Pekingin Uutisankka, päivä 9: Vuoden 2022 mustikkasoppa

0
Iivo Niskanen hiihti 2020-luvulle harvinaisessa tulospiilossa. "Miltä nyt tuntuu" -kysymykseen näkee vastauksen kuvasta. (kuva: Lehtikuva/Markku Ulander)

Rakas kisapäiväkirja,

vuonna 2022 pääsee enää harvoin niin lähelle mustikkasoppa-aikakautta kuin perjantaiaamuna pääsi.

Ensiksikin joku muu suomalainen on ilman Iivo Niskasta voittanut olympiakullan viimeksi 12 vuotta sitten ja talviolympiakullan 20 vuotta sitten. Olympialajin maailmanmestaruuden on vuoden 2012 jälkeen saavuttanut suomalaisista yksilöurheilijoista Niskasen lisäksi vain Petra Olli.

Toiseksi Kansainvälisen hiihtoliiton tulospalvelu kyykkäsi noin puoleksi tunniksi. Silloin pääsi hetkeksi nykyajan klik-klik-älysormipuhelin-meininkien keskellä seuraamaan ainoana järkevänä mahdollisena vaihtoehtona televisiolähetystä.

Olympialaisten tulospalvelu ei paljoa auttanut. Televisiossakin väliaikoja tippui harvakseltaan jos silloinkaan.

Sitten pois kaikki kyynisyys ja negatiivisuus, kun nyt oltiin niin sanottujen hyvinvointiyhteiskunnan ongelmien parissa.

On mahdotonta päästä sellaisten henkilöjen pään sisään, jotka muodostavat merkittävän osan tämän lehden lukijakunnasta.

Miltä se Porilaisten marssi tuntuu teistä, jotka olette kuulleet sen Lasse Virénin kultajuoksujen jälkeen? Vastatkaa vaikka pullopostilla, jonka voi lähettää jonkun kesällä Vuohensaaresta Mathildedaliin risteilevän kulkupelin mukana.

Tuolloin 50 vuotta sitten ei muuten kirottu internetin tulospalvelun kaatumista. Eikä Virén toisaalta saanut Münchenin tai Montrealin olympiastadioneilta suoraa videoyhteyttä kotijoukkoihin, kuten Niskanen Kiinasta sai. Jotkut asiat ovat nykyisin aiempaa paremminkin.

Urheilussa on viime kädessä kyse senteistä, sekunneista ja pisteistä. Ilman niitä ei olisi valtavan suuria tunteita. Ja toisaalta ilman suuria tunteita ei ehkä koskaan olisi alettu mitata paremmuutta niillä senteillä, sekunneilla ja pisteillä.

On mahdotonta päästä urheilijan pään sisään. Kun Niskasta edeltänyt suomalainen maastohiihdon maailmanmestari Matti Heikkinen liikuttuu kommentoidessaan suoritusta, miltä se saavutus olympiavoittajasta suorituksen tekemisen jälkeen tuntuu? Niskasen ei tarvitse vastata, sillä hän tekee sen jo todella monesti perjantain aikana.

Säästetään ylisanoja ja historiatilastoja myöhempään käyttöön. Niille tulee tarvetta seuraavan viikon aikana vielä todennäköisesti useampaan kertaan. Aloittaen vaikka sisarusten samoissa olympialaisissa saavuttamien mitalien yhteismäärästä.

Tällä hetkellä tilanne on yhden tietolähteen perusteella seuraava: siskon ja veljen voittama henkilökohtainen olympiamitali samoissa talvikisoissa: Eric ja Beth Haiden, pikaluistelu 1980. Andreas ja Hanni Wenzel, alppihiihto 1980. Ivica ja Janica Kostelic, alppihiihto 2006. Iivo ja Kerttu Niskanen, maastohiihto 2022.

Lähdenpä tästä ennen lisätutkimuksia ostamaan mustikkasoppaa.

9. kisapäivän turha ja tarpeeton fakta:

Iivo Niskanen on yksi niistä 249 Iivosta, joille kyseinen nimi oli Suomessa ennen 2000-lukua annettu. 2010-luvulla syntyi 741 Iivoa, ja pelkästään vuosina 2020 ja 2021 yhteensä jo 254.

Tämä ei ole enää faktaa vaan veikkaus: aika monta tulevaa Iivoa saa alkunsa myös tänä vuonna.

Salon Seudun Sanomat pitää perinteistä kisapäiväkirjaa koko olympialaisten ajan.