Pekingin Uutisankka, päivä 11: Mitä jos latukoneet eivät tekisikään enää latuja?

0
Iivo Niskanen on suomalaisen perinteisen tyylin hiihdon historian menestyneimpiä ja tyylikkäimpiä soihdunkantajia.

Rakas kisapäiväkirja,

urheilun vuosikierto on loppujen lopuksi kaavamaista ja yllätyksetöntä. Samat turnaukset, kilpailut ja kauden huipennukset toistuvat vuosittain, eivätkä maisemat tai areenat poikkea juurikaan toisistaan.

Myös puheenaiheet kiertävät samaa kehää: Garmisch-Partenkirchenin uudenvuodenkisa ei kiinnosta ilman suomalaisia, Superbowlin aikana jenkit syövät 1,3 miljardia kanansiipeä, jääkiekon MM-kisoista puuttuvat maailman parhaat, Ranskan ympäriajoa ei voi douppaamatta voittaa ja niin edelleen.

Yksi itseään toistava puheenaihe näin lopputalvella on myös se, että miksi suomalaishiihtäjät pärjäävät vain perinteisellä tyylillä. Viikonloppuna ikuisuusaihe nousi taas tapetille, kun Suomi jäi Pekingissä ilman viestimitalia.

Jäljet johtavat kauas.

Suomi on Euroopan metsäisin maa. Täällä on liikuttu vuosisatoja puiden lomassa umpihangessa tai muiden tekemää latua pitkin. Jo 1500-luvulla Ruotsin valtakunnan alaisessa Suomessa oli armeijassa omat hiihtojoukot. Latu on vienyt kouluun, kauppaan ja metsästämään.

1980-luvun alussa kilpahiihtäjät alkoivat vuorohiihdon sijaan käyttämään nyt jo koomiselta näyttävää sivupotkua, jota voidaan pitää luistelutyylin esiasteena. Sivupotkujen käyttöä yritettiin hillitä muun muassa lippusiimoilla ja sääntöuudistuksilla, mutta kehitys oli väistämätöntä.

Vuonna 1985 kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n oli pakko sallia luistelutyyli ja eriyttää toisistaan vapaa ja perinteinen hiihtotapa.

Monet (kirjaimellisesti) perinteiset hiihtomaat olivat muutosta vastaan. Suomi johti vastarintaa ja piti luistelutyyliä pohjoismaisen hiihtoperinteen tuhoajana, vaikka aiemmin samana vuonna Kari Härkönen oli voittanut Seefeldissä MM-kultaa luistelemalla ja luistelutyylin isänä pidettiin suomalaista Pauli Siitosta.

Jääräpäinen Suomi jäi heti kättelyssä luistelutyylin kehitysmaaksi, kun taas vähämetsäsimmissä ja leveäbaanaisissa Keski-Euroopan alppimaissa luistelutyylistä tuli välittömästi yleisempi tyyli edetä.

Vaikutukset ovat nähtävissä vielä 40 vuotta myöhemmin: Suomella on edelleenkin pula luistelutyylin taitajista kun taas pienemmät hiihtomaat pärjäävät heikommin perinteisellä tyylillä.

Pekingissä käydään kymmenennet olympiahiihdot, joissa perinteinen ja vapaa ovat eriytetty toisistaan. Suomi on voittanut näissä kisoissa (1988–2018) yhteensä 28 hiihtomitalia. Niistä 18 on tullut perinteisellä tyylillä, kuusi pitkästä viestistä, kaksi yhdistelmäkilpailussa ja vain kaksi pelkällä luistelutyylillä: Mika Myllylä Lillehammerissa 1994 ja Krista Pärmäkoski Pyeongchangissa 2018.

Pekingissä Suomen neljästä hiihtomitalista kolme on tullut perinteisellä tyylillä. Se neljäskin varmistui, kun Iivo Niskanen sai revittyä yhdistelmäkisan perinteisen tyylin osuudella riittävän eron muihin.

Eikä raju epäsuhta koske vain olympialaisia. Suomi on voittanut 2000-luvulla yhteensä 46 hiihdon arvokisamitalia, joista 23 eli puolet on tullut perinteisellä tyylillä, kymmenen pitkästä viestistä ja vain kahdeksan vapaan tyylin kisoista.

Tilanteeseen ei ole odotettavissa muutosta ilman radikaaleja toimenpiteitä. Tässä yksi sellainen:

Tänäkin talvena sadat kunnalliset latukoneet ovat puksuttaneet miljoonia kilometrejä latua hiihtohullujen suomalaisten lykittäväksi. Mitä jos koneet eivät jyrsisikään latuja vaan tekisivät pelkkää tasaista ja kovaa baanaa luisteluhiihtoa varten?

Kampanjaan tarvitaan myös pari pataljoonaa rohkeita koiran ulkoiluttajia ja kuntokävelijöitä, joiden pitää kielloista huolimatta tallustella latujen päällä ja näin pakottaa tulevien sukupolvien menestyshiihtäjät pois ladulta ja luisteluhiihdon vauhdikkaaseen maailmaan.

11. kisapäivän turha ja tarpeeton fakta:

Suomen hiihtomaajoukkueen päävalmentaja Immo Kuutsa oli vuoden 1985 MM-kisojen alla sitä mieltä, että luisteluhiihto pitäisi kieltää. Ei kielletty, ja Suomen menestys Seefeldissä jäi vaisuksi. Kuutsan 13 vuoden mittainen päävalmentajaura päättyi samana vuonna.

Salon Seudun Sanomat pitää perinteistä kisapäiväkirjaa koko olympialaisten ajan.