Suomalainen koripallo kärsii tallausfobiasta

0
Vilpas ja Karhubasket pelaavat finaalisarjansa pelkästään arkipäivisin. (Kuva: SSS-arkisto/Minna Määttänen)

Suomalaisen koripalloilun identiteettikriisissä on kaksi tasoa.

Ensimmäinen taso on monesta muusta lajista tuttu: suomalainen koripallo luulee olevansa suurempi kuin onkaan.

Se ilmenee mediakritiikissä eli iänikuisesta ”miksi kukaan ei kirjoita meistä” -itkusta, joka pohjautuu siihen harhaluuloon, että koripallo automaattisesti kiinnostaa maksavia asiakkaita valtakunnallisesti. Korisväki kun ei suostu uskomaan sitä faktaa, että tuoreesta lisenssiennätyksestään (21 586) huolimatta koripallo on Suomessa edelleen pienehkö laji, jonka pääsarjaseurat kiinnostavat vain paikallisesti, jos sittenkään.

Se ilmenee myös korisväen hokemassa ”koripallohan on maailman toiseksi suosituin pallopeli” -mantrassa, jolla kiillotetaan keskinkertaisia saavutuksia ja samalla lytätään rivien välissä muita globaalisti pienempiä lajeja – joista muuten moni tekee valtakunnallisesti parempaa kasvatus- ja huippu-urheilutyötä kuin koripallo.

Identiteettikriisin toinen taso on paradoksaalinen: suomalainen koripallo pelkää myös jäävänsä muiden jalkoihin.

Tämä taas ilmenee parhaiten keväisin kotimaisten pääsarjojen aikataulutuksessa. Esimerkiksi miesten Korisliigan tulevan finaalisarjan pelipäivät ovat maanantai–keskiviikko–perjantai eli käytännössä huonoimmat mahdolliset.

Syy pelkästään arkena pelattaviin finaaleihin on se, että viimeisen viiden vuoden aikana 30 prosenttia yleisöstään menettänyt miesten Korisliiga ei halua kilpailla oletetusti aurinkoisten kevätviikonloppujen kanssa.

Eli Koripalloliitto luottaa oman ”päätuotteen” (joka muuten todellisuudessa on Susijengi) vetovoimaan niin vähän, että se pelkää häviävänsä auringonpaisteelle!

Entä jos toukokuun lauantait ovat sittenkin sateisia ja kylmiä?

Samalla finaaliseurat häviävät kymmeniätuhansia euroja juuri niinä ainoina viikkoina, kun suomalaisessa koripallossa voi ihan oikeasti tehdä rahaa. Kun viikonloppuisin ei pelata, niin koti- ja etenkin vierasjoukkueen kannattajia on hallissa vähemmän. Myös ottelutuotot ovat huomattavasti pienemmät, sillä jokainen Salohallissa Vilppaan otteluissa käynyt tietää, millainen ero esimerkiksi oluenmyynnillä on maanantaina ja lauantaina.

Muiden jalkoihin jäämisen pelko eli ”tallausfobia” näkyy myös Koripalloliiton paikoin epätoivoisissa markkinointitempauksissa. Koripalloliitto ja Korisliiga ovat viime vuosina yrittäneet tavoitella pääasiassa nuorempaa väkeä YouTubeen ladatuilla videosarjoilla. Nämä sarjat ovat keränneet muutamia satoja katselukertoja.

Viimeisimmässä tempauksessa Koripalloliitto ostaa suositulta seinäjokiselta NBA-tubettajalta Tristan Olsonilta analyysivideoita. Olsenin suositulla TREESE-kanavalla on YouTubessa hurjat 117 000 tilaajaa ja hänen laadukkaat videonsa ovat keränneet yhteensä yli 30 miljoonaa katselukertaa eli idea kuulostaa paperilta erittäin lupaavalta.

Olsenin englanninkieliset videot ladataan kuitenkin Koripalloliiton tilille (3 300 tilaajaa), joista niitä ei ole löytänyt juuri kukaan. Olsenin ensimmäinen Koripalloliitolle tekemä video Petteri Koponen Is Still Balling In His Final Year on kerännyt kahdessa viikossa 1 044 katselukertaa eli vähemmän kuin esimerkiksi Vilppaan omat pudotuspelivideot.

Olisikin mielenkiintoista tietää, paljonko Olsen-yhteistyö maksaa Koripalloliitolle ja mitä konkreettista lisäarvoa sen odotettiin tuovan.

Näidenkin esimerkkien pohjalta itselleni on vuodesta toiseen entistä pienempi yllätys, että Suomen kaksi parasta koripallo-organisaatiota löytyvät Kauhajoen ja Salon muuttotappiokaupungeista.

Sillä täällä ja lakeuksilla ei luulla itsestään liikoja, ei kärsitä ”tallausfobiasta” eikä varsinkaan pelätä kevätaurinkoa.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments