Kirmulan erilainen kevät – alkukausi menee keskittyessä MM-sprinttiin, kunnes kutsuvat maastomatkat

0
Miika Kirmulan sprinttikausi alkoi kaksi viikkoa sitten Espoossa kahdella näyttökilpailulla, joista tuloksena oli voitto ja kolmas sija. Kirmulan kanssa kuvaan on osunut Eila Pekkarinen, jolla on yhteensä runsaat sata Suomen mestaruutta suunnistuksen eri lajimuodoista. (kuva: Seppo Väli-Klemelä)

Kevään tapaan viiveellä käynnistynyt suunnistuskausi tuo esiin uudenlaisen Miika Kirmulan. Joensuussa asuva Angelniemen kasvatti tähtää alkukauden kuntonsa sprinttikisoihin ja silmissä siintelee hyvä sijoitus kesäkuun lopun MM-kisoissa Tanskan Koldingissa.

– Ei minulla varsinaisesti ole sprintissä sijoitustavoitetta, mutta vakavasti nyt kokeilen, miten tämä kahden kilpailumuodon yhteensovittaminen onnistuu, Kirmula muotoilee.

– Jos nykyään haluaa menestyä maailmancupin kokonaiskilpailussa, on onnistuttava myös sprintissä. Tänä vuonna haluan kokeilla, onko minusta siihen, hän selvittää ja vakuuttaa, että täysi panostus myös maastomatkoille säilyy.

Kansainvälinen Suunnistusliitto päätti viitisen vuotta sitten jakaa MM-kisat vuorovuosina maastomatkoille ja sprintille.

Vuoden 2019 kisat käytiinkin Norjassa ilman sprinttimatkoja, mutta seuraavan vuoden sprinttikisat jäivät suunnistamatta pandemian kurimuksessa. Viime vuonna palattiin entiseen, sekä metsä- että sprinttikisat juostiin Tsekissä. Tänä vuonna on siis ensimmäinen kerta, kun vain sprintti tarjoaa suunnistajille MM-mitaleja. Metsään mennään sitten elokuussa Viron Rakveressä EM-kisojen merkeissä.

Kevään ainoa maastokilpailu Kirmulalla oli viime viikonlopun Tiomila, jossa hän teki hyvän juoksun Kalevan Rastin ankkurina. Sunnuntaina suunnistetaan SM-sprintti Jyväskylässä ja siitä kahden viikon päästä on maailmancup (kolme sprinttikilpailua) Ruotsissa. Jos ja kun näistä tulee hyvää tulosta, MM-kisalippu lyödään Miika Kirmulan kouraan. Tämä taas tarkoittaa sitä, että hänet nähtäneen metsätöissä alkukesän aikana vain Mynämäen Jukolan viestissä viikkoa ennen juhannusta.

Lyhyt matka (12–15 minuuttia) ja kova alusta tarkoittavat sitä, että sprintissä mennään kovaa. Kirmulalle tämä sopii, sillä hänellä on nopeat ja eteenpäin vievät jalat. Hän onkin sprintannut SM-kultaa 2019, vaikka ei ole varsinaisesti keskittynyt sprintteihin.

Sprintti tuli arvokisojen ohjelmaan 2001, jolloin kilpailtiin Tampereella. Silloin juostiin polkurikkaassa Kaupissa, mutta kehitys vei sprinttiä kaupunkeihin ja käytännössä jo vuosikymmenen sprintti on tarkoittanut kaupunkisuunnistusta.

Tämä on tuonut kilpailuun valmistautumiseen mukaan turistikartat, googlen katuvideotarjonnan, satelliittikuvat ja kaiken sen mitä internetin ihmeellinen maailma voi kulloisestakin kisakaupungista tarjota.

Ratamestari rakentaa kulureiteille tilapäisiä karttaan merkittyjä aitoja ja kulkuesteitä, joten ihan ulkomuistista kaduilla ei voi laukata. Sprintti onkin taidollisesti vaativa suunnistusmuoto jo siitäkin syystä, että tässä lajimuodossa kamppaillaan sekunneista.

– Kaikki valmistautuvat nyt tarkemmin ja paremmin kuin ennen ja esimerkiksi 3D-videota voi pyörittää ruudulla ja saada katukuvan silmien eteen kotisohvalla, Miika vahvistaa.

Suomalaisille sprintti ei ole ollut mikään arvokisojen mitalisampo. Kaupunkikisoista menestystä on tullut vain Vuokatista 2013, jolloin Mårten Boström nappasi kultaa ja Venla Niemi (nyk. Harju) pronssia. Sprinttiviestistäkin on parhaimmillaan tullut kuudes sija, mikä kertoo, ettei riittävää tasoa ole löytynyt.

Nyt maajoukkueen luotsiksi on saatu suunnistuskunkku Thierry Gueorgiou, joka tunnetaan erityisesti pienimpiinkin yksityiskohtiin menevästä valmistautumisesta kisasuorituksiin. Myös Kirmula näkee Guergioun tuovan lisää laatua valmistautumiseen.

– Urheilijan ei tarvitse aloittaa nollasta, kun valmentaja lyö pöytään paljon valmista materiaalia. Thierry tuo varmasti lisäarvoa valmistautumiseen, Kirmula vakuuttaa.

Hän näkee muutenkin valoa edessäpäin ja uskoo, että menestystä tulee myös kaupunkien kujilta.

Kirmula ei näe ongelmana sitä, että sprinttisatsauksen jälkeen jää vain kuukausi aikaa valmistautua Viron EM-metsiin.

– Ainakaan fyysisesti se ei ole ongelma, koska Virossa maastotyyppi vastaa hyvin kotimaista. Siihen ehtii hyvin valmistautua, hän sanoo luottavaisesti.

Jutun kirjoittaja: Seppo Vali-Klemelä

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments