PIEMONTEN TRYFFELINMETSÄSTÄJÄT (The Truffle Hunters, Italia/USA 2020). Ohjaus, käsikirjoitus ja kuvaus: Michael Dweck ja Gregory Kershaw. Leikkaus: Charlotte Munch Bengtsen. Musiikki: Ed Côrtes.
Jos elokuvia arvotettaisiin niiden sympaattisuuden perusteella Piemonten tryffelinmetsästäjät rankattaisiin korkealle koko viime vuosikymmenien tarjonnassa.
Äärimmäisen harvoin kohtaa elokuvaa, jonka ihmiset ovat näin aitoja ja sydämellisiä ja heidän elämäntapansa yhtä viehättävä. Harmi vain, että tuo elämäntapa on hiipumassa samaa tahtia kuin elokuvan sympaattiset miehet lähestyvät sadan vuoden ikää.
Piemonten tryffelinmetsästäjät on dokumentti tai dokumentilta näyttävä puolifiktiivinen kuvaus vanhuksista ja heidän koiristaan, jotka eivät ole työntekijöitä tai edes lemmikkejä vaan perheenjäseniä. Elokuvan miehet tietävät, etteivät löytäisi ensimmäistäkään tryffeliä ilman rakkaita koiriaan. Niin ikään he tiedostavat, että heidän koiriensa tarjoamaa pyyteetöntä rakkautta ja elinikäistä uskollisuutta ei ole mahdollista saada kanssaihmisiltä.
Niinpä tryffelinmetsästäjien koirat syövät ruokapöydässä isäntiensä rinnalla ja heidän kanssaan istutaan samassa kylpyammeessa ja heille lauletaan haikeita italoiskelmiä. Ja kun vaimo mussuttaa niin aina voi karata metsään tryffelijahtiin uskollinen koira rinnallaan.
Sympaattisuus riittää vain tiettyyn mittaan asti, sillä dokumenttina Piemonten tryffelinmetsästäjät on lievästi kyseenalainen. Ensinnäkin se on niin voimallisesti käsikirjoitettu, että puhuminen dokumenttielokuvasta on lähtökohtaisesti epäilyttävää. Se kyllä taltioi todellisia ihmisiä ja faktuaalisia tapahtumia, mutta tekee sen täysin omin ehdoin eikä koskaan alista tarinaansa reaalitodellisuudelle.
Siksi onkin outoa, että se on niin epäkoherentti vaikka elokuvan jokainen ruutu on harkittu ja käsikirjoitettu, todellisuudesta irrotettu ja elokuvan narratiiviin sopivin mahdollinen palanen. Ohjaaja-käsikirjoittajakaksikko Michael Dweck ja Gregory Kershaw tekevät poukkoilevaa ja tyylillisesti vaappuvaa muka-dokumenttia – joka kuitenkin edelleen on täysin sydämet sulattavaa katseltavaa.
Jopa sen viimeinen kuva, kaikessa asetelmallisuudessaan ja ilmiselvässä valheellisuudessaan, on viehättävä vaikka viimeistään silloin Piemonten tryffelinmetsästäjät irtoaa jo kohtalokkaan kauas dokumentin lajityypistä.
Kenties se on hinta mikä on katsomiskokemuksen tuomasta mielihyvästä maksettava. Sillä hyvän mielen elokuvaa jos jotain Piemonten tryffelinmetsästäjät edustaa.
Laatuelokuvasarjan keväässä laajalti maailmanelokuvaa
Piemonten tryffelinmetsästäjät kuuluu Salon kaupungin kulttuuritoimen ja Bio Salon laatuelokuvasarjaan. Kevään kuusi muuta ensi-iltaa esittelevät maailmanelokuvaa laajalti niin tyylillisesti kuin maantieteellisestikin.
Piemonten tryffelinmetsästäjien jälkeen sarja jatkuu maaliskuussa suomalais-intialaisella dokumentilla Invisible Demons – Tuhon merkit (alk. 4.3.) sekä kulttiohjaaja Wes Andersonin uusimmalla elokuvalla The French Dispatch (18.3.).
Huhtikuussa ovat vuorossa espanjalaisen Pedro Almodóvarin tuorein ohjaustyö Rinnakkaiset äidit (1.4.) ja tanskalainen juoppohassuttelu Yhdet vielä (22.4.).
Kevätkausi päättyy toukokuussa esitettäviin Babyteethiin sekä Ruusuntekijään. Ensin mainittu on teinidraama Australiasta, jälkimmäinen aikuiskomedia Ranskasta.
