Sauvossa asuva Sonja Paavola oli vuonna 1996 aallonharjalla. Tuolloin 11-vuotias tyttö tempautui mukaan agilityharrastukseen.
– Olin koko lapsuuden ajan kinunut koiraa. Sain sitten cockerspanielin, ja äitini näki lehtijutun, jossa kerrottiin agilitysta. Sillä tiellä tässä sitten ollaan edelleen, kertoo Paavola huhtikuun lopulla 2022.
Sillä tiellä oleminen tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että valtaosa työ- ja opiskeluajasta täyttyy tällä hetkellä koiriin liittyvistä asioista. Hän siirtyi helmikuun alussa sairaanhoitajan tehtävistä virkavapaan kautta opintovapaalle ja kouluttautuu koirahierojaksi.
Lisäksi Paavola vetää keskimäärin kerran viikossa agilitykoulutusta Salon Koirahallilla. Kursseja on myös Liedossa. Lisäksi hän on valmentajana Suomen Agilityliiton Länsi-Suomen TopTeam-ryhmässä.
– Tämä agilitytoiminta on vähän ”lähtenyt lapasesta”. Se on niin kokonaisvaltaista: koira on tässä tapauksessa se urheilija, jota treenautetaan. Ensisijaisesti koira on toki kuitenkin kotona rakastettu perheenjäsen, vaikka sen kanssa tavoitteellisesti kisataankin, Paavola kuvailee.
Salo ja agility nivoutuvat tiiviisti yhteen heinäkuun alussa. Yhtenä SM-viikon osalajina ratkotaan Suomen Games-mestaruudet snooker- ja gambling-radoilla, paikkana Salon Urheilupuiston tekonurmikenttä.
Englanninkielisten nimien taakse kätkeytyy hieman erityyppinen tapahtuma kuin perinteisemmissä agilityn SM-kilpailuissa. Ne järjestetään Rovaniemellä elokuussa, ja sinne tähyää myös Paavola medikokoisen Caja-espanjanvesikoiransa kanssa.
– Lajin perusperiaatteet ovat kuitenkin samat sekä Salon että Rovaniemen kilpailuissa. Perinteisessä versiossa radan esteet on numeroitu, kun taas Salon variaatiossa kilpailijat voivat valita esteiden suorittamisen järjestyksen keräten itselleen mahdollisimman paljon pisteitä suoritetuista esteistä, Paavola selvittää eroja.
Paavola korostaa, että agilityssä urheilija on ensisijaisesti koira.
– Lähes joka päivä tehdään vähintään tunnin metsälenkki. Lisäksi ohjelmassa on 1–2 kertaa viikossa lajiharjoitusta. Kokonaisvaltaiseen panostukseen kuuluvat oleellisina asioina hieroja- ja fysioterapiakäynnit.
– Kuuden viikon välein käydään säännöllisesti koirafysioterapeutilla ennaltaehkäisevässä mielessä. Jos ja kun vammoja tulee niin koiralle kuin ihmisellekin, on hyvä ja huolellinen hoitaminen tietysti todella tärkeää.
Hyvässä kunnossa pitää kuitenkin olla myös ihmisen.
– Se on itsellekin yksi koukuttava elementti. Haluan olla sellaisessa vireessä, että pysyn koiran lähituntumassa. Agilityä voi verrata siinä mielessä esimerkiksi salibandyyn ja jalkapalloon, että tulee paljon spurtteja ja toisaalta jarrutuksia. Pitää pystyä sietämään nopeatempoista sprinttirasitusta, Paavola kuvailee.
– Ja koirahan etenee radalla parhaimmillaan kuusi metriä sekunnissa, hän lisää.
Paavola on saavuttanut lukuisia SM-joukkuemitaleita.
– Ensimmäinen SM-mitali vuodelta 2003 on jäänyt tietysti hyvin mieleen. Sen jälkeen on ollut paljon tilanteita, jossa olen ollut tuomassa mitalin joukkueelle ankkurina, hän mainitsee.
