Keskiajalla kirkkokansa seisoi, 1600-luvulla tökki unilukkari – 550-vuotiasta Sauvon kirkkoa juhlitaan muun muassa veisaamalla ilman säestystä

0
Sauvon kirkon koristeellinen saarnastuoli on 1600-luvulta, jolloin saarnat olivat jopa puolentoista tunnin mittaisia. Kuvat: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Sauvon kirkossa pääsee maaliskuussa kokemaan, millaista oli keskiaikaisessa jumalanpalveluksessa. Sauvon keskiaikainen kivikirkko täyttää tänä vuonna 550 vuotta, minkä kunniaksi Paimion seurakunta järjestää erikoismessuja ja luentoja.
Luvassa on muun muassa kuusi historiallista messua, joiden kautta käydään läpi kirkon kokemat vuosisadat. Ensimmäinen, 1400-luvun tapaan pidettävä messu, on 20. maaliskuuta.
– Niin autenttista messua emme tosin järjestä, että poistaisimme kirkonpenkit. Keskiajalla, katolisen kirkon aikana, kirkossa seistiin, mainitsee juhlavuoden ohjelman suunnitellut kappalainen, TT Kalle Elonheimo.
– Yritämme saada mukaan myös suitsukkeen tuoksua. Se on tapa, joka hävisi jumalanpalveluksista vasta 1700-luvulla, hän jatkaa.
Historialliset messut järjestetään kirkon eri vuosisatojen käsikirjojen mukaan. Keskiaikainen jumalanpalvelus toteutetaan vuonna 1488 painettua Missale Aboensea eli Turun messukirjaa mukaillen. 15. toukokuuta järjestettävä 1500-luvun messu taas noudattelee Agricolan käsikirjaa, ja 18. syyskuuta pidetään 1600-luvun messu Sorolaisen käsikirjan mukaan.
– Nämä kolme ensimmäistä messua tehdään ilman urkuja, eli niissä lauletaan ilman säestystä. Urut tulivat kirkkoon vasta 1600-luvun loppupuolella, Elonheimo kertoo.
Nykyinen virsikirja sisältää virsiä kaikilta Sauvon kirkon vuosisadoilta. Jokaisessa tulevassa historiamessussa lauletaan vain niitä virsiä, jotka sinä vuosisatana olivat olemassa. Kalle Elonheimo on suunnittellut messuja yhdessä kanttori Eeva Moilasen kanssa.
– 1600-luvun messussa meidän täytyy vähän tinkiä, eli emme pidä ihan tunnin tai puolentoista tunnin mittaista saarnaa. 1600-luvulla niin oli tapana, ja siksi saarnastuolissa oli tiimalasi. Mutta silloin olisi varmasti tarvetta myös unilukkarille, Elonheimo naurahtaa.
Unilukkari oli kirkon työntekijä, joka kierteli herättämässä saarnan aikana nukahtelevia seurakuntalaisia pitkällä kepillä tökkien.
– Historiallisten messujen lisäksi pidämme 14. elokuuta messun, jossa musiikista vastaa sauvolaissyntyinen Petri Laaksonen. Ja varsinaisessa vuoden pääjuhlassa 28. elokuuta vierailee piispa Mari Leppänen, Elonheimo mainitsee.

Sauvon kirkko on säilynyt harvinaisen alkuperäisenä. Kirkossa näyttää hyvin pitkälti samalta kuin 1600-luvulla.

Sauvon kirkko on vaikuttava näky niin ulkoa kuin sisältäkin. Vuonna 1472 vihitty kirkko on Suomen suurimpia keskiaikaisia pitäjänkirkkoja. Samaa kokoluokkaa ovat Lohjan ja Mynämäen kirkot.
Istumapaikkoja on virallisesti 750.
– Enimmillään täällä on ollut minun aikanani 695 ihmistä, kun Sauvon koulu joulujuhlan sijaan kutsuikin kaikki oppilaat perheineen iltakirkkoon. Silloin täällä oli jo aika täyttä, Elonheimo muistelee.
Sauvon kirkko on säilynyt harvinaisen alkuperäisessä asussa, sillä sitä ei ole koskaan ryöstetty eikä tuhottu sotienkaan aikana. Se näyttää tänä päivänä lähes samalta kuin 1600-luvulla. Sauvon kirkkoa ei tärvelty myöskään 1960–70-luvuilla, jolloin monessa Suomen keskiaikaisessa kivikirkossa modernisoitiin sisustusta.
– Täälläkin modernisointia suunniteltiin, mutta siihen ei ollut varaa. Sen ansiosta täällä on nyt edelleen nämä 1600-luvun penkit, Elonheimo toteaa.
Sauvon kirkko on Suomen suurimpia keskiaikaisia pitäjänkirkkoja. Kirkon harja nousee 30 metrin korkeuteen.

