Metsäkauriit nyhtävät orvokit Helisnummen haudoilta – ”Omaiset ovat ihan kauhuissaan”

1
Kausityöntekijä Seija Virtanen keräilee orvokintaimien paakkuja Helisnummen hautausmaan nurmelta. Eläimet eivät tee eroa, ovatko kukat omaisten tai seurakunnan istuttamia. Kuva: SSS/Lasse Kylänpää

Aamupäivä Helisnummen hautausmaalla Salossa. Kausityöntekijä Seija Virtanen kiertelee hautarivistöjen välissä ja näyttää nurmella lojuvia paakkuja. Kukkivina istutetuista orvokeista on jäljellä vain vihreitä tynkiä.

– Nuo istutettiin eilen, Virtanen osoittelee.

Seija Virtanen nauttii työstään Helisnummella, mutta nyt hän on turhautunut. Hautausmaalle istutetaan äitienpäiväksi tuhansia orvokkeja, mutta yön aikana niistä on napsittu kukintoja sitä mukaa, kun kasveja on päivällä ehditty istuttaa. Usein koko orvokki on noussut maasta juurineen ja paakkuineen.

Tällaista ei ole Virtasen mukaan koettu Helisnummella ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen.
– Omaiset ovat ihan kauhuissaan. Moni on luullut, että täällä on tehty ilkivaltaa.

Vain keltaiset narsissit ovat saaneet kukkia rauhassa. Narsissi on sorkkaeläinten inhokki, johon ne eivät kajoa.

Helisnummella on talvella kierrellyt seitsemän metsäkauriin lauma, joista ainakin kolme on yhä pysytellyt hautausmaan liepeillä.
– Ne ovat todellinen riesa. Kauriista on tullut niin rohkeita, etteivät ne juuri väistä, vaikka lähellä on uurnanlasku tai on aurattu lumia, Helisnummen siunauskappelin suntio Afferina Kettunen sanoo.
Eläimet eivät tee eroa, ovatko kukat omaisten tai seurakunnan istuttamia.
– Omaisten tuomat orvokit syötiin jo vappuna, seurakuntapuutarhuri Markku Johansson hymähtää.

Helisnummen hautausmaa on sorkkaeläinten ruokapaikkana uusi, mutta Kiskossa eläimet ovat käyneet haudoilla jo kauan. ”Metsäkauriit ahmivat ruusut ja istutukset Kiskon hautausmaalla”, Salon Seudun Sanomat kertoi huhtikuussa 2016.
Kyläläiset ovat kyselleet, miksi seurakunta ei rakenna hautausmaan ympärille aitaa. Johanssonin mukaan aidan pitäisi olla 2,5–3 metriä korkea, eikä Museovirasto ole ajatuksesta hyvillään.
– Portin pitäisi olla yhtä korkea, ja sen pitäisi olla aina kiinni. Ei se ainakaan minun silmiäni hivelisi. Hautausmaa menettäisi arvokkuutensa saman tien, jos sinne lyötäisiin aita ympärille.

Markku Johanssonin mukaan seurakunta on kokeillut jo kaikkia tiedossa olevia keinoja kauriiden karkottamiseksi. Tulokset ovat olleet laihoja.
– Olemme käyttäneet verijauhetta, lampaanvillaa, hiuksia, keltaista riistanauhaa ja kasveihin ruiskutettavaa hajukarkotinta. Niiden vaikutus kestää korkeintaan kaksi, kolme viikkoa.
Johansson kokee, että ainoa toimiva ratkaisu voisi olla tappaminen, mutta sekään ei sovi.
– Hautausmaat ovat taajamien alueella, eivätkä metsästysseurat voi sinne tulla ampumaan.

Salon seurakunta on istuttanut Helisnummella äitienpäiväksi tuhansia orvokkeja. Kukat on syöty suurimmasta osasta. Kuva: SSS/Lasse Kylänpää

Salon seurakunta istuttaa hautausmaille keväisin yli 10 000 orvokkia. Kukat on tilattu viime elokuussa.
– Meillä on nyt huoli joka ikisestä hautausmaasta. En tiedä, miten käy kesällä, kun hautausmaille tuodaan ruusubegonioita ja muita kesäkukkia. Ovatko nekin kauriiden herkkua? seurakuntapuutarhuri Johansson miettii.

