Oskun nenä johdattaa karkulaisen luo – koira pystyy seuraamaan kilometritolkulla useita päiviä vanhoja jälkiä

0
Salolaisen Leif Fredrikssonin westie Osku on pätevöitynyt etsijäkoira. Etsijäkoiraliitolla on listoillaan 20 etsijäkoirakkoa. Fredriksson hämmästyy toistuvasti siitä, miten tarkasti koiran nenä pystyy erottelemaan hajuja ja seuraamaan vanhojakin jälkiä. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Etsijäkoira auttaa, kun lemmikki tai kotieläin karkaa. Etsijäkoiraliitolla on 20 valmista etsijäkoiraa, joista yksi on salolainen Osku. Se on kuusivuotias westie eli valkoinen länsiylämaanterrieri.

Osku on Leif Fredrikssonin ensimmäinen koira. Hän innostui etsijäkoiratoiminnasta liityttyään pennunhankinnan jälkeen Westiekerhoon ja alettuaan seurata Facebookissa naantalilaisen westien katoamista ja etsintää.

– Olin jo aiemmin ajatellut jonkun hajutyöskentelyharrastuksen aloittamista, Fredriksson kertoo.

Hän aloitti etsintäkoulutuksen Oskun ollessa vuoden ikäinen. Koirakko pääsi Helsinkiin alkeiskurssille.

Hyväksytysti suoritetun kurssin jälkeen harjoittelu jatkui treeneissä. Vuoden päästä isäntä ja koira lähtivät yksityisopetukseen jatkokurssille.

– Vaikeutetut harjoitukset jatkuivat taas treeniringissä. Kolmas vaihe oli etsintävalmiuskurssi, jonka suorittaneet lupautuvat toimimaan etsijäkoirakkona.

Etsintä alkaa, kun Leif Fredriksson antaa Oskun nuuhkittavaksi hajunäytteen etsittävästä karkulaisesta. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Etsijäkoiran koulutus kestää minimissään kolme vuotta. Koronapandemia venytti Oskun valmistumista. Osku eli Loving You Ladies Night pätevöityi tänä vuonna.

– Etsijäkoirakot toimivat vapaaehtoispohjalta, ja avusta laskutetaan vain kilometrikorvaukset.

Osku on etsinyt ja löytänyt koiria ja kissoja. Se on harjoitellut myös kanien, hevosten, lampaiden ja kilpikonnan jäljillä pysymistä.

– Pisimmät Oskun seuraamat treenijäljet ovat kuuden kilometrin pituisia ja vanhimmat kuusi vuorokautta vanhoja, Fredriksson kertoo.

Etsijäkoiralle annetaan karkulaisen hajunäyte, jonka voi saada esimerkiksi kaulapannasta, lelusta, harjasta tai talteen otetusta karvasta. Monesti omistaja voi myös johdattaa jälkien alkupisteeseen, josta eläin on lähtenyt lipettiin.

– Etsijäkoira tekee hajuerottelun, eikä välitä, vaikka jäljen yli tai niiden päällä olisi kävellyt muita. Se löytää etsittävän koiran ominaishajun muiden joukosta.

Jos karkulaisen perheessä on useampia koira, tuodaan muut näytille etsijäkoiran saapuessa. Se pystyy erottelemaan kaikkien lemmikkien käyttämän lelun hajuista karkulaisen ja alkaa etsiä joukosta puuttuvan koiran hajua.

– Uskomaton kyky, Fredriksson ihailee.

– Hämmästyn joka kerta siitä, mihin näiden nenä pystyy.

Osku lähtee seuraamaan jälkiä. Leif Fredriksson antaa koiralle työrauhan ja kulkee kymmenmetrisen liinan päässä. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Henkilöetsintää tekevät koirat menevät löytämänsä ihmisen luokse, mutta eläintä etsittäessä toimitaan toisin. Jäljitettyään karkulaisen olinpaikan Osku pysähtyy ja katsoo suuntaan, jossa etsittävä oleilee. Etsijäkoira ei johdata karkulaisen luokse, koska tämä voisi pelästyä ja pahimmillaan lähteä vielä pidemmälle karkuun.

– Etsijäkoira näyttää, millä alueella karkulainen oleskelee. Sen jälkeen omistajan täytyy alkaa houkutella lemmikkiään esiin.

Fredriksson toteaa, että lintu- ja ajokoirat eivät yleensä sovellu etsijäkoiran työhön, koska ne harvemmin malttavat jättää turvallista välimatkaa karkuriin.

Osku on innokas etsijä. Kotikoiran käytös muuttuu heti, kun isäntä ottaa harrastusrepun esille ja pukee koiralle oranssit työvaljaat. Osku ryhdistäytyy ja valpastuu. Etsintäpaikalla sen kaulapantaan kiinnitetään noin kymmenmetrinen liina, jotta koira pääsee helpommin seuraamaan jälkiä.

Sekä treenatessa että tositoimissa etsijäkoiraa palkitaan herkuilla, joita ei muulloin saa.
– Oskun überherkku on tuorelihaa sisältävä märkäruoka.

Etsijäkoirille opetetaan myös ”tyhjä”. Koiran täytyy osata ilmaista, jos se ei löydä karkulaisen hajua esimerkiksi näköhavaintopaikkaa tarkistettaessa.

