Pete Honkala Salosta muistaa helmikuun 24. päivän aina. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja tyttärentytär syntyi Helsingissä.
– Muistan päivän hyvästä ja pahasta. Olen elänyt koko päivän näiden tunteiden välissä, hän sanoo ja liikuttuu.
Hyökkäys saa hänet ennen muuta vihaiseksi.
– Hirveää ja käsittämätöntä, että vuonna 2022 tällaista tapahtuu. Toivoin viimeiseen asti, että tätä tilannetta ei tule.
– Mitä Putin lähtee hakemaan? Tuntuu, että hän on vanhoilla päivillään höyrähtänyt, Janne Ratilainen toteaa.
Vastausta kysymykseen hän pohti torstaina aamuvarhaisesta yhdessä Ulla Metiäisen kanssa ajomatkalla Kuusankoskelta Saloon.
Hyökkäys Ukrainaan ei ollut kummallekaan yllätys.
–Tajusi, että se on väistämätöntä, ei hän peräänny, Metiäinen sanoo.
Enemmän kuin pelkoa, hän kertoo tuntevansa surua siviilien puolesta ja kiukkua Putinia kohtaan.
Ratilaisen mielessä ovat kahdeksan vuoden takaiset tapahtumat Ukrainassa.
– 2014 oli sota ja nyt taas. Juuri kun ukrainalaiset ovat päässeet jaloilleen. Ehkä Putin ottaa koko Ukrainan.
Pakotteiden merkitystä hän pitää vähäisenä.
– Venäjällä on niin paljon rahaa, että pakotteet tuntuvat kipeämmin EU:n taloudessa. Viime kerralla pakotteet aiheuttivat työttömyyttä Itä-Suomessa elintarviketeollisuudessa.
Sirje Vilén Salosta on ennen muuta pettynyt.
– Venäjä sanoi, että vetää joukot pois. Silti minulla oli ajatus, että jotain käy.
Yövuorossa töissä ollut ja sen päälle nukkunut Vilén oli ehtinyt keskustella Ukrainan tapahtumista torstaina pääasiassa sosiaalisessa mediassa.
– Somessa päällimmäisenä tunteena on huolestuneisuus. Toivottavasti tämä loppuu pian.
Salolainen Hannele Rantanen on paitsi surullinen, myös peloissaan.
– Totta kai pelkään pahinta. Ruokahalu kasvaa syödessä. Jossain vaiheessa muutkin maat ovat liipasimella. Mikä Suomen asema loppujen lopuksi on, kun vainoharhainen ihminen on vallassa, hän miettii.
Rantasesta tuntuu, että hän on menettänyt luottamuksen kaikkeen yleismaailmalliseen.
– Ihmiset ovat sivistyneitä, mutta nyt kaikki on painettu lokaan.
