Tämä on vasta alkua – Suomella on täydet mahdollisuudet tehdä paras olympiatulos yli 15 vuoteen

0
Suomen jääkiekkomiehet aloittivat kisat vahvalla 6-2-voitolla. (kuva: Lehtikuva/AFP/Anthony Wallace)

Realisti pettyy harvemmin kuin ylioptimisti. Suomen olympiamenestyksen osalta realisti ei saisi pettyä enää käytännössä kertaakaan kisojen aikana, vaikka mitalilajeista on takana reilusti alle puolet.

Suomen Olympiakomitea laski marraskuun lopussa, talvilajien maailmancupkausien alkumetreillä mitaliodottamaksi Pekingistä 3,5. Tilastosivusto Gracenote povasi tammikuussa neljää mitalia, ja suunnilleen samaan päätyi myös Olympiakomitean päivitetty arvio.

Nämä määrät ovat lähes kasassa Iivo ja Kerttu Niskasen sekä Krista Pärmäkosken ansiosta jo nyt. Kisat ovat alkaneet yli kaikkien järkeen perustuneiden odotusten.

Iivo Niskasen pronssi oli ehdottomasti positiivinen yllätys. Kahden mitalin saavuttaminen samasta naisten hiihtokilpailusta kuulosti puolestaan vielä kaksi viikkoa sitten täydeltä utopialta. Vastaavaan kahden olympiamitalin saaliiseen samassa maastohiihtokilpailussa oli Suomessa ylletty viimeksi vuonna 1984, suorittajina Aki Karvonen ja Harri Kirvesniemi.

Totta kai todennäköisyys Ilkka Herolan mitaliin nousi neljän yhdistetyn huipun poisjäännin myötä. Tietysti Rene Rinnekangas tai Enni Rukajärvi olisivat voineet unelmapäivänä saavuttaa lumilautailun slopestylestä suuria asioita.

Silti Suomi kulkee tässä vaiheessa vähintään tuplasti odottaman yläpuolella. Vielä olennaisempaa on kuitenkin huomata, että ensimmäiset kuusi varsinaista kisapäivää nostavat kaikkia mahdollisia ennusteita hurjasti ylöspäin siitä, mitä vielä viikko sitten saattoi ajatella.

Olympialaisten merkityksen urheilijoille on aistinut syvien pettymyksen jälkeisissä haastatteluissa. Useampaan kertaan on kuultu päivän olleen ”paska”.

Uloste on kuitenkin muuttunut konvehdiksi ja mitalikahveiksi. Kaikki kisoihin liittyvät asiat näyttävät tällä hetkellä niin sanotusti pelaavan Suomen pussiin. Tämä on vasta alkua.

Maastohiihdon matkavalikoima palvelee täydellisesti Kerttu Niskasta ja Krista Pärmäkoskea. Kun väliaikalähtö ja pariviesti hiihdetään vapaalla, on tilanne täysin toinen kuin Pekingin perinteisen tapauksessa.

Kun Norjan hiihto kyntää varsinkin naisten puolella, vaihtuu ennakoitu taistelu viestipronssista taisteluun kullasta. Raskaat ladut ja huollon onnistuminen päivästä toiseen mahdollistavat jopa pariviestissäkin Ruotsin sprinttihirmujen haastamisen.

Samoista syistä miehilläkin on molemmissa viesteissä huomattavasti paremmat mahdollisuudet kuin viikko sitten luultiin. Eikä K. Niskasta ja Pärmäkoskea kannata sulkea pois spekulaatioista vapaan kolmellakymmenellä kilometrilläkään.

Jääkiekossa miesleijonat aloittivat kisat vahvasti ja naisleijonat ovat kaikesta huolimatta edelleen vahvasti tarjolla pronssille.

Näin kolmen ja puolen–neljän mitalin realismi on vaihtunut seitsemän–kahdeksan mitalin realismiin. Se taas tarkoittaisi parempaa tulosta kuin kertaakaan 2010-luvulla: Vancouverista 2010 ja Sotshista 2014 tuli viisi, Pyeongchangista 2018 kuusi mitalia.

Useampi kuin yksi kulta on osunut Samppa Lajusen ansiosta Suomeen Salt Lake Cityssä 2002. Iivo Niskasen perjantainen suoriutuminen 15 kilometrin perinteisellä kertoo sen, voisiko Porilaisten marssi soida näissä kisoissa useammin kuin kerran.

Tässähän alkaa nousta melkoinen suomalainen kisahuuma. Otetaan loppuun jonkun mielestä kyyninen, toisen mielestä järkevä näkökulma. Suomi ei kuulu jo yhdeksäntoista kultamitalin saavuttaneen maan joukkoon. Lisäksi Ruotsilla on tässä vaiheessa seitsemän mitalia, joista neljä kultaista. Norjan epäonniset ja maassa varmasti pettymyksellisiltä tuntuneet alkukisat ovat tuottaneet 12 mitalia.