Tassu lautaan ja menoksi!

0

JUHA RUUSUVUORI . Autoilu ja kanssaihmisten huomioonottaminen on saamassa yhä oudompia piirteitä. Harvoinko joku jäpittää kiinni takapuskurissa, usein joku kaahaa rillutellen ohitse sulkuviivan ylitse.

Julkaistaanpa nyt liikenneöykkäreiden kootut selvitykset vakuutusyhtiö Turva-Nakin tarkastajan kertomusten pohjalta.

PUSKURINNUOLIJA

– Minkä takia nuolitte autollanne edessä ajavan takapuskuria niin läheltä, että puskurit olivat lähellä lukittautua toisiinsa?

– Jaa minä vai? No, kun se toinen auto oli upouusi viissataasarjan Pemari ja halusin mennä lähemmäksi tarkastelemaan tyyppimerkintää. Olen likinäköinen.

– Vaimonne lausunnon mukaan olitte tiirailemassa edellä ajavan auton takapenkin blondiinin hiuslaitetta.

– En, hitto soikoon, ollut. Oikea syy on tämä: uuden autoni sähkömagnetiikka aiheuttaa moottorista koriin johtuvan magneettisen häiriön, joka vetää autoni edellä ajavaa kohti.

– Jaaha. (Tarkastaja hymähtää kuivasti.)

VILKUNSÄÄSTÄJÄ

– Miksi, hyvä herra, ette näyttänyt suuntavilkkua ollenkaan ja siten aiheutitte peräänajon autobaanalla?

– Minäkö muka? Asiahan on niin, että vilkun yletön käyttö kuluttaa aivan turhaan akkua ja polttimoa. Ympäristönsäästön aikoina kannan korituolini kekoon.

– Selityksenne ei ole uskottava.

– No, annetaan toinen: vaimoni on hyvin mustasukkainen, ja aina vilkuttaessani hän luulee, että vilkuttelen jalkakäytävän naisille.

– Tällä kertaa jalkakäytävällä oli vain koira.

– Ai jaa. En mä niille. No, oikea syy on siis selittämätön valoilmiö, joka häikäisi minut ja esti vilkun käytön. Tiellä leijui…

– Kuulustelu keskeytetään tuloksettomana.

SULKUVIIVAOHITTAJAT

– Minkä takia olette ohitelleet sulkuviivan ylittäen viime kesänä noin seitsemäntoista kertaa? Antaa pajattaa!

– Kuka, siis minä? No asiahan on niin, että minua on pitkään harmittanut keltaisten sulkuviivojen korvaaminen valkoisilla ja haluan aina tarkistaa, näkyisikö valkoisen alta sitä vanhaa keltaista.

– Voi elämän kevät…

– Toinen, parempi syy on se, että sulkuviivat on maalattu vääriin paikkoihin, kyllä sieltä hyvin näkee vastaantulevan liikenteen ja minulla on tarkat silmät, itse asiassa minulla on röntgennäkö, en ole näet ihan tavallinen kuolevainen, vaan aistini toimivat kuin kyborgilla… (Tarkastaja pyytää kesälomansa aikaistamista.)

KAUKOVALORÄPSIJÄT

– Aah… te taas. Miksi palautatte pimeällä kaukovalot liian aikaisin, niin että juuri vastaantuleva auto häikäistyy? Eh?

– Minusta siis puhutaan? Jaa-jaa, asiahan on niin, että säännönmukaisesti, aina saapuessani vastaantulevan auton kohdalle, näkökenttääni ilmestyy kauris, hirvi, jäätelö tai vaaleanpunainen elefantti. Säikyttääkseni nämä tielle kuulumattomat henkilöt pois, minun pitää laittaa kaukovalot äkkiä takaisin… (Tarkastaja nostetaan vapisevana takaisin tuolilleen.)

JÄPITTÄJÄT

– Miksi, oi miksiette konsanaan anna tilaa kaistanvaihtajille? Miksi, kerro kerro kuvastin, te pidätte jähmeästi oman kaistanne,ettekä jousta liikenteessä. What? Que pasa?

– Ai meitsi vai? No, yleensä olen niin syventynyt kuuntelemaan Jobin kirjan äänikirjaversiota ja samalla sommittelemaan sen perusteella olkihimmeliä, etten huomaa asiaa. (Tarkastaja kannetaan pois paareilla. Autoilijat palaavat ratteihinsa muina miehinä. ESIRIPPU.)

Kirjoittaja on Taalintehtaalla asuva kirjailija.