Munuaispotilaiden hemodialyysihoitoa on annettu Salon sairaalassa 20 vuotta. Kahdeksanpaikkaisella dialyysiosastolla käy parhaillaan hoidossa 20 potilasta etupäässä Salosta, Somerolta, Paimiosta ja Kemiönsaaresta. Suurin osa saa hoitoa kolme kertaa viikossa.
Dialyysi on keinotekoista veren puhdistamista, kun ihmisen omat munuaiset eivät toimi normaalisti. Potilaan omaa verta kierrätetään dialyysikoneessa, jossa elimistön myrkyt jäävät munuaisen työtä tekevään tiheään suodattimeen.
– Suodattimeen jää ureaa ja muita kuona-aineita. Se poistaa verestää myös vitamiineja, joten potilaat saavat vitamiinikorvaushoitoa, munuaissairauksiin erikoistunut lääkäri eli nefrologi Pia Paalosmaa kertoo.
Salon sairaalassa työskentelee kaksi nefrologia ja yhdeksän dialyysitaitoista sairaanhoitajaa.
– Alkuun Salossa kävi vain muutamia potilaita ja osasto teki pelkkää aamuvuoroa. Nykyään maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin on myös iltavuoro, vastuuhoitaja Noora Koskinen kertoo.
Tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin hoitoa annetaan edelleen vain aamuvuorossa.
Dialyysihoidossa ollaan keskimäärin nelisen tuntia. Sinä aikana ihmisessä oleva 4–5 litran verimäärä ehtii kiertää dialysaattorin läpi monta kertaa. Dialyysin aikana potilaasta poistuu myös nestettä.
Hemodialyysihoito tehdään käteen tehdyn fistelin tai rintakehälle asennetun kanyylin kautta. Kanyyliä käytetään alkuun. Fisteli eli veritie tehdään verisuonileikkauksella, jossa laskimo on yhdistetty valtimosuoneen.
Dialyysihoito on usein rankkaa ja sen aikana verenpaineet laskevat. Moni on väsynyt ja vetämätön dialyysin jälkeen. Hoidon aikana ei saa syödä, mutta sen jälkeen potilaille tarjotaan osastolla ruoka.
– Dialyysin jälkeen voi huimata, joten suosittelemme käyttämään taksia, Pia Paalosmaa huomauttaa.
Osa hoidettavista katsoo dialyysin ajan televisiota, lukee tai kuuntelee äänikirjaa.
– Joku nuorempi saattaa tehdä töitä tietokoneella, mutta moni iäkkäämpi nukkuu, Noora Koskinen toteaa.
Salon osastolla pisimpään käyneet munuaispotilaat ovat saaneet dialyysihoitoa lähemmäs 15 vuotta. Hoito loppuu siirrännäisen saamiseen tai kun yleisvointi heikkenee niin, ettei dialyysiä voida enää toteuttaa.
– Siirtojonossa oleva voi saada siirteen nopeastikin, mutta osa joutuu odottamaan jopa neljä vuotta, jos omaan kudostyyppiin sopivaa siirrettä ei löydy. Joskus sopivan kudostyypin siirrännäinen löytyy omaisilta, Pia Paalosmaa toteaa.
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä hemodialyysihoidossa käy parhaillaan noin 130 munuaispotilasta. Harva heistä on siirtojonossa. Kaikkien yleisvointi ei kestäisi isoa leikkausta. Osalla joku muu sairaus estää siirtoleikkauksen.
– Joskus potilas voi sanoa, ettei jaksa enää jatkaa hoitoja. Silloin hänelle tarjotaan saattohoitopaikka, Paalosmaa huomauttaa.
Dialyysihoitoa alettiin antaa Suomessa 1960-luvun alussa. Turun yliopistollisessa sairaalassa sitä annettiin ensimmäisen kerran vuonna 1961. Tuolloin dialyysilaitteet olivat huoneen kokoisia. Nykyään laitteet ovat näppärästi liikuteltavia.
Alkuun Varsinais-Suomen munuaispotilaita hoidettiin pelkästään Tyksissä, mutta hoitomatkojen lyhentämiseksi osastoja on perustettu myös maakuntaan. Muutamaa vuotta ennen Saloa dialyysiosasto perustettiin Loimaan sairaalaan ja Salon jälkeen osasto avattiin vielä Uudenkaupungin sairaalaan.
– Lähisairaalan rooli on tärkeä, koska sen ansiosta palvelu on lähellä. Dialyysipäivät ovat muutenkin raskaita, ja matkat lisäävät rasittavuutta, Noora Koskinen painottaa.
Pia Paalosmaa sanoo dialyysihoidon sitovuuden yllättävän monet: dialyysistä ei voi pitää taukoa, kun se on kerran aloitettu. Se ei kuitenkaan estä esimerkiksi matkustamista. Dialyysi onnistuu matkakohteessa, kunhan hoito suunnitellaan etukäteen.
– Dialyysiin pääsee loman aikana muuallakin Suomessa kuten vaikka Ylläksellä ja myös esimerkiksi Espanjassa ja Kreikassa. Jotkut asuvat kesäkuukaudet muualla ja käyvät silloin dialyysissä mökkikunnissaan, Paalosmaa kertoo.
