Ukrainakeskus tuli kovaan tarpeeseen Salossa – jo ensimmäisen viikon aikana apua jaettiin reilulle kahdelle sadalle

0
Ukrainakeskuksessa vapaaehtoisina työskentelevät Yanina Tverdokhlib (vas.), Anastasia Bestanehenko ja Natalia Matchenkova pystyvät auttamaan Ukrainasta paenneita heidän käyttämällään kielellä.

Vapaaehtoistyöntekijöillä on kädet täynnä töitä Ukrainakeskuksessa tiistaina. Saloon viime viikolla avattu Anna Tukesi ry:n pyörittämä avustuskeskus osoitti heti alussa tulleensa kovaan tarpeeseen.

– Meidän kautta apua on saanut reilut parisataa viime viikolla, arvioi yhdistyksen perustaja ja toiminnanjohtaja Sari Pesonen.

Keskus on täyttynyt apua hakevista myös tiistaina aamupäivällä. Tiloissa kuulee monenlaista kieltä.

Tulkkina toimii venäjänkieltä osaava Natalia Matchenkova, mutta vapaaehtoisten avustustyöntekijöiden joukossa on myös ukrainankielisiä.

Keskuksessa asioivat saavat heti aluksi venäjänkielisen kaavakkeen, jossa kysytään, mitä he tarvitsevat.

Moni apua hakevista haluaa aivan ensimmäiseksi kiittää. Olena Kovalenko odottaa, että pääsee kertomaan asian lehden välityksellä.

– Emme osanneet edes odottaa tällaista, hän kertoo.

Kolavenko sanoo tulleensa Suomeen huhtikuun alussa Pultavasta, joka on Keski-Ukrainassa.

– Tosi lämmin vastaanotto, Piihotellissa asuva Kovalenko kiittää kaikkea aina asuntoa myöten.

Hygieniatuotteita ja vaatteita Ukrainakeskuksesta hakenut Inna Turchanova aloittaa haastattelun myös ihan ensimmäiseksi kiitoksilla.

– Minulle on tarjottu jo sesonkityötä, mutta en voi mennä, koska minulla on poika, hän sanoo.

Turchanova on tullut Suomeen 2,5-vuotiaan Daniil-poikansa kanssa 21. maaliskuuta ja asuu Halikon vastaanottokeskuksessa.

Hän kertoo paenneensa Mykolajivista Etelä-Ukrainasta. Hän käyttää kaupungista Nikolajev-nimeä. Kaupunki sijaitsee Hersonista lähinnä luoteeseen.

Ukrainalaiset ovat löytäneet hyvin vasta avattuun Ukrainakeskukseen.

– Yhdistyksen vapaaehtoiset ovat toimittaneet ruokaa ja tavaraa suoraan Halikon vastaanottokeskukseen ja kertonut siellä keskuksen toiminnasta, Pesonen kertoo.

Täysin vapaaehtoisvoimin toimiva Ukrainakeskus saa tukea muilta tahoilta.

– Salon kaupungin edustaja, diakonia ja SPR tutustuivat viime viikolla keskuksen toimintaan ja halusivat lähteä mukaan yhteistyöhön, Pesonen kertoo.

Mitä sotaa paenneet ukrainalaiset hakevat ensimmäiseksi Ukrainakeskuksesta?

– Ruokaa, Sari Pesonen aloittaa.

Paljon muutakin haetaan tämän lisäksi, esimerkiksi hygieniatuotteita.

Ukrainakeskus toimii täysin vapaaehtoisvoimin, ja vastaperustettuun keskukseen otettaisiin nyt lisää lahjoituksia. Pesonen nimeää ruokalahjakortit, kuivatarvikkeet ja hygieniatuotteet.

Vapaaehtoistyöntekijänä toimiva lahjoituksia keskuksessa lajitteleva Piia Sundell tarkentaa:

– Tattarihiutaleita, makaronia, öljyä, punajuuria, sokeria, suolaa, hiivaa..

Sundell sanoo, että kaikkea, mitä tarvitaan ruuan teossa ja leipomisessa, mutta kaurahiutaleita ukrainalaiset eivät hänen mukaansa ole tottuneet käyttämään.

