Mikä tästä on kulkenut? – omasta pihapiiristäkin löytyy mielenkiintoisia lumijälkiä

0
Pihapiirissä liikkuu talvellakin paljon eläimiä, jotka jättävät jälkiä tutkittavaksi. Kuva: SSS/Katri Henttonen

Lumisena talvena hanget ovat täynnä mielenkiintoisia jälkiä. Eläimiä kulkee kaikkialla, myös aivan pihapiirissä. Lumijäljet kiinnostavat monia ja niitä tarkastelemalla voikin tutkia eläinten käyttäytymistä talvella.

Kuvan jälkijono on nähtävästi vesimyyrän aikaansaannosta. Kuva: SSS/Katri Henttonen

Luontoharrastaja ja Salon seudun luonnonsuojeluyhdistyksen hallituksen jäsen Jarmo Markkanen kehottaa seuraamaan ja tutkimaan jälkiä aina tulosuuntaan päin.

Oravan jälki on helppo tunnistaa. Kuva: SSS/Katri Henttonen

 

– Jäljistä mitataan tassun koko eli pituus ja leveys anturoiden reunoista. Kynsiä ei oteta mittaan mukaan. Myös askelväli mitataan.

 

 

Askelvälillä tarkoitetaan sitä, kun sama tassu osuu uudelleen maahan, Markkanen ohjeistaa.

Markkasen mukaan Salon seudulla havaitaan yleensä sorkkaeläinten, koira- ja kissaeläinten, näätäeläinten, pikkunisäkkäiden sekä jänisten, oravien, liito-oravien, majavien ja piisamien jälkiä.

– Myös lintujen, kuten metson, pyyn ja teeren lumijäljet ovat kiinnostavia, hän mainitsee.

Hirven jälki on selvästi suurempi kuin valkohäntäpeuran tai metsäkauriin. Kuva: SSS/Katri Henttonen

Majava on Markkasen mukaan seudulla uusin tulokas.

– Myös susi on uusi tulokas. Molemmat ovat paluumuuttajia satojen vuosien takaa.

Alkuun jäljet saattavat näyttää hyvinkin samanlaisilta, mutta tarkempi tutkiminen paljastaa eroja. Esimerkiksi koiraeläinten ja kissojen tassujenjäljissä on nähtävissä neljä varvasanturaa sekä keskiantura. Näätäeläimillä, kuten saukolla, näädällä, minkillä ja kärpällä varvasanturoita on viisi.

Koon perusteella jäljet kuuluvat valkohäntäpeuralle. Liukkaalla alustalla valkohäntäpeuran lisäsorkistakin jää jälki (vas.). Kuva: SSS/Katri Henttonen

– Suden ja ison koiran lumijälkeä on mahdotonta määrittää yhdestä jäljestä. Se vaatii aina käyttäytymisseurantaa ja melko pitkää jäljestystä, Markkanen sanoo.

Sudenjälkiä tutkittaessa mitattavaksi valitaan selvä etutassu.

– Suden lumijäljen koko on noin 9,5–12 senttimetriä. Tietyillä koirilla voi olla samankokoinen jälki. Kulkukäyttäytyminen määrittää sen, onko kyseessä koira vai susi, Markkanen sanoo.

Rusakon ja metsäjäniksen jäljet erottaa siitä, että metsäjäniksen takatassun jälki on selvästi leveämpi kuin rusakolla.

Tässä on pomppinut rusakko. Metsäjäniksen takatassun jälki on selvästi leveämpi kuin rusakolla. Kuva: SSS/Katri Henttonen

– Pehmeässä lumessa metsäjäniksen ja rusakon jäljet erottaa selkeästi, kovalla lumella se on vaikeampaa. Metsäjänis pysyy paremmin lumen pinnalla, kun taas rusakko näyttää uppoavan lumeen.

Nauhamaiset ketun jäljet erottaa hangesta helposti. Ketun kulku on usein kiemurtelevaa ja repolainen poikkeaa sinne sun tänne.

– Ketun jäljen koko on noin 5–7 senttimetriä. Askelväli on noin 60–80 senttiä. Kahden jäljen väli on noin 35 senttimetriä.

 

Hännän piirto paljastaa kulkijan olleen todennäköisesti metsähiiri. Metsä- ja peltomyyräkin voi jättää hännän piirron sopivissa lumiolosuhteissa. Kuva: SSS/Katri Henttonen

Hangen pinnalla näkyy usein pieniä jälkiä, jotka välillä katoavat hangen alle. Jos jalanjälkien välillä näkyy myös hännänjälki, on kyseessä Markkasen mukaan yleensä metsähiiri.

– Metsähiiren hyppyväli on noin 10–30 senttimetriä. Metsä- ja peltomyyräkin voivat jättää hännän piirron jälkeensä hyvissä lumiolosuhteissa.

Sorkkaeläinten jäljet erottaa toisistaan koon ja askelvälin perusteella. Hirven jälki on selvästi isompi kuin valkohäntäpeuran (valkohäntäkauris) tai metsäkauriin.

Nauhamaiset ketun jäljet erottaa hangesta helposti. Kuva: SSS/Katri Henttonen

– Myös villisian jäljen voi sekoittaa valkohäntäpeuran jälkeen. Jälkiä seuraamalla selviää, kumpi laji on kyseessä. Yleensä varmin tunniste villisialle on lisäsorkkien jäljet, jotka ovat selvästi varsinaisia sorkkia ulompana.

Tässä on pomppinut jokin pieni lintu. Ehkä sini- tai talitiainen, sillä niitä liikkuu pihapiirissä eniten. Kuva: SSS/Katri Henttonen

 

– Etenkin liukkaalla alustalla myös valkohäntäpeurallakin on taipumusta jättää samanlainen jälki, jossa näkyvät lisäsorkat, Markkanen huomauttaa.