Tarinaniskijä runoili jo kymmenennen kokoelmansa – Raimo S. Virtanen päätyi Somerolta Pohjanmaalle

0
Raimo S. Virtanen poikkeaa synnyinseudullaan Somerolla joka kesä. Koronapandemian takia pari viime kesää on jäänyt väliin. Kuva: Somero-lehden arkisto/Juuso Alanne

Kymmenennen runokokoelmansa vastikään julkaissut runoilija Raimo S. Virtanen iskee tarinaa. Juttua on riittänyt pienestä pitäen ja runoiksi sanat alkoivat rytmittyä jo varhain.
– Heti ensimmäisellä luokalla opettaja laittoi luokan seinälle runon, jonka kirjoitin käytöksestä. Runoilin ainakin, että karvalakkia ei saa käyttää kesäkuumalla, Virtanen muistelee.
Somerolla vuonna 1947 syntynyt Virtanen asui lapsuutensa Talvisillan ja Häntälän kylissä. Hän arvelee kirjallisten taipumusten tulleen hiukan verenperintönä: Koskella syntynyt ja Turussa asunut eno Elias Daniel Saarinen kirjoitti kirjoja ja näytelmiä, ja käänsi nuorten romaaneja.
Saarisen käännösromaaneja julkaisi muun muassa kustantamo Kirjokansi, joka muutti myöhemmin Joensuuhun. Sen huomaan päätyi myös Virtanen.
– Ihastuin firman logoon, jossa oli kivikautinen lintu. Vasta myöhemmin huomasin, että enoni ollut samassa kustantamossa, hän kertoo.
– Runojen julki saaminen on pirun vaikeaa, ellei itse niitä kustanna.
Virtanen tarjosi tuloksetta tekstejään isoille kustantamoille jo 1970-luvulla. Eräskin kustannustoimittaja hautoi miehen runoja pari vuotta ja pyysi lisääkin, mutta lopulta palautti ne ilman saatesanoja. Torjuttu Virtanen oli hyvässä seurassa, sillä sama kustannustoimittaja oli hylännyt Arto Paasilinnankin.
– Kirjoitin tälle kustannustoimittajalle, kun sain keskipohjalaisen Anders Chydenius-kirjallisuuspalkinnon. Hän vastasi lopulta, että olet siis oppinut kirjoittamaan. Minä vastasin, että olet siis oppinut lukemaan, Virtanen naureskelee.
Kirjoittajayhdistys Keski-Pohjanmaan Pränttärit ry perustama kustannusosuuskunta Länsirannikko julkaisi runoilijan ensimmäisen kirjan Matkakirja eksyneille vuonna 1998.
Raimo S. Virtanen veistelee, että Pertti ”Spede” Pasanen taisi ottaa hänen lapsuudenperheestään nimen elokuvaansa Noin seitsemän veljestä.
– Meitä oli seitsemän, mutta vain kuusi eli aikuisikään. Yksi kuoli viisivuotiaana kurkkumätään vuonna 1938.
Somerolla varttunut Virtanen kävi alakoulun Häntälässä ja ylemmät luokat kylän keskustassa.
– Olen samaa vuosikertaa kuin Rauli ”Badding” Somerjoki, joka sai käydä Someron pirun kallista oppikoulua. Yksinhuoltajaäidillä ei ollut varaa laittaa meitä oppikouluun, ja sinne pääsi vain vanhempi veljeni kahdeksi vuodeksi.
Virtanen päätti Someron kansalaiskoulun kahdeksannen luokan 14-vuotiaana. Oy Strömberg Ab:n konepajakoulun sisäoppilaitokseen pääsi vasta 15-vuotiaana, joten poika harjoitteli välissä metallitöitä Somerolla sijainneessa Salon Automyynnin konepajassa.
– Sieltä saamassani työtodistuksessa todetaan, että Herra Virtanen eroaa palveluksestamme mennäkseen opiskelemaan, runoilija myhäilee.
– Sen jälkeen ei ole todistuksissa herroiteltu, vaikka minulla on 43 vuoden ajalta seitsemän työtodistusta!
Virtanen muutti opiskelemaan Helsingin Pitäjänmäelle. Konepajakoulun lisäksi hän suoritti keskikoulun, kävi lukiota ja valmistui Työteknillisestä koulusta.
Virtanen päätyi vaimonsa synnynpitäjään Keski-Pohjanmaan Reisjärvelle vuonna 1974 saatuaan töitä Elecster Oyj:n konepajalta.
– Puoli vuotta olin sorvilla ja sen jälkeen 31 vuotta työnjohtajana.
Lopputili lyötiin yllättäen kouraan vuonna 2005.
– Se oli elämäni karmein kokemus. Tekemättä jäivät tärkeimmät työvuodet, jotka olisivat kasvattaneet eläkettä.
Virtanen sai todeta, että ihmiset, joita hän oli pitänyt ystävinään, eivät olleetkaan sellaisia.
– Mutta eihän mikään yritys ole inhimillinen olento, hän huomauttaa.
Virtanen muistaa hyvin 1970-luvun alun tapahtumat Hankoniemen Lappohjassa, jossa hän oli vuoden töissä Koverharin terästehtaalla ennen Reisjärvelle muuttoaan. Masuuni puhdistettiin kesäisin ja yleensä sen tulivat tekemään saksalaiset ammattilaiset, mutta vuonna 1974 mukana oli ainakin yksi paikallinen asentaja.
– Hän oli ryöminyt putkeen, jäänyt kiinni ja kuollut sinne myrkkykaasuihin, kun häntä ei osattu kaivata. Perhe asui työsuhdeasunnossa, josta vaimo ja lapset häädettiin kahden viikon päästä miehen kuolemasta.
Virtanen on kirjoittanut runon tapahtumasta ja monesta muusta elämänsä varrella kokemastaan ja näkemästään.
– Vuonna 2019 julkaistun romaanini Kaikki ne jotka syntyivät nimettöminä maisemat ovat Somerolta, mutta muuten siinä sekoittuu fiktio ja fakta lapsuuden kipeistä jutuista. Äiti puhui kuolleesta veljestäni koko ikänsä ja vanhemmiten niin, kuin tämä olisi ollut hengissä.