Paljon muutakin tarvitaan edelleen, esimerkiksi hygieniatuotteista vaippoja, kuukautissuojia, shampoota. Myös miehille tarvitaan hygieniatuotteita.

Lisäksi Ukrainakeskukseen otettaisiin lahjoituksina uusia alusvaatteita ja sukkia, kesävaatteita ja -kenkiä.

Ruokailutarvikkeitakin otetaan vastaan, mutta ei huonekaluja.

Pesonen muistuttaa, että lahjoitusten on oltava ehjiä ja siistejä. Ne voi tuoda suoraan keskukseen joka arkipäivä kello 8–13.30. Keskus sijaitsee Tehdaskatu 13:n toisessa kerroksessa olevissa Yhteisötalo Vinskin tiloissa.

Ukrainalaisille keskus on auki tiistaisin ja torstaisin kello 9–16, jolloin lahjoitustavaraa voi myös tuoda.

Ukrainakeskuksessa osataan monta kieltä

Ukrainakeskuksen vapaaehtoistyöntekijöiden joukossa on monenlaista kieltä taitavia, mutta kaikkia heitä yhdistää kova halu auttaa.

Tulkkauksessa apuna toimiva Salossa asuva Natalia Matchenkova osaa venäjää. Hän osaa hyvin myös suomenkielen, sillä hän on tullut paluumuuttajana perheensä kanssa Suomeen 27 vuotta sitten.

– Isä on inkerinsuomalainen, hän selittää.

Matchenkovan äiti on ukrainalainen, mutta perhe muutti Suomeen Pietarista.

– Jäin työttömäksi ja tulin tänne vapaaehtoistyöntekijäksi, hän selittää tulkiksi päätymistään.

Keskuksessa on myös Ukrainasta Suomeen aiemmin muuttaneita salolaisia vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka osaavat jompaa kumpaa kotimaista, mutta myös englantia. Ruotsia osaa Yanina Tverdokhlib ja suomea hänen ystävänsä Anastasia Bestanehenko.

– Muutin kuusi vuotta sitten Vaasaan, nyt olen asunut Salossa viisi kuukautta, Tverdokhlib selittää ruotsinkielen taitoaan.

Hänen läheisensä eli isä, äiti ja muut sukulaiset ovat nyt Mykolajivissa, mikä pelottaa häntä. Aina hän ei ole saanut heihin edes yhteyttä.

Suomessa viisi vuotta asuneen Bestanehenkon perhe on Harkovasta Itä-Ukrainasta, mutta päässyt nyt pakenemaan Länsi-Ukrainan Lviviin. Sinne pääsi myös hänen isosiskonsa, joka olisi pian synnyttänyt.

– Hän olisi Harkovassa joutunut synnyttämään kellarissa, Bestanehenko sanoo.

Nykyisin Salossa asuvan Bestanehenkon kotiin sotaa pakenivat isoäiti ja pikkusisko. Kun heille piti hakea apua Suomesta, Bestanehenko päätyi lopulta itse auttamaan vapaaehtoisena.

Molemmat ystävykset kertovat, että heillä on suuri huoli omasta kansasta ja Ukrainasta.

– Se on iso tragedia, tuska. Ei sitä olisi voinut kuvitella tapahtuvan muualla kuin elokuvassa, he kuvailevat sotaa.

Nyt nuoret naiset tekevät vapaaehtoistyötä Suomessa, jotta voivat jollakin tavoin auttaa.

Auttamishalu on iso myös suomalaisilla vapaaehtoistyöntekijöillä. Esimerkiksi Hajalassa asuva Piia Sundell on sovittanut työnsä henkilökohtaisena avustajana Ukrainakeskuksessa auttamiseen.

– Paransin myös polveni, hän nauraa ja viittaa rappusiin, joita on juossut edestakaisin.

Sundellin Sauvossa asuvat vanhemmatkin ovat tulleet vapaaehtoistyöntekijöiksi.

– Tämä antaa paljon iloa, mutta myös surua, hän kuvailee työtä sotaa paenneiden auttamiseksi.

Etelä-Ukrainasta sotaa Daniil-poikansa kanssa paennut Inna Turchanova haki keskuksesta hygieniatuotteita ja vaatteita. Kuva: SSS/Minna Määttänen