Salon dialyysiosaston 20 toimintavuoden aikana tekniikka on kehittynyt reippaasti. Se on tehnyt potilaiden hoidosta entistä parempaa ja tehokkaampaa. Dialyysilaite kertoo muun muassa puhdistustuloksen, joten hoidon tehoa on helppo seurata.
Pia Paalosmaa valmistui nefrologiksi vuonna 2005. Hän muistaa, ettei silloin tullut kuuloonkaan aloittaa dialyysihoitoa yli 80-vuotiaille.
– Nykyään näin tehdään, sillä iäkkäät ovat aiempaa paremmassa kunnossa.
Hemodialyysiä voidaan tehdä kotonakin. Suomessa on tavoitteena, että vuoteen 2025 mennessä puolet hoidettavista olisi kotihoidossa.
– Se on edullisempi vaihtoehto. Kotiin pitää kuitenkin tulla kunnan vesi, koska hoidon yhteydessä kuluu paljon vettä, Noora Koskinen muistuttaa.
Kotona hemodialyysiä voi tehdä öisinkin. Paras hoitotulos saavutetaan, kun dialyysi toteutetaan esimerkiksi viitenä–kuutena yönä viikossa. Hoidon jälkeen letkut ja koneen ”munuainen” on vaihdettava ja kone puhdistettava.
Salon sairaalaan suunnitellun uudisrakennuksen dialyysiosastolle on tulossa pari lisäpaikkaa.
Salon sairaalan dialyysiosasto täyttää 20 vuotta 18.3.
DIALYYSI
Munuaisen vajaatoiminnan hoitoa
Dialyysi korvaa osittain munuaisen toimintaa. Hoito aloitetaan, kun pelkällä lääkehoidolla ja ruokavaliolla ei enää päästä haluttuun hoitotulokseen.
Munuaisten vajaatoiminnassa veri ei puhdistu kunnolla kuona-aineista eikä nestettä poistu kehosta riittävästi.
Dialyysi auttaa munuaisten vajaatoiminnan aiheuttamiin oireisiin, kuten väsymykseen, pahoinvointiin ja ihon kutinaan.
Tavoitteena on ehkäistä lisäsairauksien syntymistä sekä parantaa elämänlaatua. Dialyysin turvin voi elää kymmeniä vuosia.
Dialyysihoitoa voidaan tehdä kotona tai hoitoyksikössä veriteitse (hemodialyysi) tai käyttämällä hyödyksi omaa vatsakalvoa (peritoneaalidialyysi). Hoitomuoto valitaan yksilöllisesti ja sitä voidaan tarvittaessa vaihtaa.
Dialyysissä oleva voi käydä töissä, harrastaa, matkustaa ja liikkua normaalisti. Hyvä yleiskunto auttaa jaksamaan hoidon rasitusta.
Lähde: Munuais- ja maksaliitto
”Ihan kuin kotiinsa tulisi”
Kemiönsaarelainen Saga Gusev ajelee taksilla Saloon dialyysihoitoon maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin.
– Ihan kuin kotiinsa tulisi, pirteä 86-vuotias hymyilee ja kiittelee hoitajia ihaniksi.
Gusev nousee kemiöläisen rivitalonsa pihalta taksiin puolen päivän aikaan ja palaa kotiinsa illalla puoli seitsemältä.
– Verenpaineeni on matala, ja täältä lähtiessä yläpaine voi olla vain 85. Olen väsynyt hoidon jälkeen, enkä voi edes syödä täällä, koska oksentaisin matkalla. Joskus pitää muutenkin pysähtyä kesken kotimatkan haukkaamaan raitista ilmaa, hän kertoo ja kehuu saavansa osastolta aterian mukaansa.
– Kotona täytyy ensin huilata ennen kuin jaksaa syödä.
Gusev hörppää välillä hoidon aikana vettä saadakseen verenpaineensa nousemaan, ja osaa kuitata dialyysikoneen:
– Se alkaa huutaa, jos verenpaine on liian korkea tai matala.
Saga Gusev sai aikoinaan munuaissiirrännäisen.
– Se toimi yli 13 vuotta, mutta vuonna 2014 oli aloitettava dialyysihoito. Ensin kävin Turussa, mutta sitten pääsin tänne Saloon.
Gusev kertoo dialyysireissujen rytmittävän arkea.
– Tänne on kiva päästä kulkemaan. Kaikki on tuttua ja mukavaa.
Gusev toteaa olleensa koronapandemian takia varovainen ja pysytelleensä enimmäkseen kotona.
– Olen käynyt pihalla viemässä roskat, mutta muuten en ole käynyt ulkona. Kotona vain istun, pelaan korttia ja siivoan sen verran kuin tarvitsee. Auton olen jättänyt pois, ja poika hoitaa kauppa-asiani. Ruoan teen itse.
Gusev iloitsee kevään etenemisestä:
– Pian pääsee parvekkeelle istumaan keinussa.
