Salolaisperhe tietää, etteivät ukrainalaiset anna periksi – Anna Kukon opettajatäti tekee työpajaksi muutetussa koulussa naamioverkkoa

0
Jouni, Maria ja Anna Kukko seuraavat Ukrainan tapahtumia uutisten välityksellä. Jouni Kukko kertoo, että hänen on ollut pakko vähentää uutisvirrassa roikkumista asian vyöryttyä uniin asti. Anna Kukko sanoo, ettei hän pysty samaan: tilannekuva päivittyy koko ajan ja hän haluaa tietää tapahtumat. Kuva: SSS/Suvi Kulla

Kun Venäjä hyökkäsi torstaina 24. helmikuuta Ukrainaan, salolaisessa Kukon perheessä ryhdyttiin aamutoimiin samoissa epäuskoisissa tunnelmissa kuin muissakin kodeissa. Perheen tyttäret näkivät uutisen sosiaalisessa mediassa heti herättyään ja juoksivat alakertaan.

Alakerrassa äiti Anna Kukko luki netistä uutisia järkyttyneenä. Vaikka sodan uhasta oli puhuttu pitkään ja kiihtyvällä tahdilla, hyökkäyksen alkaminen yllätti hänetkin.

– Ihminen uskoo aina loppuun asti, ettei paha tapahdu, hän sanoo.

Tuon torstaiaamun jälkeen Anna Kukko on seurannut Ukrainan tapahtumia herkeämättä. Hän lukee uutisia, selaa sosiaalista mediaa ja soittaa iltaisin Krementšukin kaupunkiin Keski-Ukrainaan.

Anna Kukko työskentelee opettajana Moision koulussa. Monet salolaiset tuntevat hänet myös innokkaana tanssijana ja tanssinopettajana. Kuva: SSS/Suvi Kulla

Ukraina on Anna Kukon entinen kotimaa. Hän muutti Saloon lapsuudenperheensä kanssa vuonna 2001.

Muuttopäätöksen syynä oli syvä taantuma, joka teki elämästä Ukrainassa hankalaa. Kukon opettajavanhemmat työskentelivät kahden eri koulun rehtoreina, mutta Krementšukin kaupungin kyky maksaa palkkoja takkuili.

Kukon isänäiti oli inkerinsuomalainen, mikä avasi tien Suomeen.

– Muuttoasiaa selviteltiin pitkään.

Kun muuttopäivä koitti, Kukko oli jo aloittanut matematiikan yliopisto-opinnot Ukrainassa. Hän jatkoi niitä Suomeen saavuttuaan ja opiskeli lisäksi Turun yliopistossa fysiikkaa ja kemiaa.

Perhe päätyi Saloon, koska Kukon isän entisen työkaverin tytär asui Salossa ja lupasi auttaa majoituksessa. Saloon perhe myös jäi: Kukon vanhemmat asuvat nykyisin Pahkavuoressa ja oma perhe Moisiossa. Kukko työskentelee Moision koulussa matemaattisten aineiden opettajana.

– Se oli minulle aina selvää, että minusta tulee opettaja.

Krementšuk on 225 000 asukkaan teollisuuskaupunki, joka on levittäytynyt molemmin puolin leveää Dnepr-jokea. Samainen joki virtaa koko maan halki ja laskee Mustaanmereen.

Anna Kukon 87-vuotias äidinäiti, täti ja serkku ovat tällä hetkellä Krementšukissa. Serkku asuu tavallisesti Koillis-Ukrainassa sijaitsevassa Harkovassa, mutta hän pakeni sieltä perheensä luo heti sodan alettua.

– Serkkuni oli menossa Harkovassa torstaiaamuna töihin, kun hän kuuli sodasta. Hän lähti heti ajamaan pois. Hän oli säästänyt kymmenen vuotta yksiöön, jonka hän hankki Harkovasta. Nyt hän ei tiedä, onko sitä enää.

Keskellä Ukrainaa olevassa Krementšukissa on ainakin toistaiseksi ollut rauhallista, eikä kaupunkia ole pommitettu. Kaupungista pääsee tällä hetkellä lähtemään vapaasti.

Kukko on valmiudessa tekemään matkan Puolan rajalle hakemaan sukulaisiaan, mutta tilanne on monimutkainen. Rajalle on Krementšukista noin tuhannen kilometrin matka.

– Mummo kävelee huonosti. Serkkuni ei halua lähteä, koska hänen miehensä ei voi poistua maasta. Tätini ei puolestaan halua jättää lastaan.

Sukulaiset ovat valinneet jäämisen. Kukon täti – joka hänkin on ammatiltaan opettaja – käy päivittäin koululle perustetussa työpajassa tekemässä naamioverkkoa taisteluja varten.