Salo ei suinkaan ole ainoa seurakunta, jossa istutuksia syövät sorkkaeläimet on koettu riesaksi.
Hämeenlinnassa metsäkauriista syntyi viitisen vuotta sitten yhteenotto, joka johti jopa kirkosta eroamisiin. Suomen riistakeskus oli myöntänyt seurakunnalle poikkeusluvan ampua kuusi metsäkaurista ja kaksikymmentä rusakkoa hautausmaan viereiseltä pelto- ja metsäalueelta.

”Seurakuntalaisten ja työyhteisön kesken on ollut riitaa eläinten tappamisesta pelkkien kukkien vuoksi”, hortonomiksi Hämeen ammattikorkeakoulusta valmistunut Pirjo Keskinen kirjoittaa opinnäytetyössään.
Toiset seurakuntalaiset erosivat kirkosta tappamisen takia, toiset taas siksi, ettei seurakunta ollut heidän mielestään puuttunut vuosikausia jatkuneisiin kauristuhoihin. Eläinsuojeluyhdistys ehdotti ratkaisuksi muovikukkia.
Vuorenmaan hautausmaan liepeiltä kaadettiin lopulta neljä kaurista. Rusakot saivat jäädä.
– Tilanne rauhoittui. ja tuhojen määrä väheni. En ole kuullut, että tänä keväänä olisi ollut tuhoja, hautaustoimen päällikkö Eerik Topi kertoo.

Loimaan seurakunta pystytti kaksi vuotta sitten 300 metriä galvanoitua verkkoaitaa Kaupunginhautausmaalle. Syynä olivat hautakukkia syövät valkohäntäpeurat.
– Peurat tulivat entistä röyhkeämmiksi, ja kävivät hautausmaalla jo päiväsaikaankin, työpäällikkö Ari Lindell kertoo.
Kahdella sivulla hautausmaata reunustaa vanhastaan kivi- ja kuusiaita. Seurakunta kokeili suojattomilla reunoilla ensin keltaista riistanauhaa, mutta eläimet tottuivat siihen nopeasti. Lindell muistelee, että verkko ja kestopuiset tolpat maksoivat yli 20 000 euroa.
– Tulihan se hintoihinsa, mutta tilanne hautausmaalla on sen jälkeen rauhoittunut, ja vahingot ovat vähentyneet olennaisesti.
Kaksi metriä korkea aita on riittänyt.

Urjalan Halkivahassa oli pitkään Suomen ainoa hautausmaa, jota suojasi hevoslaitumilta tuttu sähköaita. Valkohäntäpeurat kuitenkin loikkivat sähköä johtavan aitanauhan yli.
– Emät opettivat vasojaan hautausmaan vakioasiakkaiksi, suntio Suvi Koivulammi sanoo.
Neljä vuotta sitten kylän metsästysseura sai poikkeusluvan, joka oikeutti peurajahtiin ennen metsästyskauden alkua.
– Ongelma katosi siihen, kun ihan hautuumaan vierestä ammuttiin viisi peuraa. Lähellä ei ole asutusta, ja metsästys pystyttiin toteuttamaan turvallisesti.

Halkivahan hautausmaa on Koivulammin mukaan saanut olla viime vuodet rauhassa, ja vanha sähköaitakin on jo purettu. Metsästyskaudella peuroja on pyritty kaatamaan hautausmaan tuntumasta.

Toimittajan kommentti: Noutopöytä

Metsäkauriit ja valkohäntäpeurat kokoontuvat keväisin oraspelloille laiduntamaan. Suomessa kylvettiin syksyllä vehnää enemmän kuin koskaan, mutta talvi tuhosi oraat laajoilla alueilla. Pelloilla ei ole ollut kauriille ja peuroille syötävää niin kuin ennen. Kevät on edennyt kaiken lisäksi hitaasti ja vihreää on ollut tarjolla muutenkin vähän.
Jo talvi oli sorkkaeläimille ankea, kun jää ja kova lumi peittivät ruokamaita.

Metsäkauriit ovat käyskennelleet pihapiirissämme toistakymmentä vuotta. Koskaan ennen ne eivät ole nyhtäneet nurmikolta idänsinililjoja, mutta nyt maistuvat nekin.
Hautausmaat ovat kauriille ja peuroille kuin noutopöytä.

1 Comment
Inline Feedbacks
View all comments
Olli P.
14 päivää sitten

Jos kokeillut karkotteet toimivat 2-3 viikkoa, niin sitten vain ne pitää uusia 2-3 viikon välein.

Mitä tulee museoviraston kantaan, niin onko parempi, että hautausmaalla kaikki istutukset ovat riipin raapin eläinten jäliltä?