Luterilainen ripittäytyy kuoleman äärellä – Salatut murheet ovat voineet painaa mieltä vuosikymmeniä, sanoo pastori Johannes Alaranta

0
Ripistä on eniten hyötyä, jos kantaa syyllisyyttä jostain asiasta, sanoo pastori Johannes Alaranta. Kuva: SSS/Minna Määttänen

15– Tavallisen suomalaisen käsitys ripistä on mafioso, joka ripittäytyy katolisen kirkon tuolissa. Harva ripin on nähnyt, eikä sitä tunneta.

Näin sanoo Perniön aluekappalainen Johannes Alaranta. Alarannalta ja psykonalyytikko Ritva Uhingilta on hiljattain ilmestynyt kirja Herkästi särkyvää – Ripin ja sielunhoidon kipupisteitä.

– Kirja lähti Ritvan toiveesta. Emme tunteneet entuudestaan, mutta hän kysyi, voisinko kirjoittaa kirjaan pappien vaitiolovelvollisuudesta.

Uhingin ja Alarannan keskustelujen jälkeen Alarannan osuus kirjasta laajeni. Kirjan teemaksi nousivat ihmisen elämän kipupisteet, joita kumpikin kohtaa työssään.

– Psyyke voi särkyä herkästi ja ihminen haavoittua. Kirjan ideana on saada ihmiset ajattelemaan ja pohtimaan kantaansa herkkiin kysymyksiin. Kirjasta voi saada välineitä omaan ajatteluun ja selkeyttä siihen, miten pitäisi suhtautua itseensä ja muihin ihmisiin, Alaranta kuvailee.

Alarannan kirjoittamien lukujen punainen lanka on kuolema, sillä hän halusi alun perin kirjoittaa eutanasiasta. Alaranta on tavannut parantumatonta syöpää sairastavia ihmisiä, jotka haluaisivat vain kuolla kivutta ja päästä pois.

– Ajatusmaailmani on itsekäs, en halua itse kuolla niin hurjalla tavalla. Ihminen on niin viisas, että hän tietää, miten homma voisi hoitua paremmin.

Kuolema ja rippi punoutuvat luterilaisen papin työssä tiiviisti yhteen: papit ottavat vastaan suurimman osan ripeistä kuoleman äärellä.

– Ripittäytyessään ihmiset purkavat asioita, jotka ovat särkeneet sielua ja painaneet heitä 50 vuoden ajan. Ne ovat olleet niin kipeitä, ettei niistä ole voinut edes läheisille puhua. Monesti niihin liittyy häpeää.

Alarannan kokemuksen mukaan kuoleman odotuksessa ei ole mukana vain mahdollinen fyysinen kipu, vaan myös henkinen. Rippi purkaa taakkaa, ja sen olennainen osa on anteeksianto ja armo.

– Ripin kaava on vanha, ja siihen liittyy oleellisesti papin julistama synninpäästö. Joku on toiminut väärin, kertoo tarinansa ja vieressä on toinen, joka kuuntelee ja sanoo, että sinä kelpaat. Sillä on iso merkitys.

Kuoleman läheisyydessä monet surevat elämättä jäänyttä elämää. He saattavat murehtia aivan arkisia vääriä sanoja, tai sitä, miten ovat tulleet itse kohdelluksi.

– Sivullisen mielestä ne ovat pieniä juttuja, jotka ovat voineet painaa 90-vuotiaan mieltä kouluajoista asti. Moni on silmin nähden rauhoittunut sen jälkeen, kun on saanut sanottua haluamansa.

Johannes Alaranta opiskelee psykologiaa ja tähtää terapeutin työhön papin toimen ohella. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Alaranta huomauttaa, että jokainen jumalanpalvelus alkaa ripillä.

– Synnintunnustuksessa ja synninpäästössä on kyse ripistä, vaikka harva sitä tajuaa. Synnintunnustuksessa on hiljaisia hetkiä, joiden aikana voi miettiä, mikä on ehkä mennyt pieleen.

