Salon Asemapuistossa remontoidaan graffitein töhrittyä vahtitupaa, jolla ei ole vuosikymmeniin ollut muuta kuin varastokäyttöä

1
Vuonna 1902 rakennetun siltavahdin tuvan katon uusinta on valmistumassa. Kuvat: SSS/Minna Määttänen

Salon Asemapuistossa oleva vanha siltavahdin tupa on saamassa uuden huopakaton. Katon uusinta on loppumetreillä.

– Työ on ollut kauan kesken, sillä huopakaton tekeminen on ollut viime aikojen säillä mahdotonta. Nyt on riittävän lämmin ilma, sanoo Salon kaupungin talonsuunnitteluarkkitehti Tommi Kaarto.

– Tällaisia rakennuksia tehtiin 1800- ja 1900-lukujen taitteessa ratahenkilökunnan asunnoiksi. Huopakatto on sen ajan katto, hän kertoo.

Tuvan pihalla on myös pieni ulkorakennus.

– Sen kattoa ei nyt saada uusittua, mutta jos saataisiin edes puhdistettua se sammaleesta, Kaarto toteaa.

Satamakadun varressa oleva mökki on tuttu monille ohikulkijoille. Se on osa Asemapuiston vanhaa rakennuskokonaisuutta, joka siirtyi Ratahallintokeskukselta Salon kaupungin hallintaan 2000-luvun alkupuolella. Nuhjuinen rakennus on surullinen näky graffitein töhrittyine seinineen.

– Minä olen ollut 30 vuotta töissä Salon kaupungilla. Sinä aikana rakennuksella ei ole ollut muuta käyttöä kuin se, että se on ollut varastona, Kaarto toteaa.

– Rakennus on suojeltu, ja meidän on pakko pitää sitä jonkinlaisessa kunnossa. Sama koskee muitakin Asemapuiston rakennuksia. Viime kesänä saimme uusittua rautatieaseman pihalla olevien ulkorakennusten katot, ja viime syksynä uusittiin katto rakennukseen, joka on ollut vuoronvaihtajien lepotila. Siinä on toiminut Salon Teatterin pukuvarasto.

Salon Teatterin puvusto toimi pitkään vanhassa rautatiehenkilökunnan yöpymisrakennuksessa, mutta sitten puvut alkoivat haista ja homehtuivat. Sen jälkeen puvusto siirrettiin siltavahdin mökkiin.

– Mökki on ollut meillä pienenä varastona varmaan kymmenen vuoden ajan. Kun isommassa rakennuksessa katto alkoi vuotaa ja tuli kosteusongelmia, yläkerrassa olleet puvut menivät pilalle. Silloin siirsimme jäljelle jääneet puvut mökkiin. Kengät ja laukut siirtyivät teatterin yläkertaan, kertoo Salon Teatterin toiminnanjohtaja Mia Kuisma.

Mökki on teatterin puvustolle kuitenkin liian ahdas. Sen vuoksi teatteri ei ole voinut pariin vuoteen harjoittaa pukuvuokraamotoimintaa. Nyt teatteri neuvotteleekin puvustamon siirtämisestä Ylhäistentielle Salon kansalaisopiston tiloihin. Kuisma toivoo, että muuttamaan päästäisiin syksyllä.

– Mökki jäisi silti varmaan vielä varastoksemme. Tai saa nähdä, hän toteaa.

Salon Teatterin puvusto oli ensin tässä, vuonna 1941 valmistuneessa rautatiehenkilökunnan yöpymisrakennuksessa. Sieltä puvut siirrettiin talon kosteusongelmien takia siltavahdin tupaan.

Mikä mökin historia oikein on? Tommi Kaarto toteaa, että samanlaisia rakennuksia on Rantaradan vanhojen ratalinjausten varrella useita.

Salossa vastaavanlainen mökki löytyy Asemapuiston lisäksi vähän matkan päästä Salonjoen toiselta puolen sekä Ylhäisistä ja Sirkkulasta. Samanlaisia vahtitupia on myös Halikossa ja Perniössä.

Pirjo Ranta on tehnyt vuonna 1988 diplomityön: Salon veturitallit ja rautatieaseman ympäristö, historiallinen katsaus ja kunnostus- ja kehittämissuunnitelma. Sen mukaan yleinen junaliikenne käynnistyi Karjaan ja Turun välillä vuonna 1899, ja ratavartijoiden mökkejä tehtiin tälle välille 37.

Diplomityössä kerrotaan Salon Asemapuiston mökin olevan yksinkertainen vartijatupa, siltavahdin tupa. Rakennuksen on suunnitellut Bruno F. Granholm, jonka käsialaa on myös Salon rautatieasema. Tyyliltään se edustaa kansallisromantiikkaa.

Tupa on rakennettu vuonna 1902, ja se on kerrosalaltaan 87 neliötä. Siinä on kolme huonetta ja keittiö. Alkujaan siinä oli yksi huone vähemmän, mutta rakennusta on laajennettu lisäämällä yksi huone ja keittiöön ulko-ovi kuisteineen. Yleensä yksinkertaisissa vartijatuvissa oli vain yksi huone ja keittiö. Piharakennuksessa on ollut käymälä, halkovaja, aitta ja navetta.

Diplomityön mukaan vuonna 1988 rakennus on ollut vielä asuinkäytössä.

Siltavahdin tuvan pihalla (kuvassa etualalla) on ulkorakennus, jonka kattoa puhdistetaan sammaleesta.

Salon kaupungin kiinteistöpäällikkö Jarno Mustonen avaa mökin oven ja esittelee sen sisätiloja. Talo on täynnä vaatteita lattiasta kattoon. Yleisilme on siisti: seinät on maalattu ruskeiksi, välikatto paneloitu uudestaan. Lattia on alkuperäinen lautalattia. Vanhat uunit ovat vielä tallella.

– Täällä ei tunnu mitään tunkkaista hajua, Mustonen toteaa.

– Jos täällä oleskeltaisiin enemmän, ainakin eristykset pitäisi varmaan uusia, hän arvelee.

Suuri osa jäljellä olevista ratavartijoiden mökeistä on nykyään yksityisessä omistuksessa. Niitä on muun muassa remontoitu asunnoiksi tai kesämökeiksi. Käyttäminen tekee rakennuksille hyvää.

– Näiden Asemapuiston rakennusten tilanne on jossain määrin surkea, kun niille ei ole käyttöä. Voisihan niillä kaikilla olla jotakin käyttöä, Tommi Kaarto toteaa.

Entä sitten, jos joku haluaisi perustaa niihin jotakin toimintaa? Vaikka kesäkioskin?

– Sitten pitäisi vaan laittaa asiasta aloite kaupungille. Ja sen jälkeen kaupungin pitäisi hyväksyä rakennuksen kunnostamiselle määräraha, Kaarto summaa.

1 Comment
Inline Feedbacks
View all comments
Cat
2 kuukautta sitten

Purkutuomio tuolle olisi ollut ainut oikea ratkaisu.