50 vuotta ja yli tuhat lintujuttua – Seppo Sällylä on käynyt katsomassa lintuja viidakoita myöten

0
Lintumies Seppo Sällylä seuraa lintujen elämää muun muassa Halikonlahdella.

Elettiin vuotta 1972, kun salolainen Seppo Sällylä marssi Salon Seudun Sanomien toimitukseen. Innokas lukiolainen halusi kirjoittaa lehteen linnuista.

Sällylän ensimmäinen lintujuttu julkaistiin lehdessä 6. huhtikuuta 1972. Hän oli kuvannut Halikonlahdella lepääviä laulujoutsenia, mikä tuohon aikaan oli harvinainen näky.

– Linnusto on muuttunut paljon viidessäkymmenessä vuodessa. Laulujoutsen oli 1972 vielä hyvin vähälukuinen. Viime viikolla laskin Halikonlahdelta ennätykselliset 600 laulujoutsenta, hän kertoo.

50 vuoden aikana lehdessä on ehditty julkaista reilusti yli tuhat Sällylän juttua. Tulossa on vielä pari juttua.

 

Sällylä on ollut kiinnostunut linnuista lapsesta asti. Perniössä perheineen asunut Sällylä teki ensimmäiset muistiinpanot havaitsemistaan linnuista 12-vuotiaana.

Nuoren miehen lajituntemus ei alkuun ollut kovin kummoinen, vaan ruutuvihosta löytyy muun muassa merkintöjä ”pienistä ruskeista linnuista”.

– Kyseessä on luultavasti rautiaisia ja peukaloisia, Sällylä pohtii.

Nykyään Sällylän lintutietämys on toista luokkaa. Kokenut ornitologi eli lintujen tutkija tunnistaa lajeja kaukaa esimerkiksi pelkän lentotyylin tai lauluäänen perusteella.

Lintuharrastaja on elämänsä aikana havainnut Suomessa 406 eri lintulajia. Määrä on merkittävä, sillä maassa pesii vain alle 250 lintulajia.

Sällylä on reissannut linturetkillä ympäri maailmaa. Muun muassa Azoreilla, Afrikassa, Pohjoismaissa, Islannissa, Intiassa ja Venäjällä. Havaintoja on kertynyt kaikkiaan vajaasta kahdesta tuhannesta lintulajista eli noin viidenneksestä koko maailman lintulajeista.

– Pelkästään Gambiassa havaitsin 368 eri lintulajia, hän kertoo.

Seppo Sällylän mukaan lintuharrastuksen aloittaminen ei vaadi paljon – Kiikareilla, sopivalla vaatetuksella ja lintukirjalla pääsee hyvään alkuun, hän sanoo. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Nyt jo eläkkeellä olevalla Sällylällä, 67, on ollut monta työuraa. Jokaisen kohdalla hän on onnistunut yhdistämään työn ja harrastuksen.

Hän työskenteli Salon Seudun Sanomissa vuoden ajan ennen kuin hän lähti opiskelemaan biologiaa Turun yliopistoon vuonna 1974. Tämän jälkeen Sällylä ryhtyi tiskijukaksi.

Muun muassa DJ Soul-Sepenä tunnettu Sällylä kiersi yökerhoja lähinnä pitkin eteläistä Suomea. DJ-vuosien jäljiltä hänellä on kotonaan mittava, noin 15 000 äänilevyn kokoelma. Sällylän musiikkimaku on kattava.

– Klassista, countrya, Havaiji-musiikkia, hän luettelee.

DJ-vuosien jälkeen hän hyppäsi radiomaailmaan. Hänellä oli erilaisia luonto- ja musiikkiohjelmia paikallisradioissa Salossa ja Turussa. Radiossa työskennellessään hän sai lempinimen lintumies.

Seppo Sällylä on hoitanut Salon seudun luonnonsuojeluyhdistyksen lintujen ruokintapaikkaa Vuohensaaressa jo 25 vuotta. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

1990-luvun alussa Sällylä aloitti luonto- ja saaristo-oppaan työt ja hänet tunnetaankin ahkerana bengtskärinkävijänä. Alkuun Bengtskär-retkiä tehtiin Turusta käsin, mutta myöhemmin lähtö- ja paluupaikkana toimi Hanko, joka sijaitsee huomattavasti lähempänä Bengtskäriä.

Sällylä sanoo viihtyvänsä eritoten ulkosaaristossa. Häntä viehättävät sen karu luonto ja linnut.

Kiireisimpinä kesinä Sällylä paiski töitä putkeen 55 päivää. Ulkosaariston sää määrää työtahdin, huonolla säällä veneet jäävät satamaan.

– Nukuin laivassa, ja jos aamulla laiva hakkasi laituria vasten, tiesi heti ettei avomerelle ollut mitään asiaa ja edessä oli rokulipäivä.

Puhuminen on Sällylälle luontaista ja hän kertookin tehneensä Bengtskär-opastuksia yli 100 000 ihmiselle. Muut opastukset mukaan lukien määrä on tätäkin suurempi. Sällylän opastukset ovat ”poikkitieteellisiä”, sillä ne pitävät sisällään yhtälailla sekä historiaa että kulttuuria ja luontoa.

Sällylä viettää myös Bengtskär-vuosijuhlaa – hän vieraili majakkasaarella ensimmäistä kertaa viisikymmentä vuotta sitten. Kaikkiaan hän on käynyt saarella nyt 1 161 kertaa.

”Jos aamulla laiva hakkasi laituria vasten, tiesi heti ettei avomerelle ollut mitään asiaa ja edessä oli rokulipäivä.”

Myös yksi Sällylän lempilinnuista eli haahka viihtyy ulkosaaristossa ja etenkin Bengtskärin maisemissa. Ennen erittäin yleinen vesilintu on nykyään harvinainen näky ulkosaaristossa.

– Kanta on taantunut 1980–1990-luvun taitteesta jopa 90 prosenttia.

Toisin on käynyt esimerkiksi merikotkalle, joka vielä 1980-luvulla oli harvinainen näky.

– Nyt niitä voi nähdä Turun keskustassa parvekkeelta!

Myös yhdistystoiminta on tuttua. Sällylä on edelleen mukana Salon seudun luonnonsuojeluyhdistyksessä, jota hän oli perustamassa vuonna 1974. Harrastuksiin kuuluu myös metsästys ja lukeminen, josta hän pitää niin ikään tarkkaa lukua. Esimerkiksi toissavuonna hän luki kaikkiaan 64 500 sivua. Kirjoja häneltä löytyy yli 100 hyllymetriä.

Täysin eläkkeellä Sällylä ei kuitenkaan vielä ole. Hän tekee edelleen joitain opastuksia. Kalenterista löytyy myös jo perinteeksi muodostunut Halikonlahden kevätlinturetki toukokuussa.

 

Seppo Sällylä lukuina

Kirjoitti ensimmäisen juttunsa Salon Seudun Sanomiin 50 vuotta sitten.
On havainnut elämänsä aikana Suomessa 406 eri lintulajia.
On tehnyt havaintoja kaikkiaan liki 2 000 lintulajista maailmassa.
On opastanut kaikkiaan yli 100 000 ihmistä Bengtskärin-retkillä.
Kävi Bengtskärin majakalla ensimmäisen kerran 50 vuotta sitten.
On käynyt Bengtskärin majakalla yhteensä 1 161 kertaa.
Omistaa 15 000 äänilevyä.
Luki toissavuonna 64 500 sivua.