– Ensin Osku ravistelee työstressin pois, katsoo minua ja lähtee kävelemään rauhallisesti kohti. Se on merkki siitä, että alueelta ei löydy oikeaa hajua.

Osku on paikallistanut kohteen ja jähmettyy osoittamaan, missä etsittävä oleilee. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Viime vuonna Etsijäkoiraliiton neuvontapuhelimeen tuli 1 600 soittoa. Soitto maksaa normaalin puhelumaksun.

– Usein koira karkaa keväällä, kun se ensimmäistä kertaa mökille mentäessä päästetään vapaaksi. Pääsiäinen on ensimmäinen etsintäsesonki ja kesäisin on eniten töitä. Uusivuosi on toinen kysyntäpiikki, Leif Fredriksson kertoo.

Etsijäkoirien ohjaajilla on vaitiolovelvollisuus. Monesti lemmikit karkaavat jonkun tragedian kuten kolarin yhteydessä tai säikähdettyään pahasti. Joku voi lähteä ajamaan riistaa niin pitkälle, että eksyy.

– Usein karkulaisesta ilmoitetaan päivän päästä, vaikka kannattaisi soittaa heti saadakseen neuvoja, Fredriksson huomauttaa.

– Ihmiset ovat yleensä koiran kadottua paniikissa ja heitä pitää rauhoitella jo puhelimessa, etteivät levitä paniikkia ja vaikeuta etsintöjä. Päivystäjät antavat toimintaohjeita.

Ennen etsintöjen aloittamista odotellaan yleensä pari–kolme päivää, koska sinä aikana useimmat karkulaiset palaavat kotiinsa omin neuvoin tai omistajille annettujen toimintaohjeiden ansiosta. 90 prosenttia karkureista kotiutuu ilman, että etsijäkoirakkoa tarvitsee lähettää paikalle, mutta vanhoja, sairaita ja loukkaantuneita lemmikeitä lähdetään etsimään saman tien.

Ulkokissojen reviirit ovat suuria, mutta kotikissat jäävät yleensä vajaan puolen kilometrin sisään kotoa ja piiloutuvat esimerkiksi talon alle. Sieltä ne lähtevät liikkeelle, kun nälkä iskee. Koirat saattavat juosta pitkälle karkuun lähtiessään.

– Jos ne ovat kauemmin matkassa, niillekin alkaa muodostua reviiri, jolla ne liikkuvat. Vähitellen ne alkavat vältellä ihmisiä ja käyttäytyä villieläinten tavoin yrittäen vain selviytyä. Silloin päämääriä ovat ruoka, vesi ja hengissä pysyminen.

Osku on Varsinais-Suomen ainut pätevöitynyt ja tasotestattu etsijäkoira. Toinen westie toimii Tammisaaressa. Muiden valmiiden etsijäkoirien rotuja ovat belgianpaimenkoira malinois ja lakenois, shipperke, cairnterrieri, lancashire heeler, snautseri, pitkäkarvainen collie, walesinspringerspanieli, kultainennoutaja, landseer ja australianpaimenkoira.

Etsijäkoirakot treenaavat viikoittain. Fredriksson ajaa harjoituksiin pääkaupunkiseudulle, Raumalle tai Poriin.

– Tykkään kiertää eri kouluttajien treeneissä, jotta saan erilaisia neuvoja ja opin enemmän omasta koirastani.

Fredriksson toimii nykyään itsekin treeniringin kouluttajana.

Suorituksen päälle Leif Fredriksson antaa Oskulle palkan. Tuoretta lihaa sisältävää superherkkua se saa vain etsinnän harjoituksissa ja tositoimissa. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Etsijäkoiraliitto auttaa yli tuhatta vuodessa

Etsijäkoiraliitto on asiantuntijajärjestö, joka auttaa kadonneita eläimiä pääsemään takaisin kotiin.

Koirakot osallistuvat vuosittain yli tuhannen eläimen etsintään. Kadonneista noin puolet on koiria ja 45 prosenttia kissoja. Vuosittain etsitään myös kilpikonnia, kaneja ja hevosia. Harvinaisempia karkulaisia ovat liskot, käärmeet, lampaat ja naudat.

Hajutunnistuskoulutuksen saanut etsijäkoira etsii karkulaista sen ominaishajun perusteella.
Etsijäkoirakoiden ammattimaisuus varmistetaan tasotesteillä, joita suoritetaan koko niiden uran ajan.

Etsijäkoiraliitolla on lemmikkieläinten turvalliseen kiinniottoon soveltuvia loukkuja sekä kameroita, joilla voi seurata, käykö karkulainen ruokintapaikalla.

Järjestäytynyt etsijäkoiratoiminta sai alkunsa vuonna 2002, kun shetlanninlammaskoira oli ollut karkuteillä kahdeksan kuukautta. Etsinnöistä saadut kokemukset haluttiin talteen ja jakaa tietoa. Silloin syntyi Koiraetsijät ry. Myöhemmin perustettiin muitakin yhdistyksiä auttamaan kadonneiden eläinten etsinnässä ja näiden pohjalta vuonna 2008 Etsijäkoiraliitto ry.