Pentuvuosi on ohi – Salkkarin Liekki aikuistuu

2
Kasvattaja odottaa malttamattomana, milloin trimmaan Liekin ylikasvaneen turkin näyttelykuntoon. Lupaan tehdä sen talven ja juoksuajan päätyttyä. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

– Onko tämä se Välkky?

– Oliko sen nimi Helkky?

– Minä alkuun aina muistin, että se on Tuikku.

Tällaista mietiskelivät vastaantulijat, kun ryhdyin viime maaliskuussa kertomaan Salon Seudun Sanomien lukijoille australianterrieri Liekin elämästä. Osa tapaamistamme lukijoista kutsui pentua julkkikseksi ja osa filmitähdeksi. Monelle siitä tuli ”Salkkarin Liekki”.

– Onko tämä Liekki, kysellään kuulemma joka kerta myös vanhan, punaisen Teri-aussin omistajalta, kun hän käy koiransa kanssa Salon keskustassa.

Fanny antoi tyttärelleen vielä maitohörpyt ennen tämän lähtöä omaan kotiin. Kuva: SSS/Minna Filppu
Hetki kasvattaja Kati Moilasen sylissä ennen luovutusta uusille omistajille. Kuva: SSS/Minna Filppu

Pentuvuosi-sarja oli mukana etsimässä pentua ja hakemassa Liekkiä kotiin. Se seurasi vuoden ajan Liekin kasvua pikkupennusta nuoreksi koiraksi: ensimmäisten käskyjen opettelusta ja hoitotoimiin totuttelusta mökkireissuille, kaupunkilomille, agilitykurssille ja näyttelykehään.

Liekki on oppinut paljon vanhemmalta koiraltamme Viuhkalta, mutta onneksi se ei ole apinoinut varmuuden vuoksi haukkumista, jota Viuhka pitää takapihalle päästettäessä. Liekki vahtii vain, kun siihen on aihetta. Muuten se kyllä käyttää ääntään: leikkiessään, painiessaan ja halutessaan huomiota tai apua. Liekki antaa äänimerkkejä, kun lelu on vierinyt eteisen lipaston alle, josta se ei itse saa sitä millään pois.

Liekki innostui ydinluusta asetuttuaan taloksi. Kuva: SSS/Minna Filppu
Parikuinen Liekki ryhtyi pontevasti vetoleikkiin Viuhkan kanssa. Kuva: SSS/Minna Filppu
Ikean pehmokissasta tuli Liekille tärkeä. Kuva: SSS/Minna Filppu

Olen tyytyväinen, että selvisimme ensimmäisestä vuodesta ilman, että Liekille tapahtui mitään pahaa. Kukaan ei käynyt sen kimppuun eikä mikään säikäyttänyt sitä. Nyt raikulityttö on henkisesti vahvempi kohtaamaan ikävämpiäkin asioita. Ensimmäinen tällainen sattui helmikuussa omasta typeryydestäni. Päästin Liekin vapaaksi katsomaan nuorta bokseria tajuamatta, että sen omistaja ottaisi esimerkkiä.

Bokseri ei ollut pahantahtoinen, mutta Liekki pelästyi, kun se syöksyi kohti. Liekki koki joutuvansa jahdin kohteeksi ja paineli karkuun, kunnes sain molemmat koirat kutsusta luokseni ja otin ensin bokserin kiinni.

Rauhoittelin tilannetta ja kannustin Liekkiä katsomaan rauhassa tuota hillitöntä, mutta ystävällistä lajitoveria. Viuhka piti pitää kaukana, koska se olisi rökittänyt bokserin siltä seisomalta. Taskuuni oli jäänyt koulutussessiosta Frolicin paloja, joten saatoin antaa Liekille erikoisherkkua luoksetulosta. Hermostunut koira ei pysty keskittymään edes makupaloihin, mutta Liekki rauhoittui riittävästi.

Liekille ei kaikeksi onneksi jäänyt tapahtuneesta traumoja, ja rotukammolta vältyttiin: keskiviikon lenkillä Liekki tapasi ihanan bokseriherra Kingin, ja meni reippaasti tervehtimään sitä.

Turvallinen makuupaikka löytyi Viuhkan vierestä. Kuva: SSS/Minna Filppu
Pentu ei voi vastustaa vessapaperirullaa. Kuva: SSS/Minna Filppu

Rakkautta saa rahalla, kunhan menee ja ostaa koiran. Rotua valitessaan täytyy pohtia, miten paljon on aikaa ja halua ulkoilla, miten paljon mahdollisuuksia ja kykyä kouluttaa ja paljonko tahtoo uhrata aikaa ja vaivaa turkinhoitoon. Haukkuherkkyydessäkin on eroja.

Tärkeintä on hankkia pentu asialliselta kasvattajalta. Mitkään nettipörssit eivät ole sopivia kauppapaikkoja, eikä koiraa pidä ikinä ostaa näkemättä sen kasvuolosuhteita. Asiallinen kasvattaja auttaa ja neuvoo jatkossakin.

Ollakseen onnellinen koira tarvitsee liikuntaa ja tekemistä, ihmisten ja lajitovereiden seuraa, riittävästi oikeanlaista ruokaa ja omistajan, joka käyttäytyy reilusti ja ennustettavasti. Koiran pitää voida luottaa omistajaansa, jotta sen ei tarvitse hermoilla.

Ihmisten ja koirien muodostamassa perheyhteisössä ihminen johtaa, mutta johtaja ei alista, vaan pitää huolta. Koiran luottamusta osoittaa myös uskallus vetää sormikoukkua kulmahampaillaan. Liekkikin jo osaa sen. Se ei siis pelkää tarttua etusormeeni, mutta osaa säätää otteensa sopivaksi.

Viuhka sai uuden parhaan kaverin, joka seuraa kaikkialle. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Pentua täytyy pienestä pitäen totuttaa käsittelyyn ja hoitotoimiin vähän kerrallaan ja suorituksesta palkiten. Sitä ei kannata ottaa esimerkiksi turkinhoitoon kesken leikin, vaan mieluummin silloin, kun se on valmiiksi rauhoittunut. Koiraa pitää kohdella ystävällisesti ja rauhallisesti, mutta määrätietoisesti.

Viuhka ja Liekki suorastaan tungeksivat viikoittaiseen kynsien leikkuuseen, koska vajaan minuutin kestävä operaatio takaa palkkioksi muutaman palan Frolicia, jota ei ole tarjolla kuin koulutuksessa ja erikoistilanteissa.

Koiralla on aina oltava tarjolla raikasta vettä. Kannattaa käyttää suurta kuppia ja vaihtaa vesi pari kertaa päivässä.

Kuumana kesäpäivänä Liekki heittäytyi ulkoa tultuaan vesikupin ääreen. Kuva: SSS/Minna Filppu
Viisikuinen Liekki riehuu hotellisängyssä. Kuva: SSS/Minna Filppu
Viuhka ja Liekki tarkkailivat stadin sykettä Storyvillen terassin edustan nurmikolla. Kuva: SSS/Minna Filppu

Yleensä jonkinlaista hävikkiä seuraa väistämättä, kun pentu tulee taloon. Liekki tuhosi kaksi korkeaa paperivalaisinta, torikorin ja siellä olleen jouluvalosarjan, useita näyttelyruusukkeita ja koirien lelukopan.

Liekki oppi sisäsiistiksi viisikuisena, mutta kannattaa varautua siihen, että joiltain oppiminen voi kestää vuoden.

Nukkuvaa pentua ei saa herättää. Koiran on voitava luottaa siihen, että se saa nukkua rauhassa. Muuten siitä kasvaa säikky.

Pentua ei saa yks kaks kaapata syliin, ettei se pelästy, vaan sen täytyy antaa huomata, mitä on tapahtumassa. Oikeakätinen nostaa koiraa laittamalla vasemman kämmenensä pennun etujalkojen taakse rintakehän kohdalle ja lukitsemalla pennun oikean jalan vasempaan käteensä, nostamalla oikealla kädellään takapuolen alta ja ottamalla takajalat oikeaan käteen. Koira täytyy laskea maahan asti, koska sillä ei ole jaloissaan kissamaista joustoa.

Nelikuinen Liekki vauhdissa. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Aluksi pentua kannattaa ulkoiluttaa ilman hihnaa. Se seuraa omistajaa luonnostaan, kunhan se on saanut kasvattajan luona normaalisti leimautua ihmisiin. Tarhassa kasvaneella pennulla ei ole valmiiksi yhteyttä ihmiseen.

Pennun pitää alkaa tavata muita koiria pian uuteen kotiinsa saavuttuaan. Emän vasta-aineet suojaavat tartuntataudeilta pennun omiin rokotuksiin asti. Omistajan on suojeltava koiraansa huonoilta kokemuksilta, joten ei pidä antaa muiden koirien tai ihmisten pelästyttää tai kiusata sitä.

Kotikoirallekin on annettava mahdollisuuksia lajityypilliseen käyttäytymiseen. Sen täytyy esimerkiksi saada jäystää ja kaluta luita. Pentu tarvitsee leluja ja leikkejä saalistamisen korvikkeeksi: pehmolelujen ”hengiltä” repimistä, pallojen tai muiden heitettävien lelujen jahtaamista ja ”saaliin” nappaamista.

Juhannusta vietettiin Pikku-Valkeen mökkimaisemissa. Kuva: SSS/Minna Filppu
Viuhka ja Liekki kisailivat laiturilla. Kuva: SSS/Minna Filppu
Liekki nautti vesileikeistä Viuhkan kanssa. Kuva: SSS/Minna Filppu

Aikuisen koiran pitää päästä ulos vähintään kolme kertaa päivässä ja sen pitää saada kunnon lenkki päivittäin. Lenkeillä ei käydä pelkän liikunnan takia, vaan koiran on saatava myös nuuskia ja haistella. Nenän käyttö on tärkeä osa lajityypillistä käyttäytymistä ja kuluttaa energiaa tehokkaammin kuin pelkkä liikuntasuoritus.

