Lenkillä kuulee monenlaista – koiranomistajat vaihtavat tarpeellisia tietoja keskenään

0
Panta kaulaan ja menoksi. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Salon Seudun Sanomat seuraa vuoden alussa syntyneen australianterrieri Liekin kasvamista sarjassaan Pentuvuosi. Sarjan osassa 42 jännitetään vähän isoja koiria ja kuullaan lenkin varrella opettavaisia juttuja muilta koiranomistajilta.

Liekki on siinä vaiheessa kasvuaan, että se hiukan jännittää isojen, tuntemattomien koirien kohtaamista. Pienenä se juoksi kaikkien luokse välittämättä niiden koosta.

”Mörköjen” näkeminen kuuluu kehitykseen, mutta koiran pelkoa ei pidä vahvistaa. Nuorelle koiralle täytyy antaa tukea, jotta se saa varmuutensa takaisin. Jos koira pelkää jotain tosissaan, on siedätys tehtävä hitaasti.

Liekki on onneksi saanut tutustua rauhassa muutamiin uusiin isoihin lajitovereihin. Labradorinnoutaja Metteäkin se väisti ensin, vaikka on pienestä asti tykännyt saman rotuisesta Repestä. Kun jäimme juttelemaan omistajan kanssa, koirat saivat tutustua rauhassa. Liekki totesi Meten mukavaksi ja alkoi leikkiäkin sen kanssa.

”Murrosiässä” on tyypillistä, että jotkut tavanomaiset asiat alkavat jännittää koiraa ja että jo loppunut tavaroiden pureskelu alkaa uudelleen. Nyt Liekiltä on se vaihe taas jo tasoittunut.

Koiranomistajat jakavat kohdatessaan koirien kuulumisten lisäksi kokemuksiaan ja tarpeellisia tietoja. Aikoinaan sain Senjalta tärkeän opin. Hän kertoi, miten bichon frisén rispaantuneita ristisiteitä oli menestyksekkäästi hoidettu cartrophen-lääkekuurilla, kun vanhan koiran leikkaushoito olisi ollut ylimitoitettu vaihtoehto.

Tieto muistui mieleeni, kun Herkulle tuli vanhana ristisidevaivoja eikä sitä olisi voitu nukuttaa operointia varten sydämessä olleen vakavan keuhkovaltimoahtauman takia. Eläinlääkärissä hoitaja opetti minut piikittämään, ja hoidin ne pari kuuria, jotka Herkku viimeisenä elinvuotenaan tarvitsi. Niiden ansiosta Herkku käveli normaalisti siihen asti, kunnes sydänsairaus uuvutti sen niin, että oli aika tehdä lopetuspäätös.

Puolikurkkari on näppärä laittaa lenkille lähtiessä ja ottaa pois. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Toisinaan lenkeillä kuulee ikäviä asioita. Ulkomailta välitettyjen rescue-koirien ostajille oli asetettu kategorinen vaatimus kastroida uroskoiransa näiden luonnetta huomioimatta, vaikka testosteroni on tärkeää koirien itsetunnolle ja pelokas koira voi alkaa pelätä kastroituna vielä enemmän, kun testosteronintuotanto on vähentynyt.

Murheellinen tarina kertoi vastikään ”sijoituskoirasta”, joka oli otettu ilman kirjallista sopimusta ja jota kasvattaja ei enää palauttanut haettuaan sen kaksivuotiaana eläinlääkäriin. Koiran kaupasta ja sijoituskoiran sijoitusehdoista on aina sovittava kirjallisesti. Suomen Kennelliitolla on valmiit sopimuslomakkeet.

Kuulin myös nettikauppapaikasta ostetusta ja parkkipaikalta noudetusta koiranpennusta, joka ei ollut terve ja jonka ulkomuoto ei ollut odotusten mukainen. On päivänselvää, että autosta eläintä myyvällä ei ole puhtaat jauhot pussissa. Pentua ostaessa mennään sen kasvattajan luokse, nähdään kasvuolosuhteet ja tutustutaan koiran emään sekä kasvattajan mahdollisiin muihin koiriin.

Vastuullinen koirankasvattaja ei myy pentuja kenelle tahansa, vaan tarkistaa, että rotu on ostajalle sopiva. Vastuullinen ostaja puolestaan paneutuu rotuun, josta on kiinnostunut ja selvittää, sopivatko sen ominaisuudet hänen elämäntyyliinsä. Ei riitä, että koiran ulkonäkö viehättää.

Pentuvuosi-sarjassa seurataan Salon Seudun Sanomien toimittajan koiranpennun kasvamista.