Sauvon kirkon sisustuksessa on elementtejä 1200-luvulta nykypäivään asti. Kivisen kirkon paikalla oli jo 1200-luvulla puinen kirkko, jonka ajalta on säilynyt muutamia esineitä, kuten Gotlanniin kalkkikivestä tehty jykevä kasteallas.
– Lapset kastetaan edelleen tämän altaan luona. Altaaseen ei tosin enää kaadeta vettä, vaan sen päällä on lasi, jonka päälle laitetaan kastemalja, Elonheimo näyttää.
Altaan vieressä on pyhimyskaappi, jossa on 1200-luvulla tehty tammipuinen Mariaa ja Jeesus-lasta esittävä veistos. Katoliselta ajalta on peräisin myös koristeellinen puinen sakramenttikaappi, jossa säilytettiin ehtoollisleipiä. Siunatut leivät laitettiin messun jälkeen korkeaan jalalliseen kaappiin seurakuntalaisten katseltaviksi.
– Näitä on säilynyt Suomessa vain kaksi, ja toinen on Naantalin kirkossa. Tämä on selvinnyt näihin päiviin varmasti siksi, että se on puinen. Metalliset esineet päätyivät 1500-luvulla Kustaa Vaasan sotien rahoittamiseen, Elonheimo toteaa.
Lapset kastetaan Sauvon kirkossa edelleen tässä: 1200-luvun kastealtaan äärellä, näyttää kappalainen Kalle Elonheimo.

Sauvon kirkon suunnitteli ja rakensi Pietari Kemiöläinen, jonka käsialaa ovat myös Perniön, Kemiön ja Tenholan kirkot. Kirkon vanhin osa on sakaristo, joka oli ilmeisesti jo osa vanhaa puukirkkoa.
Sauvon kirkon erikoisuuksia ovat keskiaikaiset seinä- ja kattomaalaukset. Katolisena aikana kirkkojen seiniä koristeltiin maalauksin, jotka uskonpuhdistuksen jälkeen, askeettisuuteen pyrkivällä 1600-luvulla, peitettiin.
Sauvon kirkossakin maalaukset peitettiiin kalkkikerroksella 1650-luvulla. Vasta 1900-luvun alussa niitä alettiin ottaa esiin, ja silloin paljastuivat seinissä olevat henkilöryhmät. Sauvon kirkon seiniin on kuvattuna 12 henkilöparia, joista vasemmanpuoleinen on vanhan testamentin profeetta ja oikeanpuoleinen on apostoli. Henkilöt lausuvat latinankielisiä säkeitä.
– Kun apostolien lauseet lausutaan järjestyksessä, muodostuu apostolinen uskontunnustus. Vanhan testamentin henkilöt taas sanovat kirjoituksistaan katkelmia, jotka sopivat apostolien lausumiin, Elonheimo kertoo.
Kirkon seiniin on maalattu 12 henkilöparia. Vasemmalla on vanhan testamentin profeetta ja oikealla apostoli.

Vuosina 1970–71 kirkkoa restauroitiin ja alttariseinältä löydettiin kirjoitus, jonka mukaan kirkko on vuonna 1472 koristemaalattu ja omistettu Pyhälle Klemensille.
– Kirjallinen todiste kirkon valmistumisvuodesta löytyi vasta silloin. Ja vasta silloin saatiin tietää, kenelle kirkko on pyhitetty. Suomessa ei ole muita Pyhälle Klemensille omistettuja kirkkoja, Elonheimo mainitsee.
Samalla löytyi Pyhää Klemensiä esittävä maalaus. Hänet kuvattiin yleensä ankkurin kanssa, joten hänestä tuli merenkulkijoiden suojeluspyhimys.
– Hän oli Rooman neljäs piispa, joka ajettiin maanpakoon Mustanmeren rannoille. Hän jatkoi siellä julistustyötään, ja tarinan mukaan hänet kiinnitettiin ankkuriin ja heitettiin mereen, Elonheimo kertoo.
Toinen Sauvon kirkon erikoisuus ovat 1600-luvun hautausvaakunat. Missään muussa Suomen kirkossa ei ole niitä yhtä paljon eli 35 kappaletta.
Hautausvaakunat kuuluivat 1600-luvulla Ruotsi-Suomessa aatelisten hautajaisiin. Kalliita vaakunoita palkattiin tekemään parhaat koristepuusepät.
– Hautausvaakunaa kuljetettiin ruumissaaton edessä, kun ruumis tuotiin kartanosta kirkkoon, Elonheimo selittää.
Hautausvaakuna jäi pysyväksi muistomerkiksi kirkkoon. Sauvon kirkon vanhin vaakuna on Lindelöf-suvun vaakuna vuodelta 1599 ja nuorin on Horn-suvun vaakuna vuodelta 1701. Vaakunat ovat kirkon etuosassa, missä sijaitsevat myös vainajien haudat. Sauvon kirkon lattian alusta on täynnä hautaholveja keskikäytävältä eteenpäin.
– Vielä 1600-luvulla haudattiin kirkon lattian alle. Holvien kiviset kannet ovat lattialankkujen alla, Elonheimo kertoo.
Sauvon kirkon erikoisuuksiin kuuluvat 1600-luvun hautausvaakunat. Etualalla niistä nuorin ja näyttävin: Horn-suvun vaakuna vuodelta 1701.

Sauvon kirkon juhlavuotta vietetään myös pitämällä neljä luentoa. Rakennusmestari Pauli Peltola kertoo 13. maaliskuuta klo 16 Sauvon kirkon restauroinnista 1970-luvun alussa. Myöhemmin kuullaan FM Ossi Tammiston luento kirkon uudistamisesta 1500-luvulta lähtien sekä Kalle Elonheimon luento seinä- ja kattomaalausten henkilöistä. Lisäksi Sauvon museon tukiyhdistys järjestää luennon Sauvon kirkonkylän synnystä ja kehityksestä.
Sauvon museo toteuttaa kesällä kirkon juhlavuoteen liittyvän näyttelyn Sauvon kirkonkylän muodostumisesta, ja osa näyttelystä tulee kirkkoon. Kesällä Sauvon kirkko on muutenkin päivittäin avoinna kävijöille.
– Juhlavuoden ohjelma tarjoaa mielenkiintoisen läpileikkauksen Sauvon kirkon historiasta, kiteyttää Paimion seurakunnan kirkkoherra Miika Rosendahl.
– Uutena kirkkoherrana toiveeni on, että tänä vuonna Paimiosta katsottaisiin muutenkin Sauvon suuntaan ja muistettaisiin, että täälläkin tapahtuu, hän jatkaa.
Rosendahl siirtyi Paimion seurakunnan kirkkoherraksi joulukuun alussa Salon seurakunnan kappalaisen virasta. Sauvon kirkko on hänelle kotoisa ympäristö, sillä hänen kotikirkkonsa on Perniön kirkko, joka on yhtä vanha kuin Sauvon kirkko.
– Keskiaikaisessa kirkossa tuntee olevansa osa jatkumoa. Se on myös lohdullinen ympäristö. Jos joskus on tilanne, ettei tiedä mitä sanoisi, on lohdullista ajatella, että moni muu on miettinyt tässä tilassa sitä samaa vuosisatojen kuluessa, hän kuvailee.

Kuori-ikkunan keskellä on ainoa säilynyt osa alkuperäisistä lasimaalauksista 1470-luvulta.

Kirkossa on esineitä 1200-luvulta nykypäivään. Puinen Pyhän Yrjänän ryhmä on 1500-luvun alkupuolelta.