Mies joka viljeli sanoja on viides Kirjokannen kustantama Raimo S. Virtasen teos.

Miehen runokokoelmat ovat Matkakirja eksyneille, Niin kauan kuin valot syttyvät ikkunoissa, Puiden varjot ovat kertomuksia maasta, Graffiteja maalaava enkeli, Puut kuuntelevat meitä, Todellisuus koostuu myös kuvitelluista hetkistä, Lopulta vuori tulee luoksesi ja Kertomuksia yksinäisistä matkoista. Maalauksia ja runoja sisältävän Pysähtymisen lumouksen Virtanen teki yhdessä kuvataiteilija Maikki Parkkilan kanssa. Virtasen uusin runoteos on vastikään julkaistu Mies joka viljeli sanoja.
– Kirjailija on aina aikansa ja ympäristönsä vanki. Siksi universaalia ja ajatonta tekstiä on niin vaikea kirjoittaa. Jos Ernest Hemingway olisi asunut täällä Pohjanmaalla, hän ei olisi koskaan kirjoittanut Nobel-palkittua pienoisromaaniaan Vanhus ja meri. Siitä olisi täällä tullut korkeintaan Vanhus ja latomeri.
Virtanen kirjoittaa ajatuksensa muistiin käsin, ja muokkaa ne myöhemmin runoiksi tietokoneella.
– Olin Suomen Kirjailijaliiton jäsenenä muutaman vuoden, mutta totesin, ettei kalliin jäsenmaksun maksaminen hyödytä. Olen kokenut ikärasismia; viimeksi sain apurahan vuonna 2011, 74-vuotias runoilija sanoo.
Hän naurahtaa muistavansa kaksi saamaansa kommenttia läpi elämänsä:
– Vuonna 1955 Häntälän kansakoulun toisen luokan käytävällä lettipäinen tyttö sanoi, että sinulla on paskanväriset silmät. Armeijan jälkeen Valtion iltaoppikoulussa vuonna 1968 suomen kielen opettajani Pirkko Huurto sanoi, että sinusta tulee kirjailija.

SANOJA VILJELEVÄ MIES

Raimo Sakari Virtanen

Kirjailija-runoilija syntyi Somerolla 6.11.1947.
Asunut vaimonsa kanssa Reisjärvellä vuodesta 1974.
Viisi aikuista lasta, joista kaksi asuu Salossa; muut Kaarinassa, Paraisilla ja Mäntyharjulla.
Teki työuransa konepajoilla.
Kirjoittanut kymmenen runokokoelmaa ja yhden romaanin.
Sai Anders Chydenius-kirjallisuuspalkinnon vuonna 2017.
Motto: Runoja ei kirjoittamalla kirjoiteta, vaan ne merkitään muistiin.

Mitä minusta ei tullut

Harakat olivat tehneet lokakuisena aamuyönä
sataneeseen ohueen lumikerrokseen
riimukirjoitusta jota oli vaikea tulkita muuten,
mutta siinä näki kaiken yleisen epävarmuuden
Siksi tunsin vaistomaisesti yhteenkuuluvaisuutta
niihin viesteihin
Vain yksi asia oli varma: minusta ei koskaan
tullut metsästäjää
Maailma maailmassa
Ehkä olisi lopultakin turhaa matkustaa
viisisataa kilometriä
lapsuusmaisemaan, kun kaikki se on
kuitenkin pääsi sisällä koko ajan
Sillä kannat mukanasi koko maailmaasi,
ja siksi tämä kaikki voi joskus tuntua
niin raskaalta
Mitä tässä sitten
Mies kävi vuosia yksityisellä psykiatrilla.
Loputonta puhetta.
Sitten hän sai diagnoosin:
kaksisuuntainen mielialahäiriö
Tultuaan alas kadulle lääkärin työhuoneelta,
hän ensimmäisen kerran huomasi että
katu oli yksisuuntainen katu
Ja hän epäröi kumpaan suuntaan
pitäisi lähteä