmoja, että mikään myrsky ei meitä silloin uhkaa. Taloustieteilijät sen sijaan joutuvat aivan liian usein turvautumaan ärsyttävään jälkiviisauteen selitellessään, miksi maailmantalouden hurrikaani taas pääsi yllättämään heidät niin sanotusti housut kintuissa.

Kun psykologiaa opiskellut kollegani näki hyvässä järjestyksessä olevan työpöytäni, hän katsoi aiheelliseksi valistaa minua ”aivan yleisellä tasolla” persoonaani viittaamatta: Moni pitää tavaransa ojennuksessa, koska se antaa harhaisen käsityksen, että koko elämä on omissa hyppysissä ja kunnossa.

Edellä kerrottu tulee usein mieleen, kun seuraan uutisointia tulevasta talouskehityksestä, jota on laadittu Suomen Pankin ja lukuisten tutkimuslaitosten arvioiden perusteella. Inflaatiota ja bruttokansantuotetta ennustellaan desimaalin tarkkuudella. Unohdetaan Mauno Koiviston ohje, jonka mukaan desimaalipilkusta oikealla olevalla numerolla ei siinä kuuluisassa isossa kuvassa ole mitään merkitystä.

Lausuntojaan jakavat kai arvelevat eksaktien lukujen antavan kansalle sellaisen kuvan, että asiantuntijat osaavat aina tulkita talouden ennusmerkkejä yhtä tarkasti kuin mestarisuunnistaja karttamerkkejä.

Pandemian alkaessa maamme talousviisaat loivat kauhukuvia siitä, miten Suomen talous sukeltaa niin syvälle, että sieltä nouseminen tapahtuu valtaisan konkurssiaallon kautta, ja toipuminen vie tosi, tosi, tosi kauan.

Nyt voimme iloita siitä, että sukellus oli Ruotsiinkin verrattuna maltillinen. Konkursseja ei tullut normaaliaikoja enempää, vienti vetää, työpaikat ovat lisääntyneet ja työllisyysaste on jo nyt korkeampi kuin edellisen hallituksen aikana. Johtopäätös tuosta: taloudella pelottelu on politiikkaa, ja nykypolitiikka on lähes pelkkää taloutta.

Kokoomus jätettiin hallituksen ulkopuolelle kesällä 2019. Sen hampaissa on siitä asti ollut hallituksen talouspolitiikka yleensä ja erityisesti sen lainanotto. Kokoomuksessa ollaan sitä mieltä, että puolueella on kanttia olla kriittinen, koska se talouspuolueena on aina ollut huolissaan lainanotosta.

Holkerin hallituksen aloittaessa vuonna 1987 valtionvelka oli 14,5 prosenttia suhteutettuna Bkt:hen. Vuonna 2003, jolloin kokoomus siirtyi neljäksi vuodeksi oppositioon, lukema oli 41,7. Kokoomuksen oppositiokaudella velan määrä laski 30 prosenttiin mutta nousi vuoteen 2019 mennessä taas 44,2 prosenttiin. Nuo luvut eivät ole politiikkaa vaan tilastokeskuksen statistiikkaa.

Helsingin Sanomissa toimittaja Marko Junkkarikin kirjoitti jouluaattona, että Suomi velkaantui vauhdilla silloinkin, kun kokoomus oli vallassa. Siksi hänen mielestään velkapuheet näyttävätkin nyt olevan lähinnä pelkkää poliittista retoriikkaa.

Viime vuoden lopulla nähtiin, että kokoomuksen piikittely, jota Junkkari kutsuu retoriikaksi, on mennyt hyvin syvälle Annika Saarikon ihon alle.

Kirjoittaja on salolainen entinen kunnallispoliitikko.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments