”Kukakohan täällämyy ittiään ja kenelle!”– Niklas Lindgren ohjasi viisaan komedian ennakkoluuloista, sydämellisistä ihmisistä ja ahdaskatseisesta yhteisöstä

0
Anna Ackerman, Leea Klemola ja Emma Kilpimaa muodostavat Huonojen naisten tehokolmikon, joka särkee ahdasmielisen kyläyhteisön ennakkoluuloja.

Häät ovat läpi elokuvahistorian tarjonneet mahtavan taustan komedialliselle tarinankerronnalle. Eivätkä häät petä nytkään. Huonot naiset kasvaa keskitetystä lähtökohdastaan temaattisesti moneen suuntaan, mutta kaikille sen aiheille ja tarinalinjoille häät luovat veikeän koomisen kontekstin.

Niklas Lindgrenin ohjaajanviisautta on tietysti ollut jättää itse juhla vain tapetiksi kaiken taustalle. Etualalla ovat pienen pohjoissuomalaisen kylän ahdasmielinen ilmapiiri, päähenkilön ja hänen aikuistuvan tyttärensä muuttuva suhde, kylän yksinäisten miesten rakkauden nälkä ja jokaisen kyläläisen mieltä kalvava russofobia.

Huonoissa naisissa juhlitaan kyläpahasta ynnä seurakuntaneuvostoa kauhun vallassa pitävän mahtinaisen Raakelin (Rea Mauranen) lapsenlapsen häitä. Juhlapaikkana toimii seurakuntatalo, jota emännöi toimelias Johanna (Leea Klemola). Hänet tiedetään ahkeraksi naiseksi, mutta hänen ristinään on avioton lapsi, joka antaa kylän tiukkapipoille oikeutuksen salaa halveksia häntä.

Johannan lapsi on aikuistumassa oleva tytär (Emmi Kilpimaa), joka katselee maailmaa hiukan avarammasta näkökulmasta kuin kylän moraalinvartijat.

Häiden aattona seurakuntatalon pihaan pamahtaa pikkubussillinen venäläisiä ilotyttöjä. Heidän autonsa on hajonnut, ja pakkanen paukkuu kolmessakympissä. Herranpelossaan Johanna vastustelee naisten auttamista, mutta tytär pitää itsestään selvänä, että pulaan joutuneista lähimmäisistä huolehditaan.

Alkaa hetkittäin farssimaisille kierroksille yltyvä ralli venakkojen piilottelusta juhlaväen silmien alla. Yksi naisista päätyy häihin tarjoilijaksi – ja osoittautuu ihan samanlaiseksi ihmiseksi kuin muutkin, vaikka Johannakin on hänet aluksi leimannut vain epämääräiseksi ilolintuseksi.

Kylän miehillä on vihiä seurakuntatalon piharakennuksessa asustelevista ammatinharjoittajista. Farssi saa uuden kierteen, kun kesken häiden käydään ruokkimassa lihanhimoa.

Huonoissa naisissa nauretaan ennakkoluuloille ja asetetaan harvat hyväsydämiset ihmiset vastakkain yhteisön ambientin ahdasmielisyyden kanssa. Ristiriita on toimiva ja koomisesti jännittynyt.

Karoliina ja Niklas Lindgrenin käsikirjoitus murtaa myös yksilöiden omia mielikuvia itsestään. Johanna näkee itsensä päättäväisenä ja itsenäisenä naisena, vaikka tosiasiallisesti mielistelee seurakuntaneuvoston tanttoja. ”Kukakohan täällä myy ittiään ja kenelle”, kysyy tytär äidiltään ja pyyhkii samalla rähmät kaikkien silmistä.

Loppuviimein kukaan ei voi ostaa toista, esittää Huonot naiset, tai kuten yksi huonoiksi leimatuista naisista sen muotoilee: ”me myydään palveluita, ei itteämme”.

Huonot naiset on tv-töiden jälkeen Niklas Lindgrenin ensimmäinen täyspitkä elokuva. Debyytti on kovinkin onnistunut, sillä Huonoissa naisissa on viisautta ja rentoa kerronnallista otetta ja vissiä huumoria.

Komediaelokuvalta tuskin on kohtuullista odottaa enää enempää.

HUONOT NAISET (Suomi 2022). Ohjaus: Niklas Lindgren. Käsikirjoitus: Karoliina ja Niklas Lindgren. Kuvaus: Aarne Tapola. Leikkaus: Katja Pällijeff. Musiikki: Artturi Taira ja Samuli Kukkola. Näyttelijät: Leea Klemola, Emma Kilpimaa, Mikko Penttilä, Jussi Vatanen, Anna Ackerman, Rea Mauranen, Anna-Leena Sipilä, Sinikka Mokkila, Tiina Pirhonen, Kari Ketonen.