Cajan kanssa ollaan osallistumassa MM-karsintoihin Tampereella toukokuun lopulla. Suomi on kuulunut aivan lajin terävimpään kärkeen ja on kautta aikain MM-mitalitilastossa kolmannella sijalla.
Kuten niin monessa muussakin uudemmassa lajissa, ovat muut maat vähitellen ajaneet luonnollisista syistä Suomen edelle. Lajin varsinkin Helsingin vuoden 2000 MM-kisojen jälkeen paisunut suosio on silti täällä suuri ja yhä kasvava. Harrastajia löytyy jo reilusti yli 10 000.
Hyvin menestyvien koirarotujen kirjo on laaja etenkin pienikokoisten luokissa. Maksi-luokassa niin sanottu valtarotu on bordercollie.
Paavola sanoo koirien olevan kilpailijoina parhaimmillaan 5–7-vuotiaina. Kesäkuussa kuusi vuotta täyttävä Caja on juuri nyt otollisimmillaan menestyjänä.
Mitä katsojan kannattaa seurata Salon SM-tapahtumassa?
– Etenkin sunnuntain finaaleista tulee varmasti hieno tapahtuma. Monelle asiaan vihkiytymättömälle on varmasti uutta ja ihmeellistä se, että koira ja ihminen kykenevät niin sulavaan yhteistyöhön. Lisäksi se aina hämmentää, kun kaikki tapahtuu niin nopeasti: sujuva täydellisyyttä hipova suoritus saattaa hylkääntyä silmänräpäyksessä, Paavola kuvailee.
Salon Seudun Sanomat esittelee kaikki SM-viikon lajit ennen 30.6.–3.7. järjestettävää tapahtumaa.
Suulliset käskyt ovat tärkeitä
Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta Salon SM-viikolla on myös suullisten käskyjen käyttö. Tämä tapa on yleistynyt suomalaisessa agilityssä viime vuosien aikana merkittävästi.
– Minun kohdallani koira ymmärtää erilaisia esteitä tarkoittavat sanat, kuten kaikki eri kontaktiesteet, kepin ja putken. Lisäksi koira tietää sanat vasen ja oikea, kuten myös esimerkiksi sen, että esteitä lähestytään poispäin minusta tai minun puoleltani tullen, Sonja Paavola kuvailee.
Nämä ovat Paavolan mukaan myös ensiarvoisen tärkeitä asioita, jotta kilpailuissa on mahdollisuus menestyä.
– Suurin osa Suomen parhaista käyttää nykyisin suullisia käskyjä. Tämä on ratkaisevaa jo siksi, että nykyisin trendinä ovat nopeat radat. Niissä ihminen jää auttamatta juoksussa koiran jälkeen.
Paavola on omaksunut nämä uudet tavat noin 20 harrastusvuoden jälkeen.
– Se on ollut yksi motivaatiota entisestään lisännyt seikka, kun on päässyt opettelemaan uutta, hän kuvailee.
AGILITY
Liitto on Olympiakomitean jäsen
Koira-agility kehitettiin 1970-luvulla esteratsastuksen pohjalta näytöslajiksi Englannissa.
Laji tuli Suomeen vuonna 1986, ja ensimmäiset viralliset yksilökilpailut järjestettiin kolme vuotta myöhemmin.
Suomi on ollut aktiivinen MM-kisajärjestäjä: tapahtuma oli Helsingissä vuonna 2000 ja 2008 sekä Turussa 2019.
Suomen Agilityliitto perustettiin tammikuussa 2006 ja se hyväksyttiin Olympiakomitean jäseneksi 2016.
Koirat jaetaan kaikissa tasoluokissa säkäkorkeuden perusteella viiteen kokoluokkaan. MM-kisatasolla kokoluokkia on toistaiseksi kolme.
Agilityradalla on yleensä 12–20 estettä.
Salon SM-viikolla kilpaillaan karsinnat lauantaina 2.7. ja finaalit sunnuntaina 3.7. Urheilupuiston tekonurmikentällä.
Salon kilpailumuoto on Games-mestaruuskisa. Mukana ovat sekä yksilöt että joukkueet.
Lähde: Suomen Agilityliitto