Krementšukissa vallitsee vahva yhteishenki, joka yhdistää tällä hetkellä laajasti ukrainalaisia.

– Sinne on paennut Harkovasta paljon ihmisiä ja kaverini Facebookissa jakavat viestejä, että heille voi majoittua ilmaiseksi.

Aikavyöhyke on Ukrainassa sama kuin Suomessa. Iltaisin Anna Kukko soittaa Krementšukiin ja toivoo, ettei paha tapahtuisi juuri siinä kaupungissa.

– Minulla on ikävä niitä ihmisiä, ja pelkään heidän puolestaan.

Anna Kukko on iltaisin yhteydessä sukulaisiin Ukrainassa. Videopuhelut ovat ainakin toistaiseksi toimineet hyvin. Kuva: SSS/Suvi Kulla

Sodan puhjettua myös Suomessa on nähty iso yhteishengen ja auttamishalun aalto.

Raha- ja tavaralahjoituksia on virrannut Ukrainaan, ja moni on varmasti myös aivan uudella tavalla tiedostanut Ukrainan kansan olemassaolon ja maan sijainnin.

– Ukraina on ehkä ennen ollut vähän Venäjän selän takana varjossa, miettii Anna Kukko.

– Suomalaisten halu auttaa on yllättänyt positiivisesti.

16-vuotias Maria Kukko sanoo, että aiemmin monet pitivät häntä automaattisesti venäläisenä, koska hän puhuu venäjää.

– Ennen jouduin selittämään, että sukuni on Ukrainasta, vaikka puhun venäjää.

Venäjänkielisessä perheessä kasvanut Anna Kukko sanoo, ettei kielikysymys ole Ukrainan sisällä mikään erityinen kysymys tai määrittele ukrainalaisuutta. Maa on laaja, ja valtakieli vaihtelee eri osissa maata, minkä lisäksi alueilla on erilaisia murteita.

– Jos keskustellaan ja toinen puhuu venäjää ja toinen ukrainaa, molemmat ymmärtävät toisiaan, sanoo Anna Kukko.

Kieli yhdistää ukrainalaisia venäläisten kanssa, ja monella on Neuvostoliiton ajoilta myös sukulaisia molemmin puolin rajaa. Anna Kukko pitää itsestään selvänä, että ukrainalaiset ja venäläiset ovat veljeskansoja. Se tekee Venäjän presidentin Vladimir Putinin toimista entistä järjettömämpiä: sota on ajanut sukulaiset tappamaan toisiaan.

– Ukrainalaisten päällimmäinen tunne on nyt viha. He eivät unohda tätä koskaan.

Tavallisten venäläisten ihmisten kannalta Kukko pitää tilannetta musertavana. Sota ottaa myös heiltä paljon.

– He kuolevat henkisesti. Venäjä on peruuttanut viikossa 50 vuotta, kuin kupla olisi asetettu maan päälle. Nuorilta on riistetty mahdollisuus kehitykseen.

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi käyttää aktiivisesti sosiaalista mediaa. Hän raportoi sodasta myös Instagram-tilillään, jota Anna Kukkokin seuraa. Kuva: SSS/Suvi Kulla

Miten sota tulee päättymään?

Tämä kysymys on yhä vailla vastausta. Muu maailma tukee Ukrainaa taistelussa lähettämällä maahan varusteita ja aseita, mutta kestääkö ukrainalaisten vastarinta? Entä mitä tekee Venäjä, jota johtaa arvaamaton ja sodan säännöistä piittaamaton Putin?

Anna Kukko ei usko, että ukrainalaiset tulevat koskaan antautumaan.

– Siellä yritetään selviytyä epätoivoisesti, ja kaikki keinot on otettu käyttöön.

Ukrainalaisten vahvan taistelutahdon keulahenkilöksi on noussut presidentti Volodymyr Zelenskyi . Hän on profiloitunut kansanmieheksi, joka pysyy Kiovassa eikä pakene sotaa. Zelenskyin toiminta on tehnyt vaikutuksen myös Anna Kukkoon.

– Hän tuntee kansan ja yrittää parhaansa. Presidenttinä oleminen on myös ihmisenä olemista.

Ukrainalaiset ovat osoittaneet, ettei heillä ole haluja alistua Putinin vallan alle. Uutisissa on kerrottu esimerkiksi siitä, kuinka saarroksissa olevat ukrainalaiset ovat kieltäytyneet ottamasta venäläisten ruoka-apua ja samalla välttyneet päätymästä sotapropagandan mannekiineiksi.

– Maksimissaan Putin saa maa-alueita, miettii Maria Kukko.

– Mutta ei ihmisiä, lisää Anna Kukko.