Ukrainan kriisillä on pitkä laahus

2

VESA JAAKOLA. Ukrainan kohtaloksi on koitunut vuosisatojen ajan sen maantieteellinen sijainti. Euroopan kartalla se on yhä rajamaa idän ja lännen välimaastossa. Ukrainalaisten alueiden hallinnasta sen itäiset ja läntiset naapurikansat ovat taistelleet asein ja aattein keskiajalta lähtien.

Niinpä Ukrainan historiaa tunteville nykyinen selkkaus on kuin pitkää jatkumoa. Nytkin Ukrainan itäinen naapuri Venäjä haluaa pitää sitä poliittisessa ja sotilaallisessakin otteessaan niin, ettei se voisi solmia merkittäviä siteitä länsimaihin, ei EU- eikä Nato-valtioihin.

Valtiona Ukraina on melko nuori. Vuosisatoja ukrainalaiset elivät monenlaisissa ruhtinaskunnissa Kiovan suuriruhtinaskunnasta mongolien hallitsemaan Kultaiseen ordaan ja kasakkavallan hetmanaattiin.

Ukrainalaisten Venäjä-suhteissa ensimmäisenä merkkipaaluna oli kasakkaruhtinas H´melnytskyin ja Venäjän tsaarin liitto vuonna 1654 katolisten länsinaapureiden ja islamilaisen etelänaapureiden osmannien valtapyrkeitä vastaan.

Ensi kerran ukrainalaisten asuinalueista liitettiin Venäjän yhteyteen Andrusovon rauhassa vuonna 1667. Suuren Pohjan sodan aikaan kasakkaruhtinas Ivan Mazepa tavoitteli irtautumista Venäjästä. Hanke epäonnistui, kun Ruotsin sotaväki koki tappion Pultavan taisteluissa.

Ukrainan tavoin Suomikin on ollut kiistelty rajamaa lännen ja idän välissä: ensin satoja vuosia osana Ruotsin kuningaskuntaa ja sitten yli vuosisadan ajan autonomisena osana tsaarien Venäjää. Rajamaan kansoina meillä on menneisyydestä vertailtavia kokemuksia.

Niitä on myös viime ajoilta esimerkiksi kysymyksenä, kuinka paljon voimme liittoutua länsivaltioiden kanssa idän uhkia vastaan. Tässä Suomella lienee nyt parempi Nato-optio kuin Ukrainalla – olkoonkin, että enemmistö ukrainalaisista haluaisi maansa liitettäväksi Natoon, suomalaisista vain vähemmistö.

Euroopan kansoja inspiroinut kansallisuusaate virisi ukrainalaistenkin keskuudessa 1800-luvun puolivälistä lähtien.

Vasta viimeisen tsaarin jälkeen ukrainalaisetkin saattoivat tavoitella itsenäisyyttä. Maaliskuussa 1917 Kiovassa perustettiin kansanedustuslaitos Rada, jonka Venäjän väliaikainen hallitus hyväksyi ja myönsi Ukrainalle heinäkuussa autonomian. Lokakuun vallankumouksen jälkeen Rada kieltäytyi tunnustamasta bolshevikkien neuvostovaltaa ja julisti Ukrainan kansantasavallan perustetuksi.

Ukrainan tasavalta jäi kuitenkin vain tavoitteeksi noina rauhattomina aikoina. Ukrainan kohtaloksi tuli lopulta liittyä Neuvostoliittoon, jopa sen perustajajäseneksi vuonna 1922.

Neuvostoliiton osatasavaltana Ukrainassa koettiin monenlaisia vaiheita seitsemän vuosikymmenen ajan. Pahimpia olivat vuodet 1930–32, jolloin Ukrainankin maatalous kollektivisoitiin. Seurauksena viljan pakkoluovutuksista oli holodomor, nälänhätä, johon kuoli arviolta viitisen miljoonaa ukrainalaista.

Ukraina itsenäistyi romahtaneesta Neuvostoliitosta vuonna 1991. Sen sijainti Venäjän rajanaapurina on yhä kohtalokasta kuten vuosisatoja tätä ennen. Nytkin idän ja lännen rajamaasta on tullut suuren selkkauksen aihe näiden välille.

Kirjoittaja on emeritusdiplomaatti.

2 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Nykypäivää
5 kuukautta sitten

Luin mielenkiinnolla arvostamani kolumnistin tekstin, jossa kuitenkaan joko tilanpuutteen tai muun syyn takia tieto Krimin hallinnan vaihteluista jäi kertomatta.

Neuvostoliiton muodostuessa Krim oli osa Venäjää, mutta ukrainalainen Hrutsev siirsi sen Ukrainan alueeksi. Neuvostoliiton hajotessa siirto takaisin olisi mennyt kaikessa hiljaisuudessa, mutta silloin rempallaan olleen talouden hoito taisi viedä kaiken huomion, vaikka asiasta olikin keskusteltu.

Jos kaksi viimeistä siirtoa huomioidaan, niin tilanne on 1-1.

Kuka kirjoittaa historian?
5 kuukautta sitten
Reply to  Nykypäivää

Venäjä rikkoi sopimukset ja valtasi Krimin sekä Itä-Ukrainan sotilasoperaatiolla 2014. Ei tsaarien tai Neuvostoliiton aikaisia sisäisiä hallinnon rajoja ole enää voimassa. Ei tilanne ole mikään 1-1, vaan kyse on aseellista toisen maan valtauksesta.

Niin se Saksakin löysi 1939 perusteet Puolan ja 1914 Belgian valtaamiselle. Vika oli aina muissa, ja omaa turvallisuutta siinä kuulemma varmisteltiin.