Kirjakkalan ruukin rakennukset Teijolla suojellaan rakennusperintölailla. Kulttuurihistoriallisesti arvokasta kohdetta on varjeltu tähänkin asti, mutta Varsinais-Suomen ely-keskus haluaa vahvistaa ruukkialueen suojelua entisestään.
– Tavoitteena on määritellä tarkat suojelumääräykset. Mitään kovin isoja muutoksia ei ole tulossa, ylitarkastaja Kirsti Virkki ely-keskuksesta kertoo.
Ruukin omistaa Metsähallitus, jonka hakemuksesta alueen rakennukset suojeltiin asetuksella jo kolmisenkymmentä vuotta sitten. Se koski lähinnä rakennusten ulkonäköä.
– Ely-keskus on hyvällä asialla. Suojelumääräykset vain helpottavat ja selkeyttävät alueen hallintaa. Emmehän me ole siellä tähänkään asti tehneet mitään omin päin. Museovirasto on ollut aina mukana, erikoissuunnittelija Anna Arnkil Metsähallituksesta muistuttaa.
Suojelumääräyksiä sovelletaan pian myös käytännössä, kun yli kolmesataa vuotta vanhan Kirjakkalan eli Hamarijärven padon korjaussuunnitelma valmistuu.
Kirjakkalan vanhin rakennus Hamarijärven rannalla on kartanon vanhempi päärakennus Patruuna vuodelta 1777. Ruukinkartano eli Insinööritalo, viljamakasiini sekä työväen asuintalot Patotalo ja Kjällman/Laakso ovat kaikki 1800-luvulta.
– Se on todella hieno kokonaisuus, jossa rakennusperintö, muinaisjäännökset sekä luonto- ja maisema-arvot yhdistyvät, Kirsti Virkki ihastelee.
Harmaakivistä ladottu Hamarijärven pato on noin viisikymmentä metriä pitkä ja kuusi metriä paksu. Se on voinut olla paikoillaan jo 1600-luvun lopulta. Metsähallitus teettää padolle parhaillaan korjaussuunnitelmaa.
– Suojelumääräyksissä on huomioitu myös patoturvallisuuslain vaatimukset. Pato on osa suojelukokonaisuutta, mutta suojelumääräysten kirjauksilla me pystymme toimenpiteisiin, jotka takaavat padon toimivuuden ja turvallisuuden myös tuleville sukupolville, Anna Arnkil toteaa.
Vanhoilla hirsirakennuksilla ei ole tiedossa korjausvelkaa.
”Rakennukset ovat hyvässä tai kohtuullisessa kunnossa, eikä suurempia korjaustarpeita ole tiedossa. Pientä huoltoa tehdään jatkuvasti”, kulttuuriperinnön erikoissuunnittelija Tuija Väli-Torala Metsähallituksesta vastaa sähköpostilla.
Metsähallitus esitti Kirjakkalan ruukkialueen vanhojen rakennusten suojelua sen jälkeen, kun Teijon retkeilyalue oli vuonna 1991 perustettu. Suojelu toteutui kesällä 1994 asetuksella valtion omistamien rakennusten suojelusta.
”Kirjakkalan taloihin on suunniteltu retkeilyalueen kävijöille majoitustiloja, kunhan rahat rakennusten kunnostamiseen löytyvät. Tähän asti niitä on vuokrattu kesäasunnoiksi”, Salon Seudun Sanomat kertoi.
Lehti luonnehti, että Kirjakkalan ruukkialueen rakennukset olivat maallikon mielestä ränsistyneen näköisiä rötisköitä, mutta kuntotarkastus oli osoittanut, että ne olivatkin kelpo taloja.
Metsähallitus ryhtyi ensimmäiseksi raivaamaan ja harventamaan ruukinmiljöön puustoa, mutta alueelle laadittu kunnostus- ja käyttösuunnitelma jäi sen jälkeen odottamaan rahoitusta. Vuonna 1998 tuli vihdoin tieto kahdeksasta miljoonasta markasta, josta EU:n osuus oli liki puolet. Perniön kunta sijoitti hankkeeseen 200 000 markkaa.
Ruukinkartanon seinistä löytyi remontissa 1700-luvun tapettiharvinaisuuksia, joista kerubimaisia, leikkiviä pikkupoikia esittävä tapetti oli Museoviraston mukaan suorastaan aarre.
Vuosituhannen vaihduttua alueelta jouduttiin poistamaan noin 1 400 tonnia öljyn ja raskasmetallien saastuttamaa maata. Se oli perua vanhassa navetassa ja pajassa 1940-luvulla toimineista yrityksistä.
Kunnostus kesti neljä vuotta ja vaati kaksi miljoonaa euroa. Kirjakkalan ruukin avajaisia vietettiin viimein kesäkuussa 2002. ”Avajaisissa tuoksui vielä tuore maali. Jälki on huolellista”, Salon Seudun Sanomat kuvaili. Lehden mukaan sisustus, värit ja tapetit oli sovitettu 1800-luvulla käytössä olleiden talojen tunnelmaan.
Rakennusperinnön suojelua koskeva laki tuli voimaan vuonna 2010. Valtion rakennusperintö koostuu valtion omaan käyttöönsä rakentamista tai hankkimista rakennuksista, rakennusryhmistä sekä rakennetuista alueista. Se käsittää yli 10 000 rakennusta.
Kirjakkalan ruukki on myös muinaismuistolain tarkoittama kiinteä muinaisjäännös, jossa kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu kajoaminen on kielletty ilman lainmukaista lupaa.
