Käsityötaito kukkii Villissä – Ritva Ilanderin ja Seija Ketolan tekstiilinäyttelyssä nähdään konkareiden kädenjälkeä

0
Ritva Ilander on tehnyt 41 vuoden aikana satoja tilkkutauluja. Tässä muutamia viimeisimpiä teoksia. Kuvat: SSS/Minna Määttänen

Kulttuuritalo Villissä avautuu tänään tekstiilinäyttely Käsintehtyä kauneutta, joka esittelee kahden pertteliläisen, pitkän linjan kädentaitajan töitä.

Ritva Ilander tunnetaan taidokkaista luontoaiheisista tekstiilitauluista, joita voisi luulla maalatuiksi, mutta tosiasiassa niissä ei ole siveltimen vetoakaan. Maisemia ja kasveja esittävät teokset on tehty kangastilkuista ompelukoneella. Joitakin yksityiskohtia on lisätty käsin ompelemalla, kuten esimerkiksi hopealangalla pistellyt hämähäkinseitit.

– Ja hämähäkit. Vaikka pelkään hämähäkkejä. Hämähäkki ja ukkonen ovat kaksi kauhistusta, Ilander naurahtaa.

Ilanderin tauluissa toistuvat metsäiset ja kallioiset maisemat sekä kukat, joista ylivoimaisesti eniten hän on tehnyt orvokkeja, krasseja ja unikoita.

– Krassi on lempikukkani. Vaikka sen ompelee miten, se on aina hyvin, samoin kuin orvokki, Ilander kuvailee.

Herkän kauniissa tauluissa on paljon myös ojanpientareilta tuttuja luonnonkukkia, kuten päivänkakkaroita, maitohorsmia, puna-apiloita ja koiranputkia. Joskus maisemassa on myös taloja tai puun kylkeen voi nojata polkupyörä, polkua tepastella kissa. Mitään varsinaista mallia tai esikuvaa näkymille ei ole.

– Ne ovat vain täällä kovalevyllä, Ilander hymyilee ja osoittaa päätään.

Näyttelyn tuoreimpien teosten joukossa on myös ajankohtainen ja kantaaottava teos nimeltä Ilmastonmuutos.

– Samassa taulussa ovat kaikki vuodenajat. Kyllä ilmastonmuutos vaan on täällä, ei siitä mihinkään pääse, Ilander toteaa.

Ritva Ilanderin tekstiilitaulujen maisemat syntyvät hänen omasta mielikuvituksestaan.

Ilander aloitti tilkkutaulujen tekemisen vuonna 1981. Teknisen ompelutaidon hän sai jo nuorena Lammervon housutehtaassa. Oma tyyli ja työskentelytapa ovat muotoutuneet vuosien kuluessa tekemisen kautta.

– Tekniikka on pysynyt samana, mutta jonkinlaista kehitystä on tapahtunut samassa tahdissa kun hiukset ovat harmaantuneet, hän miettii.

Myös työväline on säilynyt samana: kaikki sadat tilkkutyöt ovat syntyneet 1970-luvun ompelukoneella.

– Vanha ja luotettava Evani on yhtä vanha kuin toinen tyttäreni, 47 vuotta. Välillä kokeilin uudempaa konetta, mutta sitten palasin taas vanhaan.

Ilanderin tauluja on nähty vuosien varrella lukuisissa näyttelyissä, ja lisäksi hänellä on jatkuva pieni myyntinäyttely oman kotinsa yhteydessä. Villin näyttelyssä on esillä yhteensä 46 teosta, jotka kaikki ovat syntyneet viimeisen kolmen vuoden aikana.

– Korona on vaikuttanut siten, että kotinäyttelyssäni on kävijöitä todella harvoin. Muutenkaan tauluja ei tällä hetkellä hirveästi harrasteta kotien seinillä. On hyvin pelkistettyä: valkoista, harmaata ja mustaa, Ilander toteaa.

Seija Ketolalla on näyttelyssä esillä värikäs valikoima korona-aikana valmistuneita sisustuspoppanoita.

Korona on myös siirtänyt Ilanderin näyttelyä. Hänen piti jo vuosi sitten järjestää 40-vuotisjuhlanäyttely yhdessä poppanasta sisustustekstiilejä tekevän Seija Ketolan kanssa. Nyt näyttely viimein toteutui.

Ilanderilla ja Ketolalla on ollut yhteisiä näyttelyitä jo 1980-luvulta lähtien. Viimeksi heidän töitään oli esillä vuonna 2019 Someron Pellavakeskuksessa.

Seija Ketolalla tulee tänä vuonna kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun hän aloitti poppanoiden kutomisen. Välillä kutomisessa oli vajaan parinkymmenen vuoden tauko, kun hän piti Somerolla käsityö- ja lahjatavarakauppaa. Vuonna 2019 hän palasi jälleen kangaspuiden ääreen.

– Jäin eläkkeelle, ja minulla oli paljon kuteita. Annoin tehdä niistä Someron toimintakeskuksessa liinoja ja silloin tajusin, että olen hölmö, ellen itse tee jotain niistä. Kutoessa menee päivä mukavasti, varsinkin, kun ei ole aikataulua.

Villin näyttelyssä on esillä Ketolan korona-aikana kutomia tyynynpäällisiä, pöytäliinoja, penkinpäällisiä, seinävaatteita, patalappuja ja keinutuolinmattoja.

– Uusi ideani ovat oviverhot, Ketola mainitsee ja näyttää, miten poppana taipuu moneksi.

Ketola nauttii väreistä ja niiden sommittelusta. Hänen raidallisissa poppanoissaan on sekä räiskyviä räsymaton värejä että lempeitä pastelleja. Hän on kutonut myös nykypäivän pelkistettyyn sisustukseen sopivaa tasaraitaista ja yksiväristä poppanaa. Ketola näkee, että poppana ei ole mikään menneisyyden tekstiili.

– Kyllä poppanalla on paikka nykypäivänkin kodeissa kestävänä, pestävänä, helppohoitoisena ja puuvillaisena. Kun poppanaliina ei enää käy esimerkiksi pöydälle, sen voi käyttää loppuun laudeliinana. Pesun jälkeen sen voi vain muotoilla ja rullata kuivana tiukalle rullalle, hän neuvoo.

Käsintehtyä kauneutta -tekstiilinäyttely Kulttuuritalo Villissä (Vähäsillankatu 9, Salo) 3. huhtikuuta saakka ma–su klo 12–17.