Ripittäytyminen on mahdollista myös aina, kun seurakuntalaisella on sille tarvetta. Ripittäytyä voi vaikka lenkkipolulla kävellessä, jos niin papin kanssa sopii.

– Ripistä on kaikista eniten hyötyä, jos kantaa syyllisyyttä jostain asiasta. Sellaisesta, että se hävettää niin paljon, ettei siitä voi kellekään kertoa.

Johannes Alaranta aloitti vuosi sitten psykologian opinnot, ja hän tähtää terapeutin työhön papin toimen ohella. Hänen mukaansa psykoterapiassa ja ripissä on selviä yhtäläisyyksiä.

– Mekanismi on sama, kummassakin tulee kuulluksi ja nähdyksi.

Rippejä vastaanottaessaan Alaranta miettii, mistä ripittäytyjä voisi saada apua. Tarvittaessa hän neuvoo hakeutumaan esimerkiksi kriisiterapiaan.

– Ongelma on, että tällä seudulla palveluihin ei pääse helposti. Siksikin haluan opiskella terapeutiksi.

Terapeuteille on tarjolla jo opiskeluvaiheessa pakollista työnohjausta, mutta teologian opinnot eivät Alarannan mukaan valmista pappeja kohtaamaan ripissä kuultavia vaikeita asioita. Vaitiolovelvollisuuden vuoksi papit eivät voi puhua niistä omassa työnohjauksessaan. Miten toisten ihmisten syvimpien murheiden kanssa pystyy elämään?

– Joillekin papeille taakka voi muotoutua aivan liian suureksi. Kaikkein vaikeimpien tapausten kohdalla väsyy fyysisestikin. Minulla aivot puhdistuvat kuonasta punttisalilla tai nyrkkeilysäkkiä hakkaamalla.

Toisten taakkojen kantaminen on papille myös merkityksellistä.

– Se on minulle työssäni tärkeintä ja ehkä se syy, miksi vielä pappina olen.

Papin vaitiolovelvollisuus on rikkomaton

Johannes Alaranta kiinnostui pappien vaitiolovelvollisuudesta opiskellessaan teologiksi. Hän oli jo aiemmin opiskellut oikeustiedettä, ja ajatus murtamattomasta vaitiolovelvollisuudesta kiinnosti häntä lainopillisessa mielessä.

Pappien vaitiolovelvollisuus on ehdoton, eivätkä papit saa kertoa eteenpäin edes kovista rikoksista. Pappi ei voi todistaa rippisalaisuuden alaisista asioista oikeudenkäynneissä.

Väitöskirjassaan Alaranta esitti vaitiolovelvollisuuteen yhtä muutosta.

– Rippisalaisuuden pitäisi murtua, jos lapsen etu on vaarassa. Itse rikkoisin vaitiolovelvollisuutta, jos tietäisin, että lapsen olosuhteet ovat huonot.

Alaranta näkee vaitiolovelvollisuudessa myös hyviä puolia. Koska poikkeuksia ei ole, ripissä kuultuja asioita ei tarvitse jäädä juridisessa mielessä pohtimaan.

– Ei tarvitse miettiä, onko kertomus vanhasta taposta tosi ja pitäisikö minun tehdä asialle jotain.

Aina vaitiolovelvollisuus ei pidä. Räikeimpiä Alarannan todistamia tapauksia ovat sellaisten saarnaajien puheet, joissa on käytetty esimerkkejä todellisesta elämästä. Ainoastaan nimet on jätetty mainitsematta.

– Itse olen vaitiolovelvollisuudesta erittäin tarkka. Jos minulle kerrotaan asioita, ne eivät mene minnekään.

Alaranta ei ole lähdössä eduskuntavaaliehdokkaaksi, vaikka kyselyitä on ollut. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Kiitos ei eduskuntavaaleille

Johannes Alaranta (kesk.) on Salon kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen. Tämän kevään aluevaaleissa hän jäi täpärästi aluevaltuuston ulkopuolelle.

Alarantaa on kysytty myös eduskuntavaaliehdokkaaksi ensi vuoden vaaleihin.

– En ole käytettävissä ehdokkaaksi, hän sanoo.