Ryytimaan reunalla -sarja alkaa: Kasvimaa kutsuu!

0
Siemenissä riittää valikoimaa. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Punainen tupa ja perunamaa, siinäpä suomalaisten ikivanha onnen ja elämänhallinnan mittari, jonka suosio on taas kasvamaan päin kaiketi koronasta ja Euroopan turvallisuustilanteesta johtuen.

Itse sain puutarhakärpäsen pureman yli 30 vuotta sitten, ja olen siitä asti kokeillen kasvattanut syötävää ensin kaupungin vuokrapalstalla ja sittemmin omalla pihalla noin aarin kokoisella kasvimaalla.

Intoni on krooninen ja aktivoituu joka kevät siemenhyllyjen ilmestyessä kauppoihin. Tänä vuonna kevät tosin antoi odottaa itseään, ja puutarhakuumetta potevalle joutilaisuus on piinaavaa ajanhukkaa.

Ostoslistallani ovat ainakin istukassipulit, porkkana, punajuuri, palsternakka, pensaspapu, esikasvatusta vaativat lehtikaali ja avomaankurkku, sekä eri lajikkeiden siemenperunat. Usein mukaan tarttuu jokin uusi kasvi kokeiltavaksi. Myös kesäkukille varaan hiukan tilaa kasvimaan laitaan.

Kurpitsat hankin kunnon taimina, mutta härkäpapua ja valkosipulia riittää nykyään omasta takaa. Runsas sortimentti takaa sen, että kesänä kuin kesänä aina jokin onnistuu ja antaa satoa.

Kassalla huomaan, mitä tämä kaikki taas maksaa. Taloudellinen järki riippuukin siitä vertaako satoa marketin vai kesän torihintoihin. Rahallista hyötyä saa toki kasvattamalla tavallisen kasvien sijaan sellaisia, jotka ovat kalliita tai vaikeasti saatavia.

Toisaalta kustannukset voi lukea suoraan harrastuskuluiksi sotkematta asioiden hintaa ja arvoa. Omat sipulit ja perunat maistuvat aina erityisiltä, maksoi mitä maksoi. Harrastukset ovat hyväksi, ja niiden puute voi pitemmän päälle tulla mielenterveydelle paljon kalliimmaksi.

Puutarhatyötä pidetään hyvin terapeuttisena. On koukuttavaa nähdä kuinka oma aherrus saa aikaan kasvun ihmeen. Kasvimaalla kykkiminen ja talikkoon, lapioon tai peltoharavaan tarttuminen ovat myös kelpo jumppaa, jossa pääsee helposti flow-tilaan ja jossa lihasvoimalla myös syntyy jotain konkreettista.

Henkistä treeniäkin on luvassa, sillä kasvien kanssa puuhastelu kysyy pitkäjänteisyyttä ja sinnikkyyttä. Kasvit opettavat palvelemaan tyynesti vailla satavarmaa sadon muodossa saatavaa palkkiota.

Huonot säät voivat tehdä tyhjäksi koko vaivan. Hyvänä vuonna ylenpalttinen sato antaa lautaselle ammennettavan, alkukantaisen onnen ja turvan tunteen.

Harrastelija voi siis iloita omasta ruokahuollostaan ja puuhastella palstallaan huoleti, koska voi tarvittaessa ostaa kaupasta ammattilaisten tuottamaa ruokaa. Palstaviljelyn pahin takaisku ja menetys on hänelle vain taskurahallinen ja lähinnä kohtalon ivaa.

Vaikka on keväällä ostanut siemenet, voi kesällä joutua ostamaan samojen kasvien taimet ja syksyllä silti vielä valmiit tuotteet. Silloin ymmärtämättömät kanssaihmiset ja besserwisserit saattavat pottuilla, mutta siihen voi varautua opettelemalla päätössanat John Irvingin mestariteoksesta Garpin maailma: Mutta Garpin maailmassa me olemme kaikki parantumattomia tapauksia.

Ryytimaan reunalla – sarja seuraa Salon Seudun Sanomien valokuvaajan viljelypalstan kasvukautta.