Hoiturit tietävät, että laulu hoitaa–Nimestään huolimatta kuoroon huolitaan nykyään muitakin kuin hoitajia.

0
Hoiturit-kuoro aikoo juhlia pitkää taivaltaan konsertilla, joka on siirtynyt koronan vuoksi pari vuotta eteenpäin. Kuvassa osa kuorolaisista. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Laulu hoitaa. Tämän tietävät Hoiturit-kuorolaiset, jotka ovat muistuttaneet asiasta myös kuoron johtajaa Riitta Heleniusta . Hän on kuullut muiltakin kuoroilta vastaavanlaisia kommentteja.

– Monet ovat sanoneet, että ovat tulleet väsyneinä kuoroon, mutta harjoitusten jälkeen lähteneet piristyneinä, Helenius kertoo.

Hoiturit -kuoroa sen alusta asti eli reilusti yli kolmekymmentä vuotta luotsannut Helenius on saanut nähdä myös, kuinka kuoroharjoituksiin on tultu, vaikka perheeseen on syntynyt lapsia.

Tuula-Maija ( Meri-Huhti ) on synnyttänyt kolme lasta ja kaikki he ovat olleet mukana, kun äiti on ollut harjoituksissa, Helenius ihmettelee.

Monenlaista tarinaa löytyisi kuoron historiasta, sillä Helenius arvioi kuorossa laulaneen vuosien varrella yli sata eri laulajaa. Osa on mukana kuoron alkuajoilta asti, osa liittynyt myöhemmin mukaan.

Vanhimpiin kuorolaisiin lukeutuu perniöläinen Tuula-Maija Meri-Huhti, joka liittyi kuoroon vuonna 1986, vuosi kuoron perustamisen jälkeen. Tosin kuorolaisuus uhkasi loppua, kun Meri-Huhti piristyi harjoituksissa jopa niin paljon, että yöunet kärsivät.

Hän kuitenkin päätti jatkaa.

– Mukava porukka ja monipuolinen ohjelmisto, hän perustelee viihtymistään.

Monipuolinen kuvaakin hyvin kuoron ohjelmistoa, joka ei olekaan kovin paljoa muuttunut vuosien varrella.

– Kansanlauluja, iskelmiä, lastenlauluja, joululauluja, hengellisiä lauluja, klassista, Helenius luettelee.

Hän sanoo, että alkuaikoina kuoro oli sekakuoro, jossa lauloi kuusi Halikon sairaalan mieshoitajaa. Vuorotöiden vuoksi harjoituksia oli vaikea sovitella ja lopulta kuoroon jäivät vain naislaulajat.

Melkein yhtä kauan kuin Meri-Huhti kuorossa on viihtynyt Ulla-Maija Friberg , joka aloitti vuonna 1987. Hänkin on kuitenkin hiukan pohtinut, jatkaako, mutta pysynyt mukana.

– Tämä on eräänlainen perhe, ei täältä osaa jäädä poiskaan.

– Harjoitusten jälkeen on virkistynyt olo, hän perustelee.

Hän ja Meri-Huhti kertovat saaneensa kuoron kautta uusia ystäviä. Meri-Huhti sanoo, että osa ystävistä ei enää laula kuorossa, mutta ystävyys jatkuu.

Kuorolaisten joukkoon mahtuu myös uusia harrastuksen aloittajia. Tampereelta Saloon vuonna 2010 muuttanut Hilkka Laakkonen-Vesander ei ollut aiemmin edes harrastanut laulua, joskin käynyt konserteissa.

– Menin katsomaan Hoiturit-kuoroa vappuna, ja sillä oli niin hyvä meininki, hän kuvailee ihastumistaan.

Hän nauraa ystävän vitsailleen hänelle siitä, että hän vasta yli 60-vuotiaana huomaa osaavansa laulaa.

Kuoron nimi Hoiturit kuvaa kuoroa nykyään laveasti, mutta ihan alussa kuoroon hyväksyttiin vain tehyläisiä. Idea kuoron perustamisesta syntyi hoitajien reissulla silloiseen Leningradiin.

– He lauloivat bussissa, ja saivat idean perustaa kuoron, Helenius kertoo.

Kuorolle etsittiin johtajaa, joksi löytyi lopulta Helenius. Hän on pysynyt pestissään koko ajan.

– Täällä on hyvä porukka, hän perustelee.

Kuoronjohtaja on kanttori eli hän ei ole tehyläinen eivätkä nykyään kaikki muutkaan. Laulajien ammattikunta leveni, kun muiden ammattikuntien edustajat alkoivat kysellä mukaan pääsyä.

Parhaimmillaan laulajia on ollut Heleniuksen mukaan jopa kolmisenkymmentä.

Nyt kuorossa laulaa alle kaksikymmentä. Helenius sanoo koronan koettelevan kokoonpanoa, ja korona-aikaan kuoro oli myös tauolla.

Korona esti myös kuoron suunnitteleman 35-vuotiskonsertin, joka toteutetaan nyt kaksi vuotta myöhemmin Sinisessä Talossa toukokuun toiseksi viimeisenä sunnuntaina.

Helenius pelkää edelleen, että sairastumiset verottavat laulajia.

Hoiturit-kuoro laulaa synttärilaulunsa eli konsertoi Salon Sinisessä Talossa sunnuntaina 22.5. kello 17.

Ulla Sagulin pohti, laulaako vai näyttelee

Vaakakuppi kallistui laulun puolelle, kun Hoitureissa laulava Ulla Sagulin arpoi laulamisen ja näyttelemisen välillä yli kaksikymmentä vuotta sitten.

– Olin ollut kymmenisen vuotta Perniön Laulusiskoissa ja sen jälkeen veri veti Salon teatterin näyttämölle.

– Sitten piti valita, sillä kumpikin laji vaatii paljon läsnäoloa. Valitsin laulun ainakin joksikin aikaa, mutta se on venynyt yli kahdeksikymmeneksi vuodeksi.

Sagulin selittää, että porukka Hoitureissa on tullut niin läheiseksi ja tutuksi, ettei hän ole päässyt irtautumaan.

Lisäksi hoitoalan ammattilainen haluaa kertoa harrastuksen hyvästä puolesta:

– Kuorolaululla on todistettu olevan kaikella tavalla terveyttä edistävä vaikutus, hän sanoo.