Vuosien vieriessä koira vanhenee. Eräs koiranomistaja ihmetteli, mikä hänen koiralleen on tullut, kun sitä joutuu vetämään perässään ensimmäiset lenkkikilometrit. No, ainakin vanhuus ja mahdollisesti nivelrikko, joka aiheuttaa kipuja. Terveet koirat liikkuvat mielellään, joten käytöksen muuttumisen syy pitää selvittää. Koirille on kipulääkkeitä nivelrikkoon.

Jossain vaiheessa koiransa joutuu viemään viimeiselle eläinlääkärikäynnille. Siitä seuraa itkua ja surua, mutta se on kestettävä, jos haluaa kaikki ne hienot vuodet koirakaverinsa kanssa. Loppumetreillä ei pidä itsekkäästi pitää kärsivää koiraa hengissä.

Ensimmäinen juoksuaika puolen vuoden iässä veti Liekin vähän flaatiksi. Kuva: SSS/Minna Filppu
Keinueste ei huimannut Liekkiä loppukesän agilitykurssilla. Kuva: SSS/Minna Määttänen
Heinäkuussa Liekki ja Viuhka kävivät Ypäjällä match show´ssa. Kuva: Reijo Pitkänen

Pentuvuosi-sarja sai sysäyksensä koiranpentujen suuresta määrästä vuonna 2020. Rotukoiranpentujen rekisteröinnit nousivat ensimmäisenä koronavuonna yli kahdeksan prosenttia vuodesta 2019. Pentuja rekisteröitiin lähes 48 900.

Viime vuonna Suomen Kennelliiton rekisteriin merkittiin vieläkin enemmän koiria eli lähes 52 800. Koirien lisäksi kasvoi koiranomistajien määrä. Sarjan avulla heille haluttiin tarjota sekä neuvoja että vertaistukea. Samalla koiranpennun elämä ja kehitys avautuivat muillekin lukijoille. Poikkeuksellisen runsaan palautteen perusteella sarjaa seurasivat koiranomistajien lisäksi koiran hankintaa harkinneet, monet koirattomat ja jopa ihmiset, jotka eivät piitanneet koirista.

– Olen oppinut paljon koiran sielunelämästä, ja nyt tiedän, miksi naapurin koirat käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät, sanoi yksikin koiraton lukija.

Loppukesän mökkilomalla patikoitiin Mikkelissä Ristiinan Astuvansalmelle reittiä, jota VisitMikkeli-sivuston mukaan ei olisi pitänyt ollenkaan kulkea sen huonokuntoisuuden ja opasteiden vaillinaisuuden takia. Jälkikäteen luettiin sivustolta, että olisi pitänyt valita vesireitti. Selvittiin kuitenkin. Kuva: Reijo Pitkänen

Koiranomistajia ilahdutti sarjan rehellinen ote. En kaunistellut asioita enkä peitellyt haasteita. Joku tosin pahoitti mielensä siitä, että kiroilin Liekille, kun se iski hampaansa käteeni trimmatessani sitä. Juttu on niin, että huutaisin kelle tahansa, joka purisi minua. Tiukan terrierin kanssa ei aina voi välttää fyysistäkään kontaktia, mutta sarjaa seuranneille on taatusti tullut selväksi, että Liekkiä koulutetaan kehuen ja palkiten. Palkitsemalla saat iloisen koiran, rankaisemalla pelokkaan.

Joku järkyttyi allergisten hotelliasiakkaiden puolesta siitä, että päästämme koirat hotellihuoneiden sänkyyn. Murhe oli turha, sillä hotelleissa on erikseen lemmikkihuoneet. Kotona sängyssä nukkuvat koirat nukkuvat pedissä myös hotellissa.

Perjantaina tuli vuosi siitä, kun haimme Liekin kotiin. Sarja päättyy tänään, mutta lukijoiden toiveiden takia Liekin kuulumisista tullaan jatkossa kertomaan muutaman kerran vuodessa.

Salon Seudun Sanomat seurasi australianterrieri Liekin kasvamista sarjassaan Pentuvuosi. 29.3.2021 alkanut sarja päättyy tähän.

Naapurissa asuvat laivakoirat Täki (vas.) ja Iitu. Täki-pappa rakastaa Liekkiä, mutta Iitu-mamma aina komentaa sitä rauhoittumaan. Kuva: SSS/Minna MäättänenJoulukuussa yli 20 asteen pakkasissa Viuhka ja Liekki ulkoilivat takit päällään. Kuva: SSS/Minna Filppu

Liekki on jo melkein aikuinen. Toinen juoksuaikakin on jo lopuillaan. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo
2 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Somerolta terveisiä
8 kuukautta sitten

Vaikka Liekki aikuistuu, olisi mukavaa seurata sen temppuja ja elämää aikuisenakin.