– Pelottaa, mutta samaan aikaan ei malttaisi odottaa.
Näin kiteyttää tunnelmansa kevään ylioppilas, perniöläinen 18-vuotias Tomi Työppönen.
Maanantai tarjoili nuorelle miehelle odotusten mukaisia uutisia mutta myös pieniä pettymyksiä: englannin arvosana jäi muutaman pisteen päähän laudaturista. Toisaalta ruotsista Työppönen kirjoitti magnan, vaikka vielä yläasteella hän napsi ruotsin kokeista kutosia ja seiskoja.
Lukiovuosien kovin kiinnostus kohdistui kuitenkin matemaattisiin aineisiin. Työppönen kirjoitti äidinkielen sekä vieraiden kielten lisäksi biologian, kemian, fysiikan ja matematiikan.
Nyt haaveena on jatko-opiskelupaikka yliopistossa. Ensimmäisenä listalla on Helsingin yliopisto ja siellä molekyylibiotieteet.
– Kun jatko-opiskelupaikka ei ole vielä varma ja pääsykokeet käymättä, niin toistaiseksi on vähän sekava ja ahdistava fiilis. Vähän kuin olisi juoksukisoissa ja odottaisi pillin soivan, eikä tiedä kompastuuko lähdössä. Odotan kovasti opiskelijaelämää.
Lukioelämästä tämän kevään ylioppilaat tulevat muistamaan ainakin koronan, joka ehti hallita voimakkaasti muutaman vuosikurssin opiskeluaikaa.
– Olin melkein puolet lukioajasta kotona. En tiedä, tuleeko mikään ikäluokka koskaan kokemaan vastaavaa.
Kotona opiskelu sujui nuorilta vaihtelevasti.
– Minulla oli itsekuria ja pysyin kyllä tunnollisena, arvioi Tomi Työppönen.
On kuitenkin asioita, joita hän tekisi nyt toisin. Yksi on tapa, jolla etätunneilla oltiin: tunneilla istuttiin tietokoneen edessä ruudut mustina.
– Emme pitäneet paljonkaan kameroita päällä. Se olisi voinut olla parempi, jos olisimme pitäneet.
Työppönen arvioi, että korona-aika ja etäopiskelu kasvattivat kynnystä käyttää puheenvuoroja tunneilla. Hän sanoo, että poikkeusolot näkyvät myös todistuksessa.
– Omalla kohdallani se vaikutti ehdottomasti joidenkin kurssien arvosanoihin, mutta kirjoitusten arvosanoihin korona ei vaikuttanut.
Kirjoitusten jälkeen Tomi Työppönen on kulkenut isänsä matkassa Helsinkiin töihin päivittäin.
Hän työskentelee samassa lihatukussa, jossa hänen isänsäkin käy töissä. Työelämä on jo lyhyessä ajassa opettanut paljon.
– Lukioarvosanoilla ei ole oikeastaan kauheasti merkitystä. Töihin perehdyttämisellä pääsee hyvin pitkälle.
Kouluajan ”aikaiset aamuherätykset” ovat nekin saaneet uuden mittakaavan.
– Lukiossa valitin etten jaksa, kun herätys oli puoli seitsemältä. Nyt herätys on puoli viideltä.
Helsingissä on paitsi työpesti myös sukulaisia, ja Työppösen ykkösvalinta opiskelukaupungiksi on juuri Helsinki. Hän sanoo, että valtaosa Perniön lukion ikätovereista hakee mieluummin jatko-opintojen pariin Turkuun kuin Helsinkiin.
– Moni välttelee Helsinkiä, koska Helsingin korkeakouluihin on vaikeampi päästä ja asuntojen hinnat ovat korkeammat. Turku ei ole niin iso ja se on lähempänä.
Työppöstä viehättää Helsingissä se, että kaupunki on niin erilainen kuin Salo.
– Siellä on enemmän asioita ja vähemmän metsää ja peltoa. Ei tarvitse ajaa kymmentä kilometriä päästäkseen kauppaan tai kuntosalille.
Entäpä sitten joskus, kun koulut on käyty loppuun? Voisiko nuori mies ajatella palaavansa?
– Olen jo miettinyt tuota. Minä ja maailma ollaan erilaisia, kun valmistun. Kai voisin tullakin, pidän tätä kotinani.
