Punainen sählypallo viuhuu pitkin Urheilutalon parkettia ja kuusi miestä ryntää mailat ojossa pallon perään. Korkeaa mailaakin huudellaan, mutta se on pelaajien välistä huulenheittoa eikä aiheuta rangaistuslaukauksia tai kahden minuutin jäähyjä.
Jos katselee vain palloa ja sen perässä rientäviä jalkoja, mikään ei paljasta, että pelaajat ovat varttuneet jo vahvasti kuudenkymmenen ikävuoden pimeämmälle puolelle. Ei edes pelin nostattama syke:
– Satakakskymmentä, huikkaa joku tarkistettuaan pulssin älykellostaan.
Muutaman minuutin juomatauko täyttyy leukailusta, ja kohta taas pallo on pelissä ja seniorit vauhdissa.
Ollaan Salon Vilppaan veteraanien jumppa- ja sählyvuorolla Salon Urheilutalolla. Ensin on vedetty kolme varttia ohjatusti keppi- ja mattovoimistelua, sen päälle pelataan puoli tuntia sählyä.
Jokatorstainen rutiini kerää osallistujia kymmenestä kahteenkymmeneen, mutta korona on satuttanut tätäkin leppoisaa liikuntaharrastusta:
– Viime syksyn kahden kuukauden koronatauon jälkeen moni vakikävijä ei ole vielä palannut, kertoo alkujumppaa ohjaava Aulis Paananen.
Pelit saadaan kuitenkin joka torstai pystyyn, ja jos osallistujia on niukanlaisesti pelataan puolikkaalla kentällä. Parhaimmillaan sähly houkuttaa paikalle jopa 25 veteraania ja silloin painellaan Urheilutalon koko kentän mitalta. Ja silloin on kentällä kuulemma jo ahdasta.
Kaikkein aktiivisimmille tämäkään ei riitä, sillä Vilppaan veteraaneilla on oma jokaviikkoinen kuntosalivuoronsa Salohallin punttisalilla. Siellä käy säännöllisesti myös seuran naisveteraaneja.
Veteraanijaoston puheenjohtajan Heikki Kiviojan mukaan kynnys kuntosalille on matala, sillä jokainen saa tehdä rauhassa omia harjoitteitaan ja tarvittaessa kokeneemmat salikävijät opastavat ensikertalaisia. Salohallin vuorolla käy yleensä kahdeksasta viiteentoista senioriliikkujaa.
Vilppaan veteraanitoiminnalla on jo monen vuosikymmenen mittaiset perinteet.
– Veteraanitoiminta aloitettiin vuonna 1988. Seuran silloiset seniorit esittivät Vilppaan 80-vuotisjuhlassa sauvavoimisteluohjelman. Sen seurauksena vuotta myöhemmin syntyi veteraanijaosto, joka ensi töikseen remontoi vanhan makkarakojun ja ryhtyi myymään grillattuja makkaroita Salon syysmarkkinoilla, Heikki Kivioja kertoo.
Samaisesta kojusta muuten myydään edelleen makkaraa markkinoilla.
– Sen aikaiset veteraanit tekivät paljon talkootöitä. He muun muassa rakensivat Tupurin majalle autotallin.
Talkootyö kuuluu myös nykyveteraanien toimenkuvaan. He ovat tuttu näky järjestyksenvalvojina ennen kaikkea Vilpas Vikingsin kotipeleissä Salohallissa.
– Järkkäreinä ollaan toimittu myös monissa konserteissa ja esimerkiksi Salon Messuilla, sanoo Kivioja.
Jaoston puheenjohtajakin harmittelee koronakurimusta. Paitsi järjestysmiesten talkootöihin se on vaikuttanut myös itse ydintoimintaan.
– Korona on rokottanut meitä tosi kovin. Osa jäi kuntosali- ja sählyvuoroista pois eikä ole tullut takaisin, Kivioja sanoo.
Vaikka punaista sählypalloa jahtaa joukko ikämiehiä, Heikki Kiviojan mukaan myös naiset ovat tervetulleita mukaan toimintaan. Varsinaista tarkkaa ikärajaa Vilppaan veteraaneilla ei ole, mutta jonkinmoisena nyrkkisääntönä on pidetty 60 ikävuoden virstanpylvästä.
– Se on sellainen veteen piirretty viiva. Jos ihminen on eläkkeellä jostain muusta syystä kuin iän puolesta niin hän on totta kai tervetullut mukaan, sanoo Kivioja.
Liikunta ylläpitää yleiskuntoa ja jumppa edistää lihasnotkeutta. Silti yhteisöllisyys ja seurauskollisuus ovat monelle Vilppaan veteraanille yhtä tärkeitä syitä osallistua toimintaan.
67-vuotias Heikki Kivioja, takavuosien kova estejuoksija, kokeili aktiiviuransa päätyttyä hetken ikämiesluokkien kilpaurheilua, mutta ei syttynyt enää lappu rinnassa juoksemiselle – sen sijaan veteraanitoiminta on vienyt miehen sydämen.
– Liikunnan lisäksi meillä on joka heinäkuussa perinteinen Klippula-päivä, jossa saunotaan, ongitaan ja uidaan. Lisäksi jumppakauden päättäjäisiä vietetään keväisin Tupurissa, Heikki Kivioja kertoo.
