Paikallisten urheilijoiden lisäksi myös salolaiset urheilujournalistit saivat eilen kunniaa Varsinais-Suomen Urheilugaalassa. Salon Seudun Sanomien urheilutoimitukselle myönnettiin nimittäin urheilukulttuurin edistäjä -palkinto.
Salkkarin urheilutoimittajat Juha Tuuna ja Olli Mäntylä olivat huomionosoituksesta kiitollisia mutta myös hämillään.
– Vaivaannuttaa, urheilutoimituksen esimiehenä vuodesta 2012 lähtien toiminut Tuuna kommentoi spontaanisti.
– Joskus opetettiin, että kulttuuri koostuu ihmisten tavoitteellisesta toiminnasta ja elämäntavoista. Se on sukupolvien välistä jatkumoa. En näe, että tiedotusvälineillä olisi merkittävää roolia kulttuurin edistäjänä. Me vain kirjoitamme tekstiä lehteen ja nettiin, paiskimme hemmetisti duunia, hän syventää.
Mäntylä, joka on toiminut Tuunan aisaparina jo 12 vuoden ajan, korostaa, että Salkkari pyrkii uutisoinnissaan laajan lajikirjon esilletuomiseen.
– Toki meillä on painopistelajimme. Seuraamme erityisen tarkasti paikkakunnan liigajoukkueita, kesällä palstatilaa vie yleisurheilu. Pyrimme kuitenkin aina käsittelemään myös muita lajeja. Ehkä osaltaan siksi meille myönnettiin tämä kunnianosoitus.
Urheilukulttuurin edistäjä -palkinto on jaettu edellisinä vuosina merkittäville vaikuttajille ja instituutioille. Sen ovat pokanneet esimerkiksi turkulaisen FC Inter -jalkapalloseuran perustanut Stefan Håkans, Someron Seiväskarnevaalit ja perinteikäs Paavo Nurmi Marathon -juoksutapahtuma.
– Ja nyt se myönnettiin kahden miehen urheilutoimitukselle, Tuuna naurahtaa.
Vaikka sporttikaksikko on nöyrä ja vaatimaton, se myöntää palkinnon lämmittävän.
– Ei synkistellä. Olemme kiitollisia ja otettuja, he toteavat.
Salkkarin urheilutoimituksen työskentelyä ohjaa terve ja realistinen kriittisyys.
– Meillä ei ole tarvetta pumpata ilmaa kenenkään renkaisiin, Tuuna sanailee.
Hän lisää, ettei kaksikko katso urheilua ”sinivalkoisten lasien” läpi.
– Me emme fanita. Vaikka Olli on pitkän linjan salolainen ja minäkin saavuin tänne jo vuonna 2008, ei meillä silti ole sidoksia paikallisiin seuroihin tai toimijoihin. Sama päätee maajoukkueisiin.
Tuuna ja Mäntylä kertovat, että he keskittyvät uutisoinnissaan urheilusivistyksen kasvattamiseen ja salolaisen urheilukuluttajan informoimiseen.
– Urheilujournalismilla on paha tapa herättää sensaatiota ja analysoida tapahtumia puhki. Me emme väännä kaikkea rautalangasta, mutta haluamme silti olla hyödyksi myös vihkiytymättömille lukijoille, Tuuna sanoo.
– Pyrimme siihen, että löytäisimme juttuihimme uusia nostoja ja kulmia. Sellaisia, joita ei käydä läpi kaikissa mahdollisissa urheilustudioissa, Mäntylä lisää.
Nyt ansaittu palkinto ei ole ainut laatuaan, joka Salkkarin urheilumiehitykselle on viime aikoina myönnetty. Tuuna palkittiin Suomen vuoden 2020 urheilujournalistina ja vuotta aikaisemmin urheilutoimitukselle myönnettiin kollektiivisesti Lentopalloliiton vuoden mediapalkinto.
”Meillä ei ole tarvetta pumpata ilmaa kenenkään renkaisiin.”
Vaikka toisin voisi kuvitella, ei urheilutoimittajan työpäivä koostu pelkästä jutun kirjoittamisesta. Iltavuorossa oleva toimittaja myös taittaa ja oikolukee Salkkarin urheilusivut. Juttujen nettiversiotkin on tehtävä, toisinaan vastuulla on myös valokuvaaminen.
Tuuna toteaa, että hänellä ja Mäntylällä olisi ”piipussa enemmänkin paukkuja”.
– Talviurheilua olisi kiva käsitellä enemmän. Valitettavasti resurssimme ovat hyvin rajalliset.
Työparin lähtökohtana on, että myös historia pitää tuntea, vaikka urheilijat ja seurat ovatkin keskiössä.
– Meidän täytyy muistaa, että ihmiset maksavat lukeakseen juttujamme. Lukija on aina tärkein, häntä ei saa aliarvioida, Tuuna näkee.
– Ammattiylpeys on vähintään yhtä tärkeää kuin ammattitaito, hän lisää.
