Kettukanta vahvistunut viime vuodesta – Myös oravilla on hyvä vuosi, mutta pitkällä aikavälillä sekä oravat että ketut ovat vähentyneet

0
Kettujen pitkään jatkunut alamäki kääntyi nousuun eteläisessä Suomessa. Tämä kettu on kuvattu tarhassa. Kuva: SSS-arkisto/Kirsi-Maarit Venetpalo

Ketuilla on ollut pitkästä aikaa hyvä viime vuosi eteläisessä Suomessa. Vielä paremmin menee oravilla, joiden kanta on jopa kolminkertaistunut.

Riistan kolmiolaskentoihin perustuvat tulokset kertovat myönteisiä uutisia viimeiseltä vuodelta, mutta pitkällä aikavälillä ketun ja oravan kannat ovat taantuneet.

– Kettukanta on vähentynyt 34 vuoden seuranta-aikana alle puoleen, mutta ei sitä lasketa uhanalaiseksi, muistuttaa erikoistutkija Andreas Lindén Luonnonvarakeskuksesta eli Lukesta.

Uhanalaisluokitukseen ei pääse edes kärppä, joka on vähentynyt laskentojen mukaan kaikista dramaattisimmin.

– Peräti 80 prosenttia, Lindén sanoo.

Kärppää ihmiset huomaavat harvemmin ympäristössään, mutta ketun saattaa havaita helpommin. Se on nimittäin löytänyt tiensä ihmisasutusten lähelle taajamiin, joissa kettua on alettu kutsua cityketuksi.

– Kolmiolaskennassa eivät ole mukana nämä ketut, Lindén muistuttaa.

Riistakolmio- ja peltokolmiolaskennat keskittyvät taajamien ulkopuolelle.

– Kokonaistulos on varmaankin se, mitä kannat ovat, Lindén summaa.

Nyt eteläisen Suomen kettukanta näyttää laskentojen perusteella vahvistuneen.

Myöskään taajamissa oleilevat oravat ei tule mukaan laskentoihin.

– Kaupunkiympäristöissä orava ei ole vähentynyt, Lindén kuitenkin arvioi.

Vaikka metsissä viihtyvät oravat ovat pitkällä aikavälillä taantuneet, viimeisimmän laskennan mukaan oravia vilistää luonnossa paljon.

Syynä on kuusen hyvä siemensato, mutta Lindén uskoo oravien löytäneen luonnosta muutakin syötävää.

– Viime vuoden hyvä sienisato on voinut auttaa oravia, sillä ne syövät myös sieniä, Lindén kertoo.

Riistakolmiolaskentojen mukaan oravakanta on monin paikoin jopa kaksin- tai kolminkertaistunut.

Kolmiolaskentojen 34 vuoden aikajaksolla monien muidenkin pienten nisäkkäiden kuin ketun, oravan ja kärpän käyrät näyttävät alaspäin. Laskusuunnassa ovat esimerkiksi metsäjänis- ja lumikkokannat.

Muutokset ovat erilaisia maan eri osissa. Esimerkiksi kettu sekä metsäjäniskannat ovat taantuneet etenkin eteläisessä Suomessa.

Kettujen kannanvaihtelu noudattaa omaa käyräänsä maan keskiosassa, jossa käyrä kulkee loivaa aaltoliikettä ylös ja alas. Lindén tietää, että aivan pohjoisessa ketun on havaittu runsastuneen, mutta nämä kettukannat eivät kuulu kolmiolaskennan piiriin.

Miksi kettu on taantunut eteläisessä Suomessa, on arvailujen varassa. Lindén sanoo, ettei tiedä, mutta esittää yhden hypoteesin.

– Myyrien selkeät huippuvuodet ovat katkenneet, kun ennen huippuja oli noin kolmen vuoden välein.

Ketut voivat syödä muutakin etenkin taajamaympäristössä. Niille kelpaavat esimerkiksi fasaanit. Sen sijaan taajamien ulkopuolella kettujen perusruokaa ovat myyrät.

– Myyrät ovat ketuille kuin peruna ihmisille, Lindén vertaa.

Kettu tunnetaan myös arvokkaiden lintuvesien äärellä tehokkaaksi pesärosvoksi, minkä vuoksi kettuja on hävitetty supikoiran ja minkin ohella esimerkiksi saaristossa lintujen pesimäympäristöistä.

Kettua metsästetään muuallakin, mutta metsästys ei Lindénin mukaan ole päällimmäinen syy koko kettukannan puolittumiseen, vaikka teoriassa sekin voi vaikuttaa.

Hänen mukaansa kettua verottavat myös erilaiset mikrobien aiheuttamat taudit ja loiset.

Ketun luontaisten vihollisten vaikutus on Lindénin arvion mukaan marginaalista. Hän sanoo, että esimerkiksi susireviirillä kettu tuskin viihtyy, sillä sudet pitävät reviirinsä puhtaana muista koiraeläimistä, joihin kettukin kuuluu.

Kolmiolaskentaa tehdään vapaaehtoisvoimin

Luken koordinoimaa kolmiolaskentaa tekevät vapaaehtoiset. Laskentaa ovat perinteisesti tehneet metsästäjät, mutta myös muut luontoharrastajat osallistuvat ympäri Suomea toteutettaviin laskentoihin.

Kuluvana talvena laskettiin yhteensä 672 kolmiota, joista valtaosa oli metsäisillä alueilla olevia riistakolmioita. Etelä- ja Länsi-Suomen viljelymaisemiin painottuvia peltokolmioita oli 96.

Vuotuisia talvilaskentoja on tehty jo 34 vuotena. Lumijälkilaskentojen avulla seurataan esimerkiksi jäniksen, oravan, ketun ja monen näätäeläimen kantoja ja levinneisyyttä.

Kolmiolaskennat ovat monille pienriistalajeille tärkein vuosittainen kannanseurantajärjestelmä.

Laskennoissa saadaan tietoa myös esimerkiksi suurpetojen ja sorkkaeläinten kantojen kehityksestä, mutta näiden kantojen seuranta perustuu Lukessa pitkälti muihin vakiintuneisiin menetelmiin.