Salolaisten retkikunta on saapunut Puolaan – autot täynnä tavaraa, nuorin kyytiin nouseva ukrainalaispakolainen vain neljäkuinen vauva

0
Koko autosaattue yhdessä kuvassa. Tavaratilat ovat täynnä avustustarvikkeita, mutta paluumatkalla tavara vaihtuu ihmisiin. Matkaa autot ja ihmiset niiden sisällä taittavat noin tuhat kilometriä suuntaansa. Kuvat: Mikko Virtasen kokoelma

Salolainen Mikko Virtanen vastaa puhelimeen hyväntuulisena ja virkeänä. Asia ei ole itsestäänselvyys, sillä hänellä ja kanssasalolaisilla Johannes Nuotiolla ja Timo Lehtosella on takanaan pitkä matka. Eikä vain pitkä vaan monen korviin myös vaaralliselta kuulostava matka.

Eletään perjantai-iltapäivää. Neljän suomalaisauton retkikunta on huristellut jo pidemmän aikaa Puolan rajojen sisäpuolella. Matkaa määränpäähän, Chelmin kaupunkiin, on Virtasen arvion mukaan 3–4 tuntia.

– Fiilis on hyvä. Ruuhkia ei ole ja liikenne sujuu. Yhteen autoistamme syttyi moottorivikavalo, mutta sekin oli ohimenevä häiriö, Virtanen kommentoi.

Retkikunnan matka alkoi Salosta ja jatkui Viron kautta Eurooppatie 67:n Via Baltica -osuudelle. Konepellissä olevat tarrat ovat salolaista käsityötä.

Salon Seudun Sanomat uutisoi keskiviikkona (SSS 2.3.) Virtasen, Nuotion ja Lehtosen tulevasta Puolan-reissusta. Miehet lähtivät matkaan viedäkseen avustustarpeita Ukrainan sodan viattomille uhreille, tavallisille kansalaisille. Samalla kyytiin hyppää kymmenittäin sotaa pakoon pyrkiviä ukrainalaisia. Virtasen mukaan nuorin heistä on neljäkuinen vauva, vanhimmat jo eläkeikäisiä senioreita.

– Kyytiin on tulossa sekä salonseutulaisten tuttuja ja perheenjäseniä että ennestään tuntemattomia henkilöitä, Virtanen kertoo.

Tila-autojen tavaralasti jää Chelmiin Suomen Punaisen Ristin haltuun, minkä jälkeen autosaattue suuntaa Puolan pääkaupunkiin, Varsovaan.

– Sieltä otamme kyytiin pakolaiset, Virtanen mainitsee.

Pirjo-pehmolelu oli valmiina matkaan jo hyvissä ajoin ennen starttia. Nuorin Varsovassa kyytiin hyppäävä ukrainalaispakolainen on neljäkuinen vauva.

Salolaiskolmikon matka starttasi torstaina iltaseitsemän aikoihin. Autoletkaan liittyi myöhemmin myös raaseporilaisen naiskaksikon kiesi.

Ensimmäinen etappi sijaitsi Helsingin satamassa. Matka vei Itämeren yli Viroon, minkä jälkeen reissaamista on jatkettu tien päällä. Reitti on kulkenut Via Balticalla läpi Baltian maiden ja Puolan.

– Olemme ajaneet pitkiä pätkiä mieheen. Musiikkia on popitettu ja paikallista arkkitehtuuria ihasteltu, Virtanen kuvailee.

Matka on sujunut pääosin kommelluksitta ja peloitta. Perjantain vastaisena yönä retkikunta kuitenkin säikähti pahanpäiväisesti.

– Olin itse apukuskina, eli toisin sanoen nukkumassa. Rattimies herätti minut huutaen, että nyt venäläiset aikovat räjäyttää ydinvoimalan. Otsikot nettilehdissä olivat todella räikeitä, ja teimme jo riskiarvioita. Lopulta kävi kuitenkin ilmi, ettei akuuttia hätää olekaan, Virtanen kertaa.

Pidempää paussia suomalaiset avunantajat eivät ole pitäneet. Matkantekoa on jatkettu yhtäjaksoisesti lyhyitä vessa- ja ruokataukoja lukuun ottamatta.

– Kun pakolaiset ovat kyydissämme, etsimme lokaation, jossa he ja me itsekin voimme levätä, Virtanen toteaa.

Mikko Virtanen kiittelee salolaista anteliaisuutta. Lahjoituksia on tullut niin erilaisilta kollektiiveilta kuin myös yksityishenkilöiltä. Kuvassa tavaralastin pakkaamista.

Virtanen kiittelee salolaisia hyväntekijöitä, jotka ovat lahjoittaneet tavaraa ja ruokaa ukrainalaisille.

– Automme ovat täynnä lattiasta kattoon. Vaatteita ei ole mukana, koska niitä ei haluttu, mutta likimain kaikkea muuta löytyy, hän iloitsee.

500 euron arvoisia aggregaatteja lahjoitettiin kahdeksan kappaletta. Mukana on myös muun muassa polttoaineitta, jatkojohtoja ja lääkkeitä.

– Lastissa on tuhansittain hammasharjoja. Myös muita hygieniatarvikkeita, ruokaa ja lääkkeitä on paljon.

– Saimme lahjoituksena USB-powerbankeja eli varavirtalähteitä. Mikäli mobiililaitteiden akut ovat vähissä, niillä voi ladata.

Kyydissä on myös tulkkeja, jotka osaavat sekä puolaa että ukrainaa.

– Meillä ei välttämättä ole yhteistä kieltä. Tulkit luovat turvallisuudentunnetta, Virtanen uskoo.

”Käymme kyytiläistemme kanssa vielä vaateostoksilla ennen kuin matkanteko alkaa.”

Paluumatkan oletettu alkamisajankohta on lauantaiaamuna.

– Käymme kyytiläistemme kanssa vielä vaateostoksilla ennen kuin matkanteko alkaa, Virtanen suunnittelee.

Lauttalippuja Suomeen retkikunnalla ei vielä ole. Ne hankitaan toteutuneen aikataulun mukaan.

Mutta mitä ukrainalaispakolaisille tapahtuu heidän päästessään Pohjolaan?

– Kun pakolaiset ovat kyydissämme, otamme yhteyden Suomeen. Ilmoitamme, kuinka monta henkilöä meillä on mukana, Virtanen aloittaa.

– Tarkoitus on, että monet heistä pääsisivät Helsingin ja Turun vastaanottokeskuksiin. Jos niihin ei mahdu, salolaiset yksityishenkilöt ovat tarjonneet majoitusta. Esimerkiksi usealla mansikkatilalla on kausityöläisille tarkoitettuja asumuksia, joissa voi oleskella jopa kesään asti, hän jatkaa.

Virtanen kumppaneineen on käännättänyt ukrainaksi lomakkeen, jossa kerrotaan ohjeet turvapaikan hakemiseksi Suomesta.

– Haluamme tällä tavoin laskea muureja ja antaa tunteen, että heistä välitetään, hän